Eieiei ei ollu tarkoitus saada sua itkee tai pahaa oloa. Anteeksi.

Jaksoin ku jaksoinki tehä ruokaa ja syä sitä. Oon hirveen väsyny, kun 2 yötä menny pipariksi. Laitoin aamulla äitille viestin että oon liian väsyny ottamaan hänet vastaan. Olenki torkkunu tähän asti.

Tein ruokaa ni et on huomiseksi ja ylihuomiseksikin. Makaronia ja tomaattijauhelihakastike. Helppoa ja nopeeta.

Taidan alkaa torkkua taas. Ei jaksa tehä mitään eikä istua.

Pikkumyymeli, minäkin olen huomannut, että välillä ammattiset ovat itse enemmän avun tarpeessa kuin asiakas ja osoittavat sen siinä vastaanotolla. Kaikki eivät onneksi ole. Jotkut ovat.

Edelleen on huono olo. Imuroin vähän. En jaksanut kuin vähän näkyvimpiä villakoiria imuroida. Nyt on täysin uupunut olo. En ikinä saa siivottua. Edelliskerrasta on yli kaksi kuukautta.

Koko ajan on hirveä ahdistus ja huono olo. Mikään ei kiinnosta enkä jaksa mitään. Ulos en halua mennä. En jaksa kävellä mihinkään.

Jaksaisinko keittää vähän kamomillateetä. Menen takaisin sohvalle torkkumaan.

Jaksan lukea vähän aikaa kerrallaan. Sitten ajatukset hyppäävät itsestään muualle, enkä voi sille mitään.

Kiitos Pikkumyymeli.🙏 Totisesti viisaita sanoja puhut👍. Nuorisotyylillä ajatuksiisi voi vastata: Asiaa! 👍

Pohdintasi tuo mieleeni, että asioilla on monta puolta. Yleistäminen on ihmisen pyrkimystä luoda selvyyttä havaittuun ja koettuun todellisuuteen. Masis ja ahdistus ja suru ja strjäytyminen syntyy monista syistä mutta ehkä keskeisin niistä on ihmisen saamat monenlaiset kolhut sosiaalisessa kanssakäymisessä. Eri filosofiat, uskonnot, psykologiset suuntaukset, mielipiteet antavat erilaisia ratkaisuehdotuksia. Vertaistuki netissä on syntynyt nettiaikakaudella, sillä on omat puolensa ja puolensa. Itselleni Tukinetin ryhmäkeskustelut ovat tulleet tällä hetkellä tärkeäksi lohdutuksen ja terapian lähteeksi. Silti se ei riitä, vaan pitäisi saada terapiaa, ja oikeita ihmissuhteita, ja elämäntilanne kuntoon. Mutta ilman Tukinettiä asiat olisi mulla huonommin.

Pikkumyymeli, kuvaat hyvin, miten ihmiset kaikki olemme epävarmoja ja satutettuja. Tunnen houkutusta yleistää: elämä on tie tai matka jonka varrella vain joutuu kärsimään, toiset enemmän toiset vähemmän. Läpikaupallistettu ja läpi(lume)rationalisoitu länsimainen yhteiskuntamme luo meille tylyn toimintaympäristön. Olemme juuriltamme irtirepäistyjä, abstrakteja. Anteeksi jos tämä näkemys ärsyttää jotakuta. Olen taipuvainen pessimismiin ja moralisoivaan saarnaamiseen, joskun onkin minulle sanottu että puhuntani usein lähtee lapasesta. Olen erityisherkkä ja tunteellinen, siksi myös lukkiutunut ja varuillani. Parempi huominen on jokaisen tavoite, eikä siihen tarvita mitään suurta viisautta tai ideologiaa tai uskoa, mutta niitäkin, jos ne jollekulle sopivat. Lukeminen kannattaa aina kuten mainoksessa joskus Jörkka sanoi. Toisaalta liika on liikaa kaikessa, kuten liiallinen urheilu tai terveysintoilu, liiallinen perehtyminen johonkin, liiallinen löhöily, liiallinen vellominen masennuksessa, liiallinen surun välttely. Puhun itseni ympäripyöreään pussiin näitä kirjoitellessa. Olen lukenut ja luen täällä ihmisten tuskasta. Olen surullinen heidän suruistaan niinkuin omastani. Jos tuskaa ei olisi niin ei olisi Tukinettiä. On ainakin tämä vertaistuki, vertaisläheisyys, jossa saatamme toinen toistamme hetkestä eteenpäin. Toivottavasti joskus se auttaa joitakin niin hyvin että he ilahtuvat ja parantuvat suruistaan. Sote-alan ihmiset ovat looginen kritiikin kohde koska he ovat koko ajan framilla ja todellakin heillä on valtaa. Tosin valta on suhteellinen asia. Liekö meidän mt-ongelnaisten vahvuutemne meidän mt-ongelmamme. Voimia kaikille, hyvää ja parempaa uutta vuotta kaikille. 👍

