sain tyttöön yhteyden. Sillä ei mene hyvin. Laitoin tytön poikkikselle, ettei jätä tyttöä nyt yksin. Hän lupasi ettei tyttö jää yksin.

Itken. Itken pahaa ja paskaa oloani pois. En jaksa istua, mut kroppa ei jaksa maatakaan enää. Maha on edelleen kipeä.

Kyyneleet virtaa pitkin poskia. Ei ole juttelukaveria, tosin en jaksais jutella. Voisin kuunnella. EI ole sellaistakaan kaveria.

Tein ehkä virheen, kun kerroin tytölle, että mullakin on paha olla. Olis pitänyt olla hiljaa vaan. En oota häneltä tukee, en keneltäkään. Yksin on pärjättävä.Yritin tukee ja ymmärtää tyttöä. Yritin sen viestiksi sanoa, mut tuntuu että ihan turhaan.

Taidan mennä hakemaan teetä ja ottaa iltalääkkeet jo nyt. Kattoa joku sm-liigan jäkispelin ja sen jälkeen mennä sänkyyn. Yrittää rauhottua.

Purjevene, hurjaa, ja kurjaa. Yksi syy väsymykseesi, masennukseen on eittämättä äitisi, tai se vihaisuus jota kohtaat eri tilanteissa eri ympäristöissä. Lepo ei ilmeisesti anna sinulle voimia? Oletko tehnyt mitään reissuja, että maisemanvaihdos olisi piristykseksi ja helpotukseksi?

juttelin hiukan tytön kanssa puhelimessa. Selvitin, missä vika. Hänen korvakoru on hajonnut -> maailma romahtaa, hänen lempi pehmolelulle on limut kaatunut -> maailma romahtaa. Hän ei ole syöny eikä juonu oikee. Sovittiin, ainakin luulen niin, että hän ottaa yhteyttä sinne koruliikkeeseen, mistä se korvakoru on hommattu ja kysyy, voiko sen korjata  tai uuden saa -> ja mä maksuihmisenä.  Pehmo lähti pesukoneeseen. Poikkis alkoi tekee ruokaa. Näin asiat hänellä selvii.

Mun käsi vaan kipeytyy, mitä enemmän oon pystyssä ja käytän sitä. Ei viime, vaan edellisyönnä sille tapahtui jotain. Yksi solisluu on kipeenä ja kun kättä nostaa tai päätä kääntää, sattuu. Otin codia kipuun. Kipu on niin kova, että päässä tuntuu hönöltä. Kipu ottaa niskaan ja leukaan asti. TOivon ettei ala päätä särkee miggen tyyppisesti.

Kohta pääsen sänkyyn onneks vaik lukemaan kirjaa. Kirja etenee aika hyvin ja sit pääsen lukee Vareksen yhtä kirjaa.

Rauhottavat rauhottivat,veivät itkun pois. Samalla se toi kivun. Olen juonut taas teetä niin paljon, et mahtaako uni tulla. Ruuaksi paistoin jokusen perunan vaan ja iltapalaksi söin äkkiä pari makkaraa. Liian vähän se on. Ei ihme että viime talvinen paita menee mahasta jo hyvin. vaikka ei painoa ole tippunut oikeastaan ollenkaan.

Mut nyt lopetan tältä päivin....

Saloka, voimia. Hyvä, että sait tytön asioissa autettua. Toivottavasti hänkin muistaisi syödä ja nukkua.

Nukuin yllättävän pitkän yön, mutta aamulla väsytti edelleen. Sain silti aikaiseksi aamiaisen. Kohta pitää alkaa taas laittaa ruokaa.

Kirjastossa pitäisi käydä. Lisäksi on asioita, joita pitää vielä hoitaa ennen vuodenvaihdetta. En pysty keskittymään.

Luin äsken yli tunnin. Pystyin lukemaan ja keskittymään kirjaan.

