Saloka, ei tarvitse vastata, jos et jaksa tai jos muuten ei tunnu siltä juuri silloin. On joka tapauksessa hyvä kirjoittaa ja lukea kuulumisiasi. Tulee parempi mieli siitä, että olet olemassa. Ja että te kaikki muutkin olette olemassa. Ei tarvita muuta.

Ahdistava aamu tänään. Väsyttää minuakin. Samalta tuntuu. Tekisi mieli vaan mennä peiton alle ja nukkua. Selvisin aamutoimista ja nyt ei ole voimia mihinkään.

Jotenki tuntuu että olen koko yön ollu hereillä. Nousin puol 9 aikoihin ja laitoin vaatteet päälle ja lähin tavaroiden kanssa vanhemmille. Oli ihana nähdä isän kirkkaat silmät, kun äiti laittoi valopuun päälle, jonka vein sinne. Isä istu ihan hilja ja katto vaan. Tuli ihana fiilis, mut samalla haikea. Ennen kotiin menoa kävin kaupassa.

Kotona chätti auki ja ruuat paikoilleen. Tos hetki sitten söin maksalaatikkoa,jonka ostin. Oli aamureissusta sen verta huono olo, et ajattelin jos maksalaatikko auttais asiaan.

Nyt vaan jäädyn. Meen kohta hakemaan ekan mukin teetä, jos se lämmittäis hiukan. OLen juonu jo 1,5 litraa pepsi maxia. Maha on kuralla sen vuoksi. Pitäis varmaan siirtyy limusta vaikka juissimehuun.

Vähän väsyttää myös, mut ei niin paljon kun olisin uskonut yöstä. Pitää jotenkin saada taas nä yöt kuntoon. Pari yötä menikin hyvin, kunnes taas menee ihan päin peetä.

Nyt taidan alkaa mennä hakee sitä teetä. Näpit ihan jäässä.

Ulkona sataa. Se on hyvä. Pidän sateesta. Sisäisesti on huono olo. Mikään ei kiinnosta. Väsyttää. Tuntuu, etten selviä näistä päivistä. On liikaa kaikkea, mitä pitäisi hoitaa. En ole siivonnut varmaan kuukauteen. En jaksa. En jaksa vaihtaa lakanoita. Pyykkiä pitäisi pestä. Autosta on pesuneste ja bensa melkein loppu. En jaksa lähteä tankkaamaan ja ostamaan pesunestettä. En jaksa näitä vaatimuksia.

Laitan ruokaa pakon edessä. Sitten kun tyttö lähtee, syön itse eineksiä. En ymmärrä miten selviän taas joulunajan yli. Sitten tulee vielä raskaampi kevät ja lisää vaatimuksia. Vuodenvaihde on paha. Silloin erääntyy kaikenlaista, mikä on pakko hoitaa. Kesäkin on hirveää, viime kesä oli pahin kaikista. Kaikki tuntuu ylivoimaiselta. En haluaisi nähdä enää yhtään joulua, kevättä, kesää enkä syksyä. En halua enää yhtään päivää lisää. En jaksa.

Pitäisi tehdä isoja muutoksia, mutten jaksa enkä tiedä, mitä muuttaisin. Tuntuu samantekevältä kaikki. Varmaa on vain kärsimys, joka toistuu aina uudelleen samanlaisena.

OIkee I S O HALI Purjevene.

Äiti pitää mua nyt sihteerinä. Samalla haluaa et teen hänelle pikaa pari tonttua.JOuluun on 10 pvä ja tontut pitäisi olla valmiit paljon ennen sitä jo tällä viikolla. Apua. Lankojakaan ei ole löytynyt.Jotain harmaata löysin, mut löydänkö tarpeeksi valkoista ja punaista.

Pitää mennä metsästää...

Paha olla. Fyysisesti.

Tosi huono olo. Mikään ei auta. Toivottomuus. En halua huomista päivää.