En o soittanu tytölle tänään, en ole soittanu vanhemmillekaan. Olen viettäny hiljaiseloo ja torkkunu sohvalla. Nyt siirryin sänkyyn jo. Ei viitteis melatoniinii vielä ottaa.

Otin vanhan nalleni unikaveriksi. Se rassukka on paikattu niin monta kertaa, etten muista. On sillä ikääkin yli 30 vuosi kymmentä.

Saa nähä millainen yö tulee ja millainen huominen päivä.

Sain syötyä iltaruuaksi eineksen. Kävin myös suihkussa, väkisin. Yritin olla mahdollisimman nopea, ettei tarvitsisi kauan jaksaa pinnistellä.

Väsyttää tosi paljon. Silmät tuntuvat karheilta. Minullakin on huono yö takana eikä edellinenkään kovin hyvä ollut.

Dissosioin edelleen viime yöstä. Lääke auttaa vähän muttei poista sitä.

Taidan mennä jo nukkumaan ja kokeilla, jos tulisi uni. Jos ei tule, nousen sitten takaisin ylös.

Todella paljon väsyttää.

Saloka, hyvä että jaksoit ruokaa tehdä. Minä en kyennyt mutta olen syönyt valmiita eineksiä sentään. Tosin ne oli eiliselle ja toissapäivälle päivättyjä. Niitä ei kai pitäisi syödä mutta ihan hyviä vielä olivat. Yritän olla tyytyväinen siitä, että ylipäätään sain syötyä jotain ruokaa. On ollut tosi huono päivä, ihan kamala. Vasta nyt illalla on vähän helpottanut.

Minä olen torkkunut aamupäivän ja ollut jouten loppupäivän. Katsellut videoita, nettiä, syönyt jouluruokien jämiä ja vain ollut. On ahdistava ja levoton olo, keskittyminen on vaikeaa.

Saloka, hyvä kun pidät itsestäsi huolta. Ruoka ja lepo on tarpeeksi ja silti jaksoit kokata useammaksi päiväksi! Minunkin pitää alkaa miettiä ruoanlaittoa, kun jouluruoat alkaa loppua...

Purjevene, ole armollinen itsellesi. Minulla on vähän samanlainen tyyli, näkyvimpiä pölyjä vain kerään roskikseen. Harvemmin jaksan edes imuria niille näyttää. Ja on OK olla vain, ei lähteä mihinkään eikä tehdä mitään erityistä kun ei kerta kaikkiaan jaksa. Ahdistus vie hirveästi voimia ja haittaa nukkumista, ainakin minulla.

Eieiei, totta turiset vertaistuen tärkeydestä. Olen vastikään joulun pyhinä tänne tieni löytänyt ja olen saanut helpotusta pahaan oloon kirjoittamalla ja lukemalla muiden kirjoituksia. Kun kirjoitit noista elämän kolhuista erilaisten ongelmien ja pahoinvoinnin ehkä suurimpana syynä, en voi muuta kuin olla kanssasi samaa mieltä. Niitä kolhuja ja  pahoinvointia on monilla ja paljon. Toisilla on paremmat edellytykset selvitä niistä hiukan helpommalla, kuten rahaa, ystävien ja läheisten tuki.

Eieiei, kirjoitit länsimaisesta elämäntavasta. Täällä moni asia on hyvin, mutta paljon on näennäistä ja paljon on myös huonosti riippuen siitä, keneltä kysyy. Myös muissa maissa on korruptiota, eriarvoisuutta, vallan väärinkäyttöä, mielivaltaa, sotia, terrorismia jne... Niinkuin kirjoitit, kärsimys kuuluu elämään. Se on totta esim. rakkaan ihmisen menettämisen kohdalla. En vain millään jaksaisi uskoa, että oman edun tavoittelu ja oman aseman puolustaminen kanssaihmisten hyvinvoinnista paljoa piittaamatta olisi luonnollinen osa elämää, ja silti juuri sellainen toiminta tuottaa paljon kärsimystä. Tietoisena olentona ihminen on vuosituhansien saatossa tällaisen "sivilisaation" rakentanut. Voiko olla, että tällainen käyttäytyminen olisi meihin geneettisesti ohjelmoitu? Vai onko se tietoista, opittua toimintaa, joka viimeistään murrosiässä tai aikuisuuden kynnyksellä meihin iskostetaan ainoana tapana selviytyä tässä maailmassa...?

