Yritän lukea sanomalehteä, mutta mikään ei oikein kiinnosta. Väsyttää koronajutut. Ja väsyttää muutenkin. Onneksi ahdistus ei juuri nyt ole niin paha kuin se voisi olla.

Yritän vielä käydä nopeasti suihkussa ja sitten voi mennä kohta jo nukkumaan. Tuntuu, etten jaksa enää mitään.

Purjevene, auttaisiko piirtely? Tee vaikka vaan abstrakti kubistinen väri ja muoto sommitelma.

Onko sinulla kirkasvalolamppu? En tiedä onko se huuhaata niinkuin ne korviin laitettavat valot. Mutta täällä työpaikalla on hankittu yksi kirkasvalolamppu.

Minullakaan ei kaksisesti... Yksinäisyyskokemus tuli taas ja kirjoitin siitä runon muistikirjaan koska se tuli niin nopsaan. Täytynee naputella se tuonne aloittamaani ketjuun. Tai tänne.

Sitä alkaa joo kyllä kyllästyä noihin korona-uutisiin. Koko ajan uutta varianttia pukkaa. Parempi kai kun ei lue uutisia enää ollenkaan.

Tääööäåä pöo åaökpn viestejä luettavana. Kiitos että olette jaksaneet kirjoittaa.

Heräsin pieneen närästykseen taas. Ruokatorvea poltti. Otin lääkkeet ja join vettä, jos se siitä lähtis taas rullaamaan.

Nukuin aamulla pitkään. Kaikki päivän tekemiset meni sit siinä. En tiä onko mulla muuta kun porkkanaa ja perunoita, jollen jaksa kastiketta tehä.

Mitä kummaa mä oon yrittänyt kirjoittaa viimeksi. Kai suomeksi toi on että "täällä oli paljon viestejä luettavana"....

Katoin tos omakantaa. Olen 2vuotta sitten ollu viimeks verikokeessa. Pitäisikö laittaa lääkärille viestiä ja kysyy, pitäisikö veri tarkistaa?

Ruokatorvea polttaa edelleen. En uskalla mitään syödä, kun juominenki polttaa. Ei se pahasti polta, tuntuu vaan paljon kuumemmalta, mitä oikeesti on. Sit tossa rinnan päällä on ahdistava paino koko ajan.

Äiti tossa kävi. Haki eilen valmistuneen tontun raadon. Laitoin vihdoin astiakoneen päälle, ei se ole ku viikon seissy ehkä tiskit koneessa likasena. Onneks on niin hyvä kone, et pesee vähän kuivettuneetkin astiat.

Mietin, et mun tarvii jotenkin järkätä niin, että joko äiti tuo lisää porkkanaa mulle jouluksi tai sit mä yritän tallustella kauppaan, ennen joulua. On mul porkkanaa, mut ei niin paljoo et saisin keittoa jouluksi. Puuroriisiä mulla on ja kermaa, ja kanelia ja sokeria. Pitääks mun käydä ennen joulua kaupassa vielä? Tukari kyl tulis, mut me varmaan siivotaan silloin toi mun makkari. Pitää kysellä äitiltä.

Tä kipu tai olo saa väsymään.Kamalasti olistöitä tehtävänä, mut hädin tuskin jaksan silmiä pitää auki tai kohdentaa niitä johonkin. Kädet on ku spaghettia, kaikki voimat kadonneet.

Mahtaako mulla olla jotain muuta kun juureksia jääkaapissa. Jauhelihaa olis, mut olisko makaroonia. JOs tekis myöhemmin makasonijauheliha mössöä. En tiä. Kuka tulis mulle kokkaamaan? Aineksia olis.

Ahdistaa ja väsyttää. Ahdistus tuntuu vähän väliä ja välillä iskee uupumus, mutta kuitenkin jotenkin olen tänään selvinnyt. Koko ajan on kiireen tuntu enkä pysty rauhottumaan. Kaikki on tekemättä ja vaikka kuinka yritän näitä pieniä asioita hoitaa, tuntuu, etten saa mitään eteenpäin. Vaikein asia on taloyhtiön kokous joka on maanantaina. Olen hirveän ahdistunut, koska siellä on ikäviä ihmisiä.

Sitä ennen pitää miettiä ensi viikon ruuat ja käydä kaupassa. Ainakin muutamaksi päiväksi pitää olla ruokaa, koska tytölle pitää jaksaa laittaa.

Saloka, minäkin sain pestyä yhden tiskikoneellisen. Pystyin jopa ottamaan puhtaat astiat pois koneesta. Tällaisiin pieniin asioihin menee kaikki voimat. Pyykkiä otan kuivumasta pari vaatekappaletta kerrallaan. Sillai ne vähenevät.

Eieiei, piirtäminen on hyvä ajatus. Paperia, vähän paksumpaakin löytyy valmiina. Katson jos pystyisin kokeilemaan sitä.

Mulla ei ole kaamosmasennusta. Valon määrä ei vaikuta. Olisi mukavaa, jos se vaikuttaisi. Voisi edes jotain tehdä.

Löysin kaapista ruismakaroneja ja keitin ne. Keitin samalla koko viikonlopuksi.

Rintalastan kipu leviää selän puolelle. Tulee mieleen ne sappikohtaukset. En halua niitä enää. Ruokatorven tuntemukset onneks väistyi pois, mut nyt on niin väsy ja voimaton olo ettei tosikaan.