Eieiei, mukava idea sinänsä tuo reissun tekeminen ja maisemanvaihdos. Pidän sen mielessä, jos joskus vielä voin paremmin. Nyt en voi kuvitellakaan itselleni mitään ylimääräistä. Kaikki sellainen vaatisi lisää työtä. Pitäisi pakata ja miettiä, mitä tarvitaan, tehdä varauksia, suunnitella. Sen jälkeen pitää jaksaa purkaa, pestä pyykkiä, hoitaa kaikki mitä kotona on kasaantunut sillä välin. Se voi olla normaali-ihmiselle kivaa vaihtelua mutta huonokuntoiselle mahdoton työsarka, josta ei selviä. Olen yhden pienen matkan tehnyt tässä kunnossa. Opin, ettei sitä pidä toistaa, jos ei tapahdu sitä ennen ihmeparanemista.

En meinaa selvitä arjestakaan. En millään jaksaisi pestä hampaita aamulla. On vaikeaa jaksaa pukea vaatteet päälle. Tuntuu ylivoimaiselta saada pyykit hoidettua. On vaikeaa jaksaa käydä suihkussa joka päivä, koska se tuntuu niin turhalta. Hiusten peseminen on lähes ylivoimainen operaatio. Samoin lakanoiden vaihtaminen menee yli normaaliarjessa itsensä pakottamisen

Ruokapyöritys on kuitenkin pahinta. Se vaatii kaupassakäynnin, ruuanlaiton, pois korjauksen, tiskien purkamisen tiskikoneesta, lämmittämistä, suunnittelua. Mitä paremmin suunnittelee, sitä vähemmällä työllä pääsee, mutta jos suunnittelukaan ei päässä toimi, ei ole paljon tehtävissä. Vaikka joskus voisi hakea valmista ruokaa, sekin pitää suunnitella ja jaksaa hakea ja korjata pois. Tätä loputonta työtä pitää jaksaa pyörittää joka ikinen päivä. Olen niin lopussa tähän kaikkeen. En pysty enempään. En pysty edes tähän mitä jo on.

Kävin kirjastossa ja hain varaukset. Ihan rättiväsyneeltä tuntuu, vaikkei matka ole pitkä. Ei ollut edes liukasta. Miten voin olla näin väsynyt.

Kipu edelleen kädessä/olkapäässä/niskassa. Ei auta panacod. Ainut mikä auttaa, olla käyttämättä sitä.

Kirjoitin yhen kirjeen. Sain sen kirjoitettuu.

Harmittaa ku ei voi tehä käsitöitäkään. Tänään on makuupäivä siis. Peitto korville ja maata. Pois mun luonteesta.

Laitoin siskolle kyselyn, jos tulis kuskiks 10. Pvä jälkeen. Pitäis niitä meikkipusseja tehdä.

Purjevene, voimia arkeesi! Kuulostaa siltä että vaadit itseltäsi tosi paljon asioita - stressaavan joulunajan päälle ei ihmekään että normiarjen pyörittäminen väsyttää.

Jos tyttö asuu luonasi, musta on ihan luonnollista edellyttää häneltä apua ruokahuollossa - aika nuorikin voi auttaa astioiden laittamisessa tiskikoneeseen tai sen tyhjentämisessä, ja ruoan laittamiseen liittyvät taidot ovat hyödyllisiä taitoja koko loppuelämän kannalta.

Meillä ei lapsena maalla saanut lämmintä vettä ilman erillistä lämmitystä, joten saunoimme joka toinen päivä ja siitä tuli mulle rutiini-suihkuväli. En ole missään vaiheessa nähnyt tarpeelliseksi käydä suihkussa joka päivä ellen tee mitään erityisen hikistä. Tuntuu nololta myöntää mutta olen myös pessyt hiuksiani melkein pelkällä vedellä jo vuosia - alkuun siihen oli tottuminen ja pidin niitä pelkästään letillä ollessani ihmisten ilmoilla, mutta nyt tuntuu että ne rasvoittuvat jo vähemmän, ja ovat latvoista jotenkin pöyheämmät kuin aiemmin.

