Välillä perhe on pahin.. Uskon että sisälläsi kiehuu kun et tule kohdelluksi reilusti. Jos voisin, auttaisin tukien mutta en taida tältä etäisyydeltä kyetä.... Toivotaan että huominen on parempi. Ihmeen paljon sinä jaksat. Eikä ole ihme jos syömiset ei aina maistu. V o i m i a 💗

keskustelua, sinäpä sen sanoit. Saloka ei ole tullut kohdelluksi reilusti tosiaankaan.

Saloka, voi tuota sinun äitiä, miten ikävästi hän puhuu sinulle. Varmasti huono olo tulee tuosta. Minulla huono olo aina sitten kestää aika kauan, vaikka olisi jo laimeampaa. Ehkä sinullakin se vaikuttaa vielä myöhemminkin. On niin kurjaa, että sinullakin on noin rankkaa. Niin hyvin laitoit ruokaa ja leivoit tytöllekin. Ja huomioit äitisi tarpeita. Pärjäät vaikeissa olosuhteissa. Voimia minultakin täältä, jotta selviäisit ja saisit nukuttua!

Minulla edelleen aika siedettävä olo. Vähän lääkettä piti ottaa, kun alkoi tulla kauhuja niin kovasti, kun naapurit riehuivat. Toivottavasti yö menisi hyvin.

Onko lunta taas satanu, vai miksi aura auraa tietä. En tiä. En jaksa kattoo. Päätä sattuu vähän. En jaksa kiinnostaa. En jaksa välittää enää joulusta. Se meni jo. Viikko aikaa mennä kauppaan. Alle viikko aikaa korjata syömiset. Kiire on. Taas menee aura talon ohi.

Luin kirjaa tossa jonkin verran eteenpäin. Olen yli 300 sivua lukenu jo koko kirjasta. Vielä pitäis joku 84 sivua lukea.

Toi aura pitää kamalaa metelii. Taidan yrittää nukkuu... jollen heräis taas 13.30.

Saloka, onkohan äitisi kasvatettu ns. vanhan kaavan mukaan, niin että kiitosta kannattaa säästellä ettei kehuttu henkilö käy ylpeäksi? (Ja ylpeys käy lankeemuksen edellä, vai miten sitä sanotaan...) Hän ei varmaan (?) tullut ajatelleeksi että sinusta tuntui kurjalta kuunnella miten hän on huolissaan siskon jaksamisesta, muttei ainakaan sillä hetkellä osoittanut hirveästi kiinnostusta sinua kohtaan.

Voimia! Mä laitan kännykän pois ja kokeilen jos uni vielä tulisi ennen aamua.

Sain nukuttua aika hyvin. Väsyttää silti vieläkin kovasti. Tänään pitää alkaa laittaa taas ruokaa. En jaksaisi millään. Haluaisin levätä.

Tyttö tulee iltapäivällä. Hänellä on varmasti paljon kerrottavaa joulusta. Joskus tuntuu, etten jaksaisi kuulla sitä kaikkea. Joskus se menee helposti. Eniten vaikuttaa, miten on voimia itsellä.

Yritän laittaa itselleni jotain aamiaiseksi kelpaavaa. Kohta pitää lähteä kauppaan. Olo on edelleen siedettävä, mutta ei rauhallinen.

Saloka, olet niin oikeassa. Joulu meni jo, ja toivon että voit paremmin. Hienoa että luet. Mainintasi lukemisesta jälleen toi mieleeni että minun pitäisi lukea. Varsinkin nyt. Sain työtoverilta lainaksi luettavaksi jonkun venäläisen klassikon romaanin, en edes muista kenen ja mikä teos. Oliko se Lermontovia... Saloka, voimia sinulle päivääsi ja kirjoita meille kuulumisesi taas.

Selvisin ruuanlaitosta ja tiskikone on nyt päällä. Sitten pitää vielä jaksaa tyhjentää se. Alkaa väsyttää. Pyykkiäkin pitäisi pestä.