Purjevene ja Saloka, teidän surunne ovat minun suruja. Tunnistan arjessanne samoja tunteita, askareita, ajatuksia, tekoja, teottomuutta, sietämättömyyttä. Silti luen että teidän arki sisältää muodon, struktuurin, joka ajoittain muuttuu painostavan helvetilliseksi, sanoinkuvaamattomaksi. Niin on minullakin. En minäkään tykkää joulusta, en tiedä miten vietän sitä, haluaisin aikakoneen jolla hypätä joulun ohi... tai oikeastaan hypätä johonkin toiseen aikaan ja paikkaan. Kesästä en enää tykkää vaikka ennen tykkäsin. Viime kesän helteet olivat minulle liikaa. Siedän tai jopa tykkään tästä masentavasta kaamoksesta ja vaakarännästä, ja sitten talvesta. Ei ole hellettä, ei hyttysiä, ei stressiä siitä ettei koskaan ollut kesäfestareilla kun ei koskaan ollut mitään kaveriporukkaa jne. Pimeässä kylmässä olen vapaa. Mutta tuo pitää-tehdä-sitä-ja-pitää-tehdä-tätä-voimattomuus josta mm sinä Purjevene kirjoitat on minulle hyvin tuttua, esim juuri tuo auton tankkaaminen. Haluaisin vain nukkua, nukkua pilalle ja hukkaan mennyt päivä pois että voisi aloittaa uudestaan, yrittää uudestaan. Olen vakityössä ja homma on henkisesti kuluttavaa ja epäkiitollista. Se myös vie koko elämäni niin että en ole pystynyt esim opiskelemaan jatko- ja täydennysopintoja. Esim. äsken kävin kirjastossa, kiikutin tiskille 2 kirjaa jotka lainasin uudestaan, tietokirjallisuutta. Nuokin kirjat ja tusina muuta ovat olleet lainassa minulla yli 10 vuotta. Ne liittyvät jatko-opintoihini jotka ovat nyt tyssänneet loppullisesti. Mutta se mitä haluan sanoa on että äsken hetkisen kirjastossa käväistyäni aiatin sen ihanuuden josta olen elämässäni nauttinut opiskellessani kirjastossa kirjoja lukemassa. Jos jossain voisin elää onnellisena se lienee kirjasto. Voisin jäädä sinne kuolemaani saakka, käydä välillä syömässä jossain tai kirjaston kahvilassa. Mutta minun piti lähteä pois ja palata takaisin oravanpyörään...

Ei se kahteen tonttuun pyyntö jöönyt, va pitäis kolme tehä. Saa nähä riittääkö punanen lanka.

Paha olo jatkuu. Söin tos iltapalan, joka oli ehkä virhe. Päätä jomottaa. Olen väsynyt ja kipuinen...

Eieiei kiitos sanoistasi. Voimia sinunki päivääsi.

Purjevene  pitäiskö sun koittaa käydä lääkärissä ja kysyä apua?

Tein ihan hullunlailla tota tonttua ja pääsinki lakkiin asti. Jotenki tuntuu ettei ole muuhun aikaa, kun tehä niitä.

Saloka, olet oikeassa. Kävin lääkärissä tänään. Nyt on parempi olo. Pärjään taas jotenkin vähän aikaa. Kiitos halista! 💚

Sain auton tuulilasinpesunesteen ostettua. Väsytti eikä kaupassa ollut ja piti etsiä. Yleensä kaikissa isoissa marketeissa on. Lopulta löytyi. Osaan avata konepellin ja kaataa sen oikeaan reikään. Opin tämänkin avioeron jälkeen. Opin myös, että kanisteri kannattaa yrittää avata kauppakeskuksen tai marketin parkkihallissa. Jos en saa korkkia auki, avaan konepellin ja näytän avuttomalta kanisterin kanssa, niin pian joku ystävällinen vahva mies avaa sen. Ne on tosi tiukasti kiinni usein eikä voimat riitä vääntää sitä auki.

En jaksanut enää ajaa tankkaamaan kun satoi. Pesuneste oli pahempi. Tankkaaminen on pienempi kynnys. Yritän tehdä sen huomenna tai ylihuomenna.