Kipu on vähän laantunu. Pystyin näin myöhäis illasta hiukan kutomaan. Olen koko illan kirjoitellut. Sormet hiuka kipeet siitä.

Tyhjensin puhelinta kuvista. Siellä oli tytön 14v. Kuvia. Tuli paha olla, ku näin ne. Siitä iloisesta ja kaveri"rakkaasta" muotoutu kotihiiri. On hän käyny tänään kaupassa. Hiukan paremmalla tuulella tänään, ku eilen.

Olen miettiny kauan, miksi tyttö sairastu. Olenko mä siihen syypää. Jos mä olisin terve, olisiko tyttökin terve.

Tä ilta on menny nopeesti. Pitäis alkaa nukkuu.

Syömiset on päin mäntyy. Paistoin pari hassuu perunaa ruuaksi va ja iltapalaksi 4 leipää. Huomen tarvii yrittää petrata, ees vähän. Tekiskö muusia? Mul ei kyl ole sen kans mitään sulaamassa.

Huomen tarvis siivota jääkaappiki. Ottaa vanhat ja huonot ruuat pois. Kattoo joko makaronit kävelee vastaan.

En jaksa enää alkaa lukee. Pistän puh pois ja alan nukkuu. Päätä sattuu. Aamulla saa nukkuu ja jos herään aikasemmin, vois suihkussa käydä. Sielläkin oon joskus käyny. Pitäis varmaan ottaa joku tehtävälista käyttöön taas ja siihen merkata, koska on käyny suihkus, koska hoitanu roskat, jne. Mul on muutaman kerran ollu semmoinen. Vois huomen kattoo onko mulla vihkoo siihen. Listoja listoja ja listoja.

Mut kai mun on mentävä nukkuu...

laitoin muutaman perunan uuniin. Saan jotain syötävää, suht ajoissa. Ei mee eiliseen klo 17.30.

Aamu alkoi särkylääkkeellä, mut ei se mitään auttanut. TÄytyy varmaan uv:n jälkeen ottaa relaksantti kuuri, jos se auttais.

Äiti soitti ja kerto että spr saa vaatelähetyksen. Isän pieniä vaatteita.  Samalla taas kommentoi siskoni miestä, ainut asia missä sisko ei ole oikeen onnistunut. Isä on aamusta ollu lääkärissä, todistusta hakemassa.

Ulkona on kaamee ilma. Taivaalta tulee lumivesiräntää ja tuulee. Harmaa keli, vaikka lunta onkin. Surullinen keli. Onneksi tänään ei tarvii ulos mennä. Huomenna aamusta tarvii, mennä kauppaan. Sokeri alkaa taas loppuu. Olen ihan sitä mieltä että sitä käyttää joku muukin täällä kun mä, vaikka yksin mä täällä asunki.

Pitäis tänään siivota hiukan. Kerätä roskat ja tiskit ja ja ja ...

Olen niin väsynyt... voisin mennä nukkumaan. Mut yritän jos ruoka tai no perunat vähän piristäisi ja jaksaisin ilman lepoa. Huomenna on rai rai päivä kumminki. Mahtaako siitäkin tulla mollivoittoinen sittenkin.

Tänään olen saanut asioita hoidettua, vaikka vaikeaa on ollut saada itsensä käyntiin. Keitin vahvaa kahvia ja aloitin heti tekemisen. Nyt alkaa väsyttää. En pysty oikein enempään.

Saloka, minulla on sama juttu, että jääkaappia pitäisi siivota. Siellä on vanhentuneita joukossa. Sitä kuitenkin pystyy vielä käyttämään. En ole jaksanut siivota.

Kiitos, Soroppi ja Eieiei ja kaikki, jotka olette antaneet ajatuksianne!

en muistanut, et olen kirjoittanut just melkein tänne. Hyvä muisti mulla taas. Ehkä olen liian väsynyt muistamaan.

