Saloka, minusta on hyvä, että sossulle sanoit, niin kuin asiat ovat. Voi olla, ettei siitä ole mitään apua, mutta saattaa se johtaa johonkin. Ei se ole minusta yhtään tyhmästi tehty. Teit niin kuin on asia hyvä hoitaa. Noinhan asiat juuri pitäisikin hoitaa, niin kuin olet tehnyt.

Onhan siinä aina se riski, että kun jotain kertoo toisille, siitä voi seurata jotain ikävää. Tukihenkilön ja sossun kai kuitenkin pitäisi olla vaitiolovelvollisia. Pahinta kai on, että he alkaisivat väkisin tyrkyttää sellaista apua, mitä et halua tai mikä vain pahentaisi nykyistä tilannettasi. Siitä voi varmaan kieltäytyä, useimmiten.

Hyvä, että teit niin kuin teit. Olen sitä mieltä.

Minäkin usein syyttelen itseäni, kun olen tehnyt jotain. Jos teen toisinpäin, siitä tulee itsesyytöksiä, mutta niin tulee siitäkin, jos päätän päinvastoin. Välillä on tuollaista. Aina ei ole.

Juuri nyt on vain räkäinen ja väsynyt olo. Olen edelleen kipeänä. Laitoin kaupan valmiita lihapullia uuniin. Syötiin niitä ja uunilohkoperunoita. Tuli ihan hyvä ateria helposti molemmille. Tyttö auttoi. En olisi jaksanut enempää. Onneksi on pakastin täynnä ruokaa. Säilyketölkkejä on myös vaikka millä mitalla. Kaikkea riittää. Olen hamstrannut isompia varastoja siltä varalta, jos joudun koronakaranteeniin. Ettei lopu ruoka heti. Jos on pidemmäksi ajaksi ruokaa varastossa, ehtii sitten tilata kaupasta lisää, ennen kuin loppuu. Nyt varastoitu ruoka onkin tarpeen, kun tuli tämä flunssa, vaikkei ole koronakaranteenia. Pysyn silti kotona. Onneksi myös on tarpeeksi nenäliinoja varastossa. Niitä menee pari pakettia päivässä.

Äiti kävi jo jokusen tunt sitten. Toi mulle upo uuden kattilan jouluksi. Pyysin lainaan vanhaa kattilaan, äiti osti uuden. Äiti harmitti, kun unohti pullapussin tuoda, et mä saan jotain hyvää. Tulee kuulemma huomenna ehkä taas. Vei isälle pipon.

Äskön söin ikkuperunoita ja makkaran. Oli taas hyvää. Huomiseksi äiti toi jotain lihaa, pitää se huomiseksi valmistaa, et jos maha ei tykkää niin on varmuus siihen.

Olen tota hametta tehnyt. Juonu teetä. Kattonut urheilua. Siinä menee loppu iltakin....

sain hameen vallmiiksi.

Katon yhen striimaajan striimii ja se on kännis ku käki. Tulee mieleen uv, missä kunnossamä oon silloin. Tosin ei se ketään ehkä kiinnostkaan livenä. Äiti snoo et on mun tyhmyys ja tyttö anta olla va.

Mut mä taidan siirtyy sänkyyn päin...

Koko päivän ja illan on ollu yksinäinen olo. Mikä sit korostuu valvomiseen. Ei auttanu, et äiti tuli käymään. Silti yksinäisyys saa itkemään. Pahinta tässä on se, etten ole valmis tapaa ihmisiä. Menemään ryhmiin yms. Tunnen oloni turvalliseksi kotona, mut yksinäiseksi. "Tapan" itteni työllä, mut sit ku se loppuu, olen ongelman kanssa yksin.

En tiä siitä hamestakaan. Tein pyydetyn 28cm pitkän. Se näyttää niin onnettomalta. Kun vähän venyttelin ja ojensin, pituudeksi tuli 31.5 cm. Äiti tulee hakemaan sen päivällä ja tekee taikatemppuja, eli prässää sen ehkä. Silti on epäonnistunu fiilis.

Jatkoin tiskiliinojen tekoa. En tiä mihin niitä annan. Kai siskolle ja äitille. Loput jätän säästöön johonki.

Kumpa olis uv. Sais nollata urakalla. Kumpa olis ystävä, kenen kanssa sitä vois tehä. Kumpa olis ystävä, joka huolehtisi musta ees 5%. Ehkä siksi olen yksin.

Taidan poistua itkemään itteni uneen...

Mietin tässä, mitä kirjoittaisin...

Otin torttutaikinaa sulamaan. Teen tällä kertaa muffinipeltiin tortut, ihan sama mihin n e tekee.

Olo on väsy ja väliinpitämätön. Edelleen. Miten hitosti saisin tämän olon pois.

Virkkailin tos tiskiliinoja. Jotain kädentöitä.

Vaihdoin housut tähän päivään, jippii! Suurin saavutus tähän päivään, tähän hetkeen.

En keksi enempään mitään mitä kirjoittaisin....

14 valmis pullaa käytetty uunissa ja 10 erinlaista joulutorttua tehty.

