muistan 4.12.1997 illan kun eilisen.

Lähdimme äitin kans hoitopoikien luokse käymään linja-autolla ja sen jälkeen seurakuntatalolle, äitillä oli kokous, Koukouksessa puhuin papin kanssa mun rippijuhlista, jotka oli kesällä ollu ja muuten maailman menosta. Kaikki oli okei. Isä tuli autolla pihalle, jotenkin omituisesti. Lähdimme. Mä aloin kuuntelee peliä korvalappustereoista. Puolessa matkaa äiti käänty puolittain etupenkillä ja sano että sun kummisetä on kuollu. En muista enää mitään pelitä. Itkin sisäisesti, koska ulkoisesti ei saanut. Pääsimme kotiin. Meillä oli hilveesti mainoksia lajiteltavinaan, koska jaomme niitä 2x viikossa. Heittelin niitä 100 kpl paketteja pitkin olohuonetta ja eteistä. Äiti huusi, isä huusi, mä huusin. Seuraavana päivänä piti mennä kouluun. Koulutunnit oli naapurikoulussa, oli kotsaa. Pystyin joten kuten olee siellä.  Sitten siirryimme taksilla omaan kouluun. Omasta koulusta lähin pois. En pystynyt enää olee, vaikka kaikki jättivätkin mut rauhaan. Ei hakattu eikä nimitelty.

Jonkin päivän päästä isä muuttaa veljensä luokse, hoitaa kissaa ja hoitaa asioita. Ihmettelen miten isä pystyy nukkuu sellaisessa talossa missä hänen isänsä löytyi keittiön lattialta (kuoli) ja veli olohuoneen sohvalta. Kuulemma äitikin olis siellä jonkun sairaskohtauksen saanut.  Se tiehaara on muutenkin kirottu. Se menee 3 osaan ja jokaisessa talossa on joku kuollu. ja ne on mun sukulaisia.

Kun isä sitten joskus tuli kotiin, toi hän kissan mukanaan. TÄmä kissa oli ollu meillä ennen kun meni kummille. Pelkäsimme,miten hän pärjää uudessa maastossa ja jne, mut hänhän kulki vapaana ku koira. Haki mut koulusta puolessa välin, vei mut kouluun puoleeen väliin. Kun menin kirjastoautoon, hän tuli mukaan mut odotti ulkopuolella ja lähti sitten mun kanssa kotiin. Sitten jotain tapahtu kesällä ja jouduimme luopumaan hänestäkin.

Meillä oli aika hurja 90 luku. Hautajaisia joka vuosi, melkein. Joten ne on tullu tutuksi.

TÄytyy toivoo että tänään ei tule huonoja uutisia mistään.Ei meil kyl olekaan sukulaisia mitkä vois kuolla.

Mut joo, olen 6lta herännyt tänään ja loikoillu sen jälkeen. 0.30 tuli isältä hälytys ja sit se soittikin mulle. Piti alkaa sitä selvittää ja kierrokset alko kulkee päänsisällä et nyt äitille on tapahtunut jotain. Mut onneks äiti vastasi ja sano et se oli väärähälyytys.

Tuntuu, että keskusteluja ei taas moderoida juuri ollenkaan. Mistähän niin pitkät viivästykset johtuvat.

Valvoin viime yönäkin pahasti. Nukahdin vasta lääkkeellä ja heräsin jo muutaman tunnin päästä päänsärkyyn ja valvomiseen. Luin yöllä jonkin aikaa ja sitten yritin mennä uudelleen nukkumaan. Torkuin pari tuntia ja sitten heräsin kokonaan. Edelleen on päänsärkyä. En tiedä, mitä yritän tehdä tänään. Valmis ruokakin on loppu. Pitäisi mennä kauppaan. Ruoka-aineksia olisi kotona, mutten millään jaksaisi laittaa. Katson onko nakkeja pakastimessa, että voisin sulattaa. Niiden kanssa jotain. Sillä eläisin tämän päivän. Ettei tarvitsisi kauppaan lähteä. Ulkona on kylmä, ja autokin on umpijäässä. Kävellen voisin mennä lähimpään kauppaan, jos jaksan. Sieltä voin pienen määrän ostaa ja kantaa kotiin.

Huomenna pitäisi ostaa enemmän ruokaa, kun tyttö tulee sitten taas. Tai tänään pitäisi ostaa isompi määrä.

Tuntuu ahdistavalta. Yritän imuroida vähän. Pystyisinkö. On niin kovasti pölyä ja villakoiria lattialla. Pitäisi pyyhkiä pölytkin pöydiltä ja tasoilta ja kukkaruukkujen alta, mutta sitä en jaksa.

iloinen yllätys, kun tyttö tuli pika visiitille. Olen säästänyt tytön lääkkeitä ja nyt tuli onneks tarpeen sekin hamstraaminen. Tytölle on viime vuonna annettu nykyistä lääkettä ja se on jäänyt roikkumaan kaappiin. Nyt hänen lääke on loppunut, eikä uutta reseptii ole lääkäri  ole kirjittanut. Mut onneksi äiti on taas ollu hyvä.