Kysyin äitiltä, tuleeko ennen aattoa, kuulemma tulee. TUo mukana porkkanoita. Kaikki muu mulla pitäisi olla.

Mä vaikka väkisin vedän joulun ja uv:n läpi. Mä en luovuta. Haluan olla tytön kanssa. Jään vaikka pois sitten jostain, esim. tytön saattamisesta.

KOitan tee-sokerilla korjata olotilaa niin ettei ole koko ajan tunne että tärisisin tai muuten kellahtaisin. Pitäisi liikkua hitaasti ja varovasti ja pitää puhelinta mukana. Nyt on vaan sellainen olo, ettei tuolla päässä ole ihan kaikki okei. Pelkään koska löydän itteni tuolta lattialta.

Yritän tota viimistä tonttua tehä. Teen siitä vähän isomman vielä. En ehkä saa sitä huomiseksi valmiiksi. No jos sunnuntaina sit, kun huomenna saa koko päivän tehä ja jos huomenna olisi parempi olokin.

Saloka, kun kuvaat, että rintalastan kipu leviää selän puolelle, tulee mieleen, että minulla on samantyyppistä kipua silloin, kun ahdistus menee fyysiseksi. Se on juuri siinä kohdassa ja tuntuu kuin veitsellä viillettäisiin siitä, eikä mikään asento auta. Todella voimakasta ja viiltävää kipua.

Söin vaaleaa leipää ja liian makeaa jugurttia äsken. Kun syön tällaista, alkaa yleensä vähän ajan päästä väsyttää niin, etten saa mitään tehtyä. Yritän tätä nuijanukutuksena, jotta saisin paremmin nukahdettua.

Joulu. Jotain ruokaa pitää tapaniksikin ostaa, koska tyttö on siitä eteenpäin minun luona. Miten jaksan tuon ruokahomman taas. Se on työläin ja pakko tehdä sitten, vaikka olisi kuinka huono olo.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: -

purjevene, ei mua pitäis mikään ahdistaa. Kipu ei loppunu ees rauhottavalla. tuntuu kun olisi kireä vanne joka puristaa kylkiluita sisälle ja selästä kans.Rintalastaa ei onneks satu. Ehkä voi tä mun istuminenki olla osa syy tähän kipuun. Tosin hengitän aika tiheesti tällä hetkellä. Ehkä kivun vuoksi. Saa nähä mitä se tekee, kun pääsee sänkyyn maate. Pystyykö makamaan ja millä asennolla.

Jotain posii, tonttu on kasvojen kohdalla menossa. En saa valmiiksi tänään, mut teen niin kauan kun jaksan tehä ja jaksan tätä kipua.

Saloka, kerrohan vielä mikä tuo tonkttukäsityö on. Onko se piristänyt? Rintakipuja tai kolotuksia oli minullakin syksyyn saakka ja kesällä pyörryin mutta minulla on stentti ja ns. särkyneen sydämen kipu joka ilmeisesti oli ihan fyysisesti oirehtinut sydämessä ja kehossa. Teidän molempien tuska huolettaa minua. Ehdotin mm piirtelyä, mutta jonkun ystävän kanssa piirtely voisi auttaa oloanne. Esim. akvarellimaalaaminen, tai sitten kokeilkaa kalligrafiaa, opettelette mustekynällä vanhoja fontteja ja teette koristeellisen keskiaikaistyylisen kirjan miniatyyreineen.

Eieiei, tykkään tehdä käsitöitä. Mulla on  materiaalia pilvin pimein. Ideat vaan puuttuu tai töitten saajat. Ollaan viime vuonna äitin kanssa lahjotettu spr:lle ja tänä vuonna yhdelle sairaalan osastolle ja ensi-ja turvataloon. Silloin kun olen heikko niin silloin kutominen on vaikeaa. Mut sitten kun olen okei, voi syntyä sukkia parissa päivässä.

Mulla on löytynyt joku tietzen oireyhtymä (tai mikä lie) Kävin yks vuonna päivistyksessä rintakivussa ja toi sain papereihin. Ei ole kuulemma vaarallista, mut inhottavaa.

Yö meni taas valvoes aamu 6 asti ja joskus sen jälkeen sain unta hetkeks ja ennen sitä heräsin hiukan. Eli sekavaa.

Kipuja ei ole tällä hetkellä. Ei ollu yölläkään. Aamulla tuli kauhukuvia mieleen mahahaavasta-> syöpään.

tänään olis ajatus saada toi tonttu valmiiksi, ni, et äiti sais sen huomenna hakea.

Nyt on 33cm tonttu aihio tehty. Äiti tulee huomen kuulemma hakee. Nyt iski tyhjyys, mitä nyt teen? Jatkaisko tiskiliinojen tekoa, vai tossukoiden.

Vaikka väsy on valtava, on silti jotain tehtävä.

Hiukan pärisyttää. Saa nähä pysynkö mukana. Liikaa teetä taas harrastettu.

SIsko kävi äskön hakemassa joulu/synttärilahjansa. Nyt on sekin hoidettu. Enää tarvii aattona viä vanhemmille lahjakassi ja sit antaa tytölle sukat.

Et mua tärisyttää.