Ketututs iski, ku äiti kysy, koska vikolla lähen hänen kanssa kaupunkiin.Sanoin etten lähe. Jankutettiin et hän snao et lähen ja mä etten. En nyt tiä kumpi voitti. Pitääkö mun nöyrtyä ja mennä sinne kaupunkiin. Ei yhtään jaksa eikä kiinnosta, eikä mulla ole yhtään asiaaka sinne. Pelkästään äitillä on sinne asiaa ja hän ei uskalla yksin sinne mennä. Ehdotin tyttöä, joka jo asuu kaupungissa, mut äiti sano samantien ei.

Mä en jaksa taas tätä. Sanoin ihan sujuvalla kielellä äitille ettei mua saa mihinkään kun lähi kauppaan ja sinnekkin harvoin. Sit äiti ei välitä siitä. Hyväähän hän tarkoittaa, mut hän ei ymmärrä missä oloissa ja tiloissa mä olen. Alko äksyilee siitäkin ku sossu soitti mulle ja teki tarkentavia kysymyksiä. Mitä se kuulemma sille kuuluu. TOi tulee siltä aina. Ihan ku kenellekään ei sais kertoo mitään mitä meidän perheessä tapahtuu. Jos se lukis tätä tai näitä mun viestejä, olisin ehkä vainaa.

Pitäiskö laittaa ainoalle live ystävälle viestiä ja kysyy miten hänellä menee. Ei olla varmaan 3 vuoteen nähty. Enkä tiä koska näämme, ehkä ei koskaan, vaikka aika lähellä asumme, ehkä.

Flunssa on pahentunut, vähän kuumettakin on. Olen niin väsynyt. Nyt mennään purkkihernekeitolla. En jaksa muuta.

Minulle uusi vuosi on yhtä turha kuin joulukin. En haluaisi enää yhtään uutta vuotta tätä elämää. Aina ei ole ollut näin. Aika pitkään on ollut.

Miksi en pysty luottamaan toisen tekemään ruokaan?

Nyt on aikaa pitkästä aikaa lukea kirjaa. Et saan joskus tämän luettuu ja aloitettuu seuraavan.

Syömiset ja kaikki meni tänään päin mäntyy. Huomenna yritän tehä uunissa porkkanaa ja syä äitin tekemät loput lihapihvit.

Huomen tarvis jossain vaiheessa men suihkuun.

Mut nyt rentoutusmusaa puhelimest ja lukemaan....

Saloka, tunnistan niin tuon saman, mistä kerroit: Minunkin lapsuudenperheesssäni on ollut samankaltainen "kirjoittamaton sääntö", ettei omia asioita olisi saanut kertoa kenellekään. Ne piti pitää vain perheen sisällä. En tajunnut, että tietenkin jokainen saa kertoa oman harkintansa mukaan muille, myös minä. Yritin sinnitellä kertomatta kenellekään mitään vaikeuksista vaikka kuinka pitkälle aikuisikään asti. Luulin että se oli normaalia. Ei se ollut yhtään normaalia.

Saahan jokainen omista asioistaan kertoa kenelle itse tahtoo. Osa niistä liittyy myös perheeseen ja tietysti siitäkin pitää puhua terapeuteille ja tukihenkilöille ja kaikille niille viranomaisille, jotka järjestävät asioita, sen mukaan mitä itse kokee tarpeelliseksi.

En ole enää kertonut äidille suurimmasta osasta tärkeitä omia asioitani. Eihän ne hänelle kuulu sen enempää kuin kenellekään muullekaan. Kerron vain harmittomista käytännön asioista. Hän ei pysty suhtautumaan mihinkään vaikeuksiin.

Kipeä olo on edelleen. Väsyttää myös tosi paljon.

Saloka, en tiedä, mikset pysty luottamaan toisen tekemään ruokaan. Varmasti vaikeaa. Ehkä olet joskus saanut jotain pilaantunutta tai muuten huonoa? Tai siihen voi liittyä jotain ihan muuta, mitä ei itse osaa mitenkään yhdistää. Se voi liittyä vaikkapa johonkin ihan muuhun epäluottamukseen, joka nyt jostain syystä omassa mielessä on liittynyt nimenomaan toisen tekemään ruokaan. Ei sitä tiedä, mistä tämmöiset kaikki jutut tulevat. Jostain syystä pelko tai epäilys tai kauhu vaan liittyy nyt tuohon, eikä sille mitään voi. Toisilla on niitä enemmän ja toisilla vähemmän. Kaikki ruokaan ja juomaan liittyvät on minusta aika vaikeita, koska ihmisen on pakko syödä ja juoda jotain jatkuvasti. Myös nukkumiseen liittyvät on hankalia.

Purjevene, olen lukenut sun kaikki viestisi, vaikka en ole aina vastannukaan. En vaan ole keksinyt mitä vastata. Anteeksi.

Yö meni taas huonosti, heräilin koko ajan. Kello oli soittamassa ja en olis jaksanut herätä. HUomenna on vielä aikaisempi herätys. Pitäis siellä suihkussakin käydä.