Nämä on valtavan suuria asioita. Liian suuria minun pienten aivojen edes yrittää ymmärtää. Täällä tukinetissä kuitenkin olen todistanut ja kokenutkin suurta välittämistä, aitoa hyväksymistä ja huolenpitoa muidenkin kuin perheen jäsenten välillä. Haluaisinkin uskoa, että juuri sellainen huolehtiva käyttäytyminen kanssaihmisiä kohtaan on meihin geneettisesti ohjelmoitua ja auttaa selviytymään ja kukoistamaan. Kuinka muuten ihminen voisi lähes viimeisillä voimillaan jaksaa huolehtia toisista ihmisistä, kun itse tarvitsee kipeästi huolenpitoa...?

Tämä taitaa olla liian raskasta ja ahdistavaa pohdintaa minulle juuri nyt. Pahoittelut niille, joille tämä on liikaa millään muotoa. Yltiöpositiivisuus on minun paheeni.

Hyvää viikonlopun jatkoa ja voimia kaikille <3

Purjevene, kiitos että kirjoitit. Olin ja olen huolissani miten voit. Yritä potkia suru pois. Forza!💪🌹🌞

Nukuin enemmän. Olo ei ole niin nääntynyt kuin eilen. Käytin enemmän lääkkeitä ja valvoin silti yöllä mutta sain enemmän nukuttua tällä tavalla.

Edelleen on jotain rikki sisälläni, tärisee eikä rauhoitu. Mikään ei auta.

Luin aamulla kirjaa. Pystyin keskittymään suurimman osan aikaa. Kohta pitää ottaa jotain aamupalaa. Miten selviän tästä päivästä.

Huomenna pitää taas jaksaa pyörittää arkea myös tytölle. Se on yli voimien, moninkertaisesti. Pelkkä omakin arki on yli voimien. En jaksa taistella hänen kanssaan jonkin yksinkertaisen asian tekemisestä. En vaan kestä sitä raivoa. Kerta tai kaksi vielä menee, mutta sitten se lyö sisälläni johonkin, mikä murskaa paljon enemmän kuin sen pitäisi murskata. Menee kaikki kyky keskittyä ja voimat ja lopulta makaan kuolemanhaluisena sängyssä. Ilmeisesti se osuu silloin johonkin traumaan, joka aktivoituu. Sen tasoittuminen voi kestää monta päivää pahimmillaan, joskus päivän verran.

Pitää etukäteen miettiä tarkkaan, mihin yritän pyytää häntä avuksi vai pyydänkö mihinkään. Sitten kun aivot eivät enää toimi, tämänkin miettiminen on mahdotonta. Pitää olla valmis myös siihen, että romahdan täysin siitä, millainen raivo tulee vastaukseksi. Pitää valita taistelunsa tai muuten tuhoutuu täysin.

Joskus hän alkaa pyörittää samaa raivoa tyhjästä. Sisälläni lopputulos on sama. En voi lopulta vaikuttaa mihinkään sisälläni. Ulkoisesti voin sen verran, etten ainakaan käynnistä tarpeettomia romahduksia lisää. Se ei ole kovin paljon. Aina niitä ei voi ennustaa.

Vähän väliä myös ulkopuolelta muilta ihmisiltä tulee samanlaista. Joskus tuntuu, etten halua olla missään tekemisissä kenenkään ihmisen kanssa. En jaksa ihmisiä.

Joskus kaipaan sitä, että voisi olla joku, jonka kanssa jutella.

Usein toivon, että olisin normaali. Välillä en toivo mitään, vaan kahlaan harmaata kärsimyssuota väkisin askel kerrallaan eteenpäin ilman päämäärää. Jokainen päivä on yli voimien, vastenmielistä.