Ahdistus on lisääntynyt. Ulos ei tee mieli mennä. On kylmää.

Olo on, että haluan pois. En taho elää enää. En sekunttiakaan. Siksi kai yritän tehä käsitöitä, vaikka ne pilalle meneekin. Ja suunnitella huomista, jos kävelis kauppaan. Päällimmäinen tunne silti on, mitä alussa kirjoitin. En tuu soittaa mihinkään, koska en taho puhuu. En tiä mistä näin vahvs olo on tullu ja on. Ehkä joulu vaikuttaa vielä. Vaikka en tahtois. Tai äitin sanomiset. Ehkä äiti sai mut tuntemaan arvottomaksi ja sitä kautta merkittömäksi. En tiä.

En o halunnu heti aamusta kirjoittaa tänne, mutta ku tunne va pahenee ja edessä on vielä lääkkeiden jako illalla. Miten hitossa selviin... taidan ottaa työn käteeni ja yrittää uppoutua siihen ja tulevaan peliin (telkkarista).

Saloka, Purjevene. Jaksakaa, älkää antako periksi, jaksakaa meidän kaikkien tähden, minunkin. Olette arvokkaita.

Otin monen vuoden vanhan käsityön esille ja aloin pähkäilee, miten sitä tehäänkä. Saan aikani kulumaan ja ajatukset muualle. Mut sit iski murhe, lanka loppui kesken toisesta hihasta, enkä tiä mitä lankaa toi on. Hiha jää n. 5 cm liian lyhyeksi. Sen kans on elettävä. Onneks tosta tulee mulle vaan hihatin, joten mun tarvii va sen kans elää. Pitää muistaa pestä käsin toi valmistuttua, sillä se on pussis pyörinyt a paikasta b ja sieltä c:stä d:hen jne.

Pitäisi kattoo jotain syötävääkin. Olen hiukan soppaa syönyt tos iltapäivällä. Teetä mennyt taas ihan hirveesti. TOta mitä join ni se loppui ja jouduin vaihtaa merkkiä ja nyt tuntuu että tee jää laimeeksi. No juodaan sekin pois.

Mieli on edelleen synkkä kun syksyinen hautuumaa, ilman valoa.  Huomenna lähen ulos. Saa nähä miten kasvot kestää tota pakkasta. Iho on ihan kuiva, vaikka öljyän ja rasvaan joka päivä. Huulet on rohtuneet, vaikka päivisin laitan monta kerrosta huulirasvaa ja yöksi ison kerroksen vaseliinia.

Laitoin muuten eilen lääkärille kyselyn labroista, jos vaikka pääsis niihin. En tiä mitä oottaa niistä, ehkä raudan puutetta ja munuaisarvojen korkeutta. Muuten ehkä veriarvot on ihan ok:t

TAidan mennä hakee lisää keittoa,jos sais mahaan lisää täytettä, muutakin kun nestemäistä....

Saloka, luulen, että olet oikeassa siinä, että ne on ne sinun äidin sanomiset, joista sinulle on tullut noin huono olo. Minulla se menee hyvin samantapaisesti. Ei jaksa elää ja koko elämä on huonosti. Tunnistan tuon kammottavan olon. Minulle tulee myös se.

Hyvin sanottu tämä: "Mieli on edelleen synkkä kun syksyinen hautuumaa, ilman valoa."

Minulla se laimenee parissa päivässä. Siihen asti ei auta oikein mikään. Pitää muistaa syödä jotain (vaikkei se auta tuohon) ja yrittää nukkua. Lääkkeet pitää ottaa sillä tavalla kuin lääkäri on ohjeistanut. Jos jotain pystyy tekemään, vaikkapa käsitöitä tai lukemista, niitä kannattaa yrittää välillä tehdä. Jos ei pysty, ei pysty. Ja jos mahdollista, pitää yrittää pysyä erossa niistä ihmisistä, jotka saavat aikaan huonon olon. Aina se ei ole mahdollista, ja välillä he ottavat yhteyttä yllättäen ja tulee taas joku tilanne ja pahoinvointi alkaa alusta.