Eieiei, minunkin jatko-opinnot ovat tyssänneet lopullisesti mutta siitä on jo niin kauan, etten enää muistanutkaan, että sitäkin voisi murehtia. Muistan kyllä asian ahdistaneen kovasti joskus aiemmin. Hyvä, että muistutit siitä. Voin olla tyytyväinen ainakin siitä, etten enää murehdi sitä. Itse asiassa sillä ei ole nykyisessä elämäntilanteessani enää mitään merkitystä. Sinä taas Eieiei vaikutat nauttivan opintojen sisällöstä ja opiskelusta kirjastossa. Kunpa saisit tehdä myös sitä, jos pidät siitä. Voitko ottaa siitä kauheasta työstä opintovapaata ja mennä kirjastoon?

Ajattelin olla jouluna taas yksin kotona. Olen jo kokenut sen. Silloinkin tyttö oli isällään joulun. Se meni jotenkin. Itkin vain vähän. Varasin kirjoja tarpeeksi. Luin paljon ja makasin sohvalla ja söin silloin kun huvitti enkä tehnyt mitään ruokaa. Valmiita kaupan ruokia söin. Oli välillä yksinäistä ja surkeaa, mutta ei koko aikaa huonoa. Oli myös hyvä levätä ja olla vaan. Tuntui olevan helpompaa olla yksin kotona kuin esittää normaalia jossain keinotekoisessa tilanteessa.

Hyvä saloka, jos pystyt keskittymään tonttujen tekemiseen edes vähän aikaa kerrallaan. Minulla on nyt melko kelvollinen olo. Mietin, pitäisikö yrittää siivota, ainakin imuroida edes vähän, mutten kyllä jaksa enää tänään. Yritän lukea kirjaa.

Tukari tulee kohta. Olen ihan poikki. Pakko silti raahautuu hänen kans kauppaan ja apteekkiin. Voisin lyhentää lenkkiä vähän. Kysyy, sopiiko.

Pitäis siivota hetki, mut tähän mä jäin kirjoittamaan.

Yö oli hiukan parempi, kai. Silti tuntuu kurjalta. En jaksa mitään. Sain vaatteet sentään vaihdettuu kaunniimmaksi.

Taidan yrittää hetken siivota...

Käytiin hiukan pidemmällä lenkillä, ku suoraan kauppaan ja takas. Mut sain hoidettuu kaikki asiat, ainakin luulen niin.

Juttelimme tukarin kanssa asioista.

Nyt on tyhjyys. Alan kojta tekee tonttua, langan jo laitoin valmiiksi. Mietin, pitäiskö jätskii hakee pakkasesta,vai antaisiko olla siellä va. Ei o oikee tehnyt mieli. Jätin limunki ostamatta kaupasta.

menen maate...

Saloka, hyvä että sait hoidettua asioita ja juttelittekin tukarin kanssa.

Minäkin sain tänään asioita tehtyä, vaikka on väsynyt olo. Kasasin pari joululahjaa. Olen itseeni tyytyväinen, että sain ne aikaiseksi. Siihen meni paljon aikaa. En saanut siivottua yhtään vieläkään. Nyt väsyttää kovasti enkä tiedä, miten saan lahjat toimitettua saajille.

Purjevene, hurjalta kuulostaa masiksesi. Ja joulusi. Kumpa me kaikki Tukinettiin kirjoittajat pitäisimme yhteisen joulun. Olisimme yhdessä. Sinunkin kanssa sitten me voisimme jakaa kaikille tsemppiä ja lohtua ja kaikilta saiaimme taemppiä ja lohtua. Minä menen äitini luo jouluksi mutta ei mitään kummoista, äitini ei välitä joulusta. Sai tarpeekseen kun aikoinaan joutui raatamaan joulun eteen. Opinnoista sanon että olin opintovapaalla mutta samalla pamahti kova emotionaalinen kriisi, kai sen tieteellinen nimi on takotsuo takykardia tjsp. Oli ihme että niissä oloissa ilman mitään motivaatiota suoritin erään itselleni uuden alan opintoja, joka ala tosin osoittautui huonopalkkaiseksi. Joudun alistumaan opettajana olemiseen kunnes sairastun tai pimahdan tai saan sytärin.

Saloka, Purjevene, ja kaikki muut. Kertokaa mikä on teille paras keino piristyä tai ainakin kestää masista? Minulle lienee kaikesta huolimatta pianonsoitto. Toinen olisi kirjastossa rauhoittuminen lukemalla ja kirjoittelemalla. Kolmas on nukkuminen.