Siivottiin äitin kanssa oloh. pöytä ja mun käsitöitä vähän. Tyttökin sano et on siistiä. Maanantaina olisi tarkoitus siivota makkari, kun ei tuu mitään muutakaan tehtyy. EI siellä ole ku pyykit ja roskat.

Ihan hyvää se soppa oli vieläkin. Ei se lanttu maistu niin kamalalle. Eilinen pääkipu loppui pikku hiljaa, kun laitoin kattilan jääkaappiin. Nyt jääkaappi tuoksuu lantulle. TUlee joulu mieleen.

Äitin kanssa puheltiin kattiloista. Tarviin yhen isomman joku 3-4 litran kattilan jouluksi.

Pitäis alkaa kauppalappua kirjoittaa. Mietä kaikkea sieltä tarvii ostaa. TÄytyy varmaan kärryn kanssa mennä, tai sit käyn keskiviikkona ostamassa osanjo. Sellaiset mitkä säästyy. Varuiksi jauhelihaa, jollei sitä jouluviikolla kaupassa enää ole. Ja jne.

Olo on ihan ok. ALan vissiin kutomaan nyt ennen chättiä. Katon samaan aikaan peliä ja striimiä. Eli monta asiaa taas yhtä aikaa...

Saloka, vaikeita asioita sinulla liittyy jouluun, tosi raskaita kokemuksia ja muistoja.

Kiva, että tyttösi kävi ja sait autettua häntä.

Pystyin imuroimaan tänään. En kovin perusteellisesti, mutta pahimmat villakoirat sain pois kuitenkin. Pöydät ovat vielä sotkussa. Yritän niitä vähän järjestää huomenna, jos jaksan. Tulee heti siistimmän näköistä, jos saa lehdet ja paperit ja kaikki sekalaiset tavarat siirrettyä muualle ja pöydät aika tyhjiksi.

Väsyttää kamalasti. Pelkään, etten taaskaan nuku. Naapurit riehuvat. Musiikki kovalla, hirveää kolinaa, välillä joku huutaa. En ihan saa sanoista selvää musiikin takia.

Löysin pakastimesta nakkeja ja tein valmiita ranskanperunoita niiden kanssa. Tomaattiakin oli. Ihan hyvä ruoka oli. Ei tarvinnut lähteä vielä kauppaan. Yritän huomenna mennä. Pitää miettiä, mitä ruokaa teen maanantaina. Miten ihmeessä jaksan. En tiedä. Olen edelleen rauhaton.

Saloka, mullakin käy aina niin, että jos on vähän helpompia päiviä ja voin paremmin, sitten taas rysähtää ihan synkkiin pohjamutiin vointi yhtäkkiä. Tuntuu, ettei voi elää enää mitenkään, ei vaan pysty eikä jaksa. Jossain vaiheessa vointi taas muuttuu. Tai sitten se voi kestää pidempään. Ei voi tietää, miten se etenee. Varmaa on vain se, että se tulee aina uudelleen, ihan yhtä kammottavana. Se on kamalan raskasta. On kauheaa elää näin.

Minäkin olen joulun luultavasti yksin. Olen ollut joskus aiemminkin. Yritän ajatella sitä tavallisena päivänä, vaikka yksinäiseltä yleensä tuntuukin. Silti se tuntuu helpommalta kuin yrittää teeskennellä normaalia tai jopa iloista jonkun luona. Jos on hyvin huono olo, ei pysty mitenkään olemaan juhlivien ihmisten joukossa. Juhla on silloin pahinta, mitä tiedän. Ei voi tietää etukäteen, millainen olo tulee.

Selvisin itkuitta tämän päivän. Harmittaa ku en muistanu kynttilöitä sytyttää.

Yhes chätis kirjoitin että, jos joku tuttu tulee vastaan, en ehkä tunne häntä. Pelottaa mennä tukarin kanssa jonnekki, jos tiemme eroo ja mä en "löydä" häntä enää. Samoin on palaverit. Mulle on ihan turha sanoo et ollaan tavattu, kun en muista henkilöä. Mulle hän on vieras. Pelottaa tiistainen tosi paljon. Sossun pitäis tulla, enkä tiedä yhtään minkä näköinen hän on. Hän muistaa varmasti mut, mut mä en häntä. Palaverin asiatkin voi mennä harakoille, kun en muista sen jälkeen kun suurin piirtein asiat. Mulla oli tossa pitkä tauko, etten nähny tyttöä. Pelkäsin että olen unohtanut minkä näköinen hän on. Hiukan vieraalta hän vielä minulle on. Mut kai se tässä menee. Hän on myös muuttunu vuodes tosi paljon.

Mietin täs, kattoisko striimii vai alkaisko lukee. Lääkkeet olen ottanu, joten odotan va, koska nukkumatti tulee. Ehkä mä laitan rentoutusmusiikkia ja alan lukee. Empähän tuijota sit sinistä valoa.