Minullakin iho on ihan kuiva. Huomasin jo joku aika sitten, mutta en ole saanut hoidettua. Tämä ei liity mitenkään edelliseen mutta tuli mieleen. Ehkä se sillä tavalla liittyy, etten jaksa pitää huolta itsestäni sillä tavalla kuin muulloin jaksaisin.

Pärjään vielä jotenkin. Ei ole noin huono olo vielä kuin sinulla, saloka. Toivon, että sinullakin pahin olo laimenisi vähitellen.

Voimia ja hali, saloka! 💚

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: -

Kiitos kun olette kirjoittaneet.

Mä ajattelin mennä nukkuu, mut sit huomasin että tulee peli vielä. No otin mansikoita sulaamaan ja erätauolla lämmitän ne ja syön. Teen tota hihatinta, vaikka sekin harmittaa. Tuntuu että jokainen asia harmittaa tällä hetkellä. Jopa teepussi mukissa, kun se valskaa.

Joudun tapaa huomenna isän ja äitin, kun käyn heillä. En ole kauan. Yritän keksiä yön aikana jonkun hyvän syyn ettei tarvis olla siellä kovin kauan. Sieltä meen kaupaan ostaa uv herkut (varmaan sipsipussin) ja kolaa ja jotain muuta syötävää.

Pelottaa uv, kun en ole vieläkään pystynyt katkasemaan oksentamista. Jos tässä kunnossa tyhjennän noi pullot, voi tulla ehkä rumaa jälkee. TOsin olen ennenkin tehnytniin. Mut mulla on takana 2 v tauko ja  juhannuksena yritin jua, mut närästys esti.

Miksi mä pilaan kaiken aina. Miksi mä pilaan mun elämäni. Miksi mun elämäni on pilattu. Miksi en voi vaan suodattaa kaikkea sontaa, vaan mun pitää pistää ne päänsisälle pyörii ku lottopallo.

En ole pitkään aikaan kynttilöitä parvekkeella sytyttänyt, ei ole sellaista fiilistä.

Mut nyt alkaa peli, alan sitä kattoo. Jaan huomenna päivällä lääkkeet, en enää tänään....

Saloka... tuo on niin ymmärrettävää että ihmissuhteet, ne lähimmät kelautuu mielessä moneen kertaan. Me ihmiset niin pieniä, niin vähän vaikutsvaltaa lähimpien sanomisiin ja tekemisiin jos niiden haluaisimme olevan toisenlaisia. Kun saisimne oman mielenrauhamme pitää heistä huolimatta.

V o i m i a  💗

Mikä peli telkkarista tuli? Tunnen samanlaisen tunteen kuin sinä: miksi sotken tai epäonnistun? Tai minulle se on usein että miksi jätä kesken enkä saata jotain asiaa loppuun, oli se tekeminen tai ihmissuhde tai kommunikaatio tai meneminen jonnekin, tai varsinkin omasta terveydestä huolehtiminen.

Eieiei jääkiekon U20 kisat alkoi eilen suomella. Niitä tulee nyt iltaisin katottuu ni kun hiihdon kiertuetta (tur de ski).

Tulin just kaupasta ja kasvojen iho kirvelee, vaik rasvasin ennen ku lähin. Iho oli ihan rikki.

Nyt ei tarvii tänä vuonna kaupas enää pakosta käydä.

Kävin isää moikkaamassa kans. En ollu kauan, ku päätä särki. Äitin tekemä ruoka tuoksu niin voimakkaasti, vaikka olikin sipuli ja paprikapohjainen ehkä.

Mun pitäis noi tiskit hoitaa koneeseen. Mietin, jos jois mukillisen teetä ja rauhottuis ekana. Ottais aamulääkkeetki.

Muuten kutoa jatkan.