Oon hiukan saanu paremman olon. Olen yrittäny soitella, mut tuttu ja äiti ei halua kuunnella. Tyttö sentään puhuu mun kans ja puhuu mulle., vaik mä en vastaiska hänelle aina.
Sain tehtyy ne tossukat valmiiksi ja aloitin tekee varmaan 5 erinlaista / väristä käsipyyhettä / tiskirättiä. Nyt en tartu puikkoihin vähän aikaa.
Muhun iski joku pelko viedä toi roskasäkki roskiin. Tai onko se häpiä. En vaa saa sitä vietyy. Täytyy varmaan oottaa kunnes äiti tulee kaupunkiin ja tulee tänne, ni viemme kahestaan se. Tai mä vien, mut äiti on henkisenä tukena.
Ehkä ensi viikolla näen tytönki pika vilkaisulla. Hänel on 8 pvä päästä muutto. Toivon kädet ristissä että se menee hyvin. Onneks on muuttomiehet ja auto. Mulla taitaa olla tukari ehkä silloin. Jos on, miten mahan selvitä siitä ahdistuksesta.
Aamulla on taas ennen 9 herätys. Jos nyt pystyis kattoo kisat, ilman et nuokun sohvalla puol unessa. Isää harmittaa kun ei ole lehtee, mist näkyis mitä telkkarista tulee. Kerroin äitille että hiihto alkaa 9 maissa. Jne.
Mun petarikin on liikkunu taas ja tyynyt uppoo syvälle seinän ja sängyn välii. Inhottaa.
Pitäis kukkia kastella. Vois antaa niille vähän ravinnetta. Kiitokseksi vaikka et elävät vielä. Mul on 2 erii ravinnetta. Toinen pumppupullos ja parempi annostella ehkä. Mä toivon ettei mun kukat kuole siihen ravinteeseen.
Parin kk sisällä varmaan saa istuttaa jo noita köynnöksiä, jotka on koko talven ollu maljakossa. Purkitki niille jo on. En vaa ehtiny ennen talvee.
Puhtaat pyykit komeilee vieläkin narulla. Onneks ne on täällä kotona, eikä tuvassa. Pitäis ja pitäis. Mut ei saa aikaiseksi millään. Äiti ku tulee, on pyöremyrsky valmis ja sit se haukkuu ku en saa mitään tehtyy.
Mietin vieläkin sitä apteekin reissua, miten hoidan sen.
Haluaisin va käpertyy tähän sänkyyn ja jäädä tähän. Mut mun luonne on liian vahva ja se pakottaa mut nousemaan joka päivä ylös. En sit tiä onko se hyvä vai paha asia.
Mut kaipa sitä vois käpertyy peiton alle ja koittaa nukkua.