Tiedän, ettei se muutu. Mikään, mitä teen tai jätän tekemättä, ajattelen tai jätän ajattelematta, ei vaikuta siihen. Se vain on sisälläni. Sitä vastaan on turha taistella. Se väsyttää vielä enemmän kuin jos antaa sen vain olla.

Onneks sain yöllä nukkua, vaikka heräilinki kolan ääneen. Söin ruuanki jo. Olen virkannu. Ei jaksa maata enää. Yritän ottaa elämästä kiinni. Illal vois lukemista ajatella, kun ei telkkaristakaan tuu mitään.

Purjevene, ymmärrän että et halua ruokkia raivareita. Ikävää että joudut kestämään tai varomaan niitä - konfliktiarkana ihmisenä tiedän, että on tosi kuluttavaa joutua luovimaan räjähdysherkkien ihmisten läheisyydessä. Olen huolissani sinusta - pidä huolta itsestäsi niin hyvin kuin jaksat.

Ajattelen dissosiaatiota mielen suojakeinona, vähän niin kuin minuus menisi piiloon suojautuakseen tilanteelta jossa siltä vaaditaan liikaa - näin ainakin mun kokemusteni perusteella, ehkä muilla on erilaisia ajatuksia. Uskon kyllä että se tulee lopulta takaisin, kun malttaa odottaa kärsivällisesti ja tekee ympäristöstä niin turvallisen kuin mahdollista.

Ahdistava olo edelleen mutta ei niin paha kuin eilen. En oikein jaksa mitään. Kaikki asiat tuntuvat liian vaikeilta ja isoilta. Elämä on liian vaikeaa.

Yritän lukea.

Kiitos, soroppi! Nyt olo on parempi. Pahin on ainakin hetkeksi mennyt ohi. Lähdin liikkeelle ja kävin syömässä keiton ja kävelemässä vaatekaupassa hetken. Siellä oli tyhjää ja vain vähän ihmisiä.

Nyt olen ollut kotona jo jonkin aikaa. Huomisesta selviäminen alkaa näyttää mahdolliselta. Saa nähdä, miten yö menee.

Turvallisuuden tunteen lisääminen olisi kyllä tärkeää varsinkin, kun tila on tosi huono. Hyvä että muistutit siitä, soroppi. En vain tiedä, mikä siihen vaikuttaisi. Painopeitto taitaa olla ainoa ulkoinen keino, jota en ole vielä kokeillut. Mikään muu ei ole toiminut. Ehkä minun pitäisi ostaa painopeitto. Hankkiudun siitä sitten eroon, jos se ei auta yhtään. En haluaisi yhtään lisää tavaraa. Se on iso ja painava. Silti ehkä kannattaa kokeilla. Kuinkahan painava sen pitää olla, jotta se toimisi mahdollisimman hyvin.

Onneksi ostin ruoka-ainekset jo eilen eikä tänään tarvinnut jaksaa sitä enää.

Saloka, hyvä että sait edes jotenkin nukuttua. On kamalaa, kun ei pysty nukkumaan syystä tai toisesta.

Eieiei, miten sinulla menee?

Nukahin klo 17 aikoihin ja heräsin 18.30 aikoihin. Koko ajan tekis mieli nukkuu. Yritän alkaa lukee, jos sillä saisin ajan kulumaan. En tiä mikä mulla on. 2 pvä olen melkein nukkunu.

Minulla on rankkaa. Olen juonut konjakkia, en pysty tai jaksa kirjottamaan... myöhemmin... höh sanaleikki... rakkaus, rankkaus... rankka, rakka... rukka, rikka, rikki, rokko, rukous... Olen niin uupunut. Uupunut on elämä. Elämä ei jaksa elää. Eikä kuollakaan. Vain mitättömyydessä kaikki on mahdollista, sillä siellä kaikki on.

Nukuin kohtuullisesti mutta olo vaihtui yön aikana taas huonoksi. Nyt on taas edessä väkisin yli voimien suoritettava päivä, tunnen sen painon joka solussa. Aamulla en olisi halunnut herätä tähän päivään ollenkaan. Tuntuu, etten jaksa mitään.

Hampaiden peseminen oli uuvuttava urakka mutta sain tehtyä. Sitten en millään keksinyt, mitä vaatteita laittaisin päälleni. En olisi halunnut tehdä mitään aamutoimia mutta on pakko. Kun on tämä olo, kaikki on pelkkää pakkoa pakkoa pakkoa, väkisin pakkoa. Inhoan elämää tällaisena.