Päätin etten ota kenenkään yhteyttä tänään, annan ton puhelimen olla. TYttö jo laittoi viestin, että on hakenut uuden korvakorun. Äitistä ei ole kuulunu mitään eikä kenestäkään muustakaan. En jaksa olla aina se yhteyden pitäjä. Ja tiedän et jos otan yhteyttä, ni äiti alkaa puhuu huomisesta kaupunkiinmenosta.

Olen aika väsynyt. Tekis koko ajan mieli va mennä sohvalle maate ja laittaa silmät kii, tai ennemmin mennä sänkyyn nukkuu, mut en uskalla tehä sitä, sillä sitten menee yöt pilalle ja jne.

Suihkussasain käytyy, mut sit on toi ruokapuoli. Se on todella vaikeaa tällä hetkellä. Tiedän että on helppoa ottaa porkkanapussi ja kuorii niitä porkkanoita ja laittaa uuniin, mut en saa vaan tehtyy ja maha on niin täynnä koko ajan, vaikka en ole paljoo teetäkään juonu. Chätitkin meni päin mäntyy. Pitäis varmaan luopuu niistä hetkeks.

Telkkari päätti et hänet pitää päivittää, koska mut päivitetään? Missä olisi sellanen kaukosäädin.

Joo tiiän et masennuksesta pääsee irti vaan itse tekemällä työt, mut tällä hetkellä ei ole voimia siien enkä tiä kuinka paljon haluakaan. Ei, en taho rypee tässä suossa, vaan mun pääni on siinä moodissa, ettei mikään oikee kiinnosta ja jos kiinnostaa, se saa olla aika iso juttu. Olen ennenki täällä siitä puhunut.

Juu, suihkussa sain käytyy. Sain jalkaani yhet housut, mitkä on varmaan vuoden ollu kaapissa pienenä. Nyt ei kiristä mistään oikee, eikä ahista. Sain lämpöset houstut jalkaani. Suihkussa laitoin kuumaa vettä koko ajan kuumeemmaksi. Kunnes havahduin että kohta saan sydärin kuumasta vedestä. Mut se lämmitti ihanasti. Ihanan tuoksuista saippuaakin käytin. Nyt koko kämppä vissiin tuoksuu saippualta kun vessa on keskellä kämppää. Yritän jotenkin noilla tuoksuilla viihdyttää itteäni suihkussa.

Pitäis pyyhkeet viä äitille pesuun joku päivä. En tiä, kuinka monta mulla enää on puhtaana.

Huomen aamusta vois miettii pesukoneen käyntiin laittoa. Sais puhasta pyykkiä siitä. Herään sen verta aikaisin, että saan sen tehtyy ennen puolta päivää. Äi niin, se äiti. Hän saa nyt luvan hyväksyy siihen että mulla on pyykit. Ite hän viimeks siitä huomautti. Eikä nähnyt ku puolet pyykeistä.

Halu olis ryypätä itteni kanttu vei.

Aamulla on sit aikanen herätys, ennen 9 jo. Saa nähä miten jaksan huomisen päivän. Äiti käski viä pyykit sinne, joten vien kärry- ja kestokassillisen pyykkejä ja sit mul on reppu ja ajattelin kokeilla viä vielä sen valopuun vanhemmille. Mä toivon että saan ne kaikki vietyy ton reilu kilsan alamäkeen. KÄyn sit samalla kaupassa ja sit tulen kotiin 10:ksi .

TÄnään en sit näköjään syönyt muuta ku pussillisen vehnäpullia. Mut onpahan nekin pois silmistä. Jos huomenna koittias syä sitä porkkanaa ja niitä äitin pihvejä.

Kohta on lääkkeen otto. En tiä mihin mahaan nekin saan.

Toivottavasti sua nukuttaa ensi yönä hyvin, saloka 🐻 Ja että purjeveneen flunssa alkaa menemään pian ohi. (Mut jos se jatkuu jouluun asti, ehkä se on kehon tapa kertoa sinulle että on aika hiljentää tahtia? Olen ihan varma että tyttösi selviää joulusta ilman kuusta tai perinteisiä juttujakin, tai ainakin jos ne ovat hänelle tärkeitä, on valmis auttamaan valmisteluissa.)

Mitä mä teen vielä hereillä? Alle 8, 5h pääst on herätys. Ei vaan melatoniini väsytä. Muistin tos, et en voi huomen käydä apteekissa, va pitää mennä to lenkillä. Mitäpä muuta me tukarin kans tehtäis.

Mut aamulla täytyy keksii, miten saa ton valopuun äitil ja isälle. Mahtaisko onnistua repussa, vai tarviiko laittaa kestokassin päälle jotenki. Loput lahjat he saavat jouluviikolla sitten.

En jaksa riisuakaan. Olen henkisesti ihan loppu. Yritän mennä va virran mukana, eli kellon ja päivien. Yritän suunnitella koska menen minnekki, jos mulle suodaan se.

Mut NYT on pakko laittaa valot pois ja yrittää nukkuu...