Kastelin keittiön kukat. Vielä pitäisi oloh. 11 kukkaa kastella. Ei jaksais, mut ne on niin kauan elänyt pyhällä hengellä. Onneks on lepokausi menossa.

Teetä menee. Söin ne perunat, vaikka ne puoliksi paloikin. HUomenna on tikkuperunoita sit.

Pelkään huomista. Kun on mielentila "hällä välii" niin mitä seuraa siitä. Joko oon jalat alta tyyliin tai sit en juo yhtään.

Sain aamupäivällä kaulurin valmiiksi, vielä pitää langanpäät päätellä. Lasten kokoinen siitä tuli, ei sille voi mitään. Pitää kokeilla seuraavalla kerralla ½ mm isommilla puikoilla. Nyt ei ole ku toi hihatin tekeillä ja sen jälkeen pitäis säärystimet tehä ja noita käsipyyhkeitä. Tekemistä on, mut jaksamista ei.

Huomenna ei vissiin ole lenkkiä. Täällä tulee vettä ja ulkona on liukasta. Se pitäisi pakastuakin vielä yöllä. EN lähe riskeeraa, kun mun liikkuminen ei muutenkaan ole kunnollista.

Mul taitaa tossa olkapäässä olla ehkä hermo pinteessä. Äskön yskäsin hiukan, auta armias kun otti olkapäähän, siihen mihin on sattunut koko ajan. Nyt sattuu rannekkin, mut olan liikerata on isompi, mitä esim. aamulla. Pääkin kääntyy ilman kipuu.

Mun striimien kattomiset loppuvat huomenna, kiitos suomen hallitus, mikä lie. Nyt ei sit tietokoneella ole kun chättiä varten ja ehkä musan kuuntelun. Masentuu enemmän vaan.

Vitsi ku nyt tota olkaa kipeytyy. Pitääkö mun hakee jääkaapista kylmäpussi siihen. En millään jaksais.

Tänään ehkä saan kirjan luettuu loppuu, jos jaksan aloittaa parin tunnin päästä lukemaan. TOsin mun pitää kattoo kelloakin sit, et nukun suht tarpeeksi, kun herätys on klo 9 aamulla. Iltapalaa menen kohta hakemaan, leipää ja teetä. Olen teetä juonut monta litraa.

Pitää huomiseksi kattoa kunnon vaatteetkin, ei näissä ryysyissä kehtaa tukarin eteen mennä. Se on jo on, ku joudun ilman suihkuu menee, kun en pääse hiuksia pesee ton käden takii. No kunnon tujaus dödöö kainaloon ja täysin puhtaat vaatteet päälle. Kai se auttaa jotain. Ainakin toivon.

Mut nyt iltapalalle...

Minullakin on kukat kastelematta, saloka. En jaksa nyt, en millään. Minullakin on niitä useampia. Kasteleminen tuntuu urakalta, jota ei jaksaisi aloittaa.

Nälkäinen olen. Pitää syödä jotain iltapalaa. En vielä tiedä mitä. Tuntuu kylmältä. Väsyttää. Pitää käydä suihkussa. Yritän tehdä sen ja sitten syödä. Lepäilen vähän ja menen aikaisin nukkumaan.

Selviänkö huomisesta päivästä. En juhli mitenkään. Olen yksin kotona, kuten joulunakin. Rakettien pauke estää varmaan nukkumasta. Haluaisin vain hiljaisuutta ja unta.

Olen tylsä varmasti monen mielestä. Tuntuu oudolta ajatella, mitä joku muu saattaisi ajatella. Tuntuu, etten kaipaa enää mitään ihmeellistä. Tärkeintä on saada nukuttua. Ei se yksi yö haittaa.

Valvoin aamuyöllä pitkään. Väsyttää. Tein äsken lumitöitä piristyäkseni. Raskasta suojalunta oli, vähän kiinni jäätynyttä.