Ps. Saa nähä kuinka kauan isä on kotona, ennen ku valtion kyyti hakee sairaalaan...

En mä sit lukenukaan, va jäin nettiin roikkuu. Kellokin kävi silakkaa ja perunaa. Mut kyl mä jonkun verran sain nukuttuu ja taisin herätä seuraavan kerran kellon soittoon. En muista.

HUomenna olis siivoamista.

TÄnään vielä tämmöstä istuskelua ja teen juontia ja tota pirun käsitöitä tehden. Olen purkanut ja tehnyt ja purkanut ja tehnyt jne sitä. Mihinkään en ole tyytyväinen. En ees nyt, mut saa jäädä tommoiseksi.

Eipä tässä muuta...

Sain käytyä isossa ruokakaupassa ja täydennettyä kaapit. Yritin myös käydä pienellä kävelylenkillä, mutta oli hirvittävän kylmä.

Huomenna pitäisi laittaa taas ruokaa. Tyttö toivoi lohipastaa, koska tykkää siitä. Sain lohta, joten meillä syödään taas tuota samaa. Se on helppo tehdä. Ehkä selviän huomisesta.

Saloka, on monia ihmisiä, joilla on juuri tuo ominaisuus tai puute, ettei muista eikä tunne ihmisiä, joita on tavannut. Sitä kutsutaan kasvosokeudeksi, jos oikein muistan. Minullakin on jossain määrin sitä. Muistan hiukan, mutta kertomasi ongelma kuulostaa tutulta. Jos olen nähnyt jonkun vain kerran jossain palaverissa, en tunnista häntä yleensä jälkeenpäin. Tai jos on monta vuotta, kun olen nähnyt muutaman kerran. Ihmiset voivat luulla, etten halua tervehtiä, mutta en oikeasti tunnista heitä. He näyttävät vierailta. Se on välillä kiusallista

Yritän tuollaisissa tilanteissa painaa mieleeni ulkoisia asioita, jotta tunnistaisin, kuten millaiset hiukset tai onko silmälasit tai partaa, mutta nekin voivat muuttua. Joku käy kampaajalla, enkä enää tunne häntä. Jos näen jotain ihmistä tosi usein, muistan kyllä sellaiset ihmiset ja tunnistan pysyvämmin. Enkä myöhemminkään sitten unohda. Voin kuvitella, että jos tätä ominaisuutta on vielä enemmän, se vaikeuttaa asioita entisestään.

Voitko sanoa tukarille suoraan, että sinulla on kasvojen tunnistamisvaikeus ja siksi olet huolissasi, jos et tunnista häntä enää? Tunnistatko äänestä paremmin? Minulla on vaikeuksia tunnistaa myös ihmisten ääntä, vähintään yhtä vaikeaa kuin kasvoja.

Huomenna pitäis jaksaa siivota tä makkari ja käydä suihkussa. Ja mä vielähereillä. Grr...

Sain ne kädenlämmittimet valmiiksi. Mun käteen ne on liian isot. Äitillä on isommat kädet, joten saa kokeilla. Tuli vaan paha mieli, kun niin monta päivää tein ja tänään peukalokiilaaķin tein ja purin ja tein ja purin ja jne. Sit lopputulos on pannukakku.

Vìel pitäis se pyllytin tehä. Onnistunko edes siinäkään. Itseluottamus on nollassa.

Mulla on huomiseksi sitä keittoa vielä. Syön sen lopun. Huomen tarvii ottaa kanaa sulamaan, tai broileria. Keksii siitä parin päivän ruoka.

Huomen tarvii nyrkkipyykkiäkin harrastaa vähän, et saan uudet pikkarit käyttöön. En usko et uskallan pesukonetta laittaa päälle, enkä tiä ees onko tarpeeksi pyykkiä.

Eilen suunnittelin, et siirrän eteisestä ton lipaston tänne makkariin. Kyl sopi sijaa antaa ja luulisin, et saan sen siirrettyy yksin. Vaik täyttä puuta onki.

Nyt on jo yö. Pitäis varmaan mennä nukkuu....

Nukuin vähän enemmän, vaikka heräilin pitkin yötä. Tyttö tulee kohta ja katsotaan sitten, miten tämä päivä menee. Täytyy laittaa ruokaa ensiksi. Sen verran varmaan jaksan.

Saloka, helpottaisi vähän ehkä, jos löytyisi jokin keino käyttää omaa pesukonetta ilman että siitä tulee kauhea olo. Jos siitä tulee kova tietynlainen ääni ja jos oma kauhea olo lähtee käyntiin samalla kun pesukonekin käy, niin ymmärrän kyllä, ettei sitä voi tehdä. Minulla onneksi ei pesukoneen tai tiskikoneen ääni käynnistä kauhuja, vaikka kyllä niistäkin epämiellyttävä olo vähän tulee, kun ne on päällä. Johonkin reagoin, sellaiseen, mihin normaalisti ihmiset eivät reagoi. Useimmat ihmiset eivät reagoi pesukoneiden ääneen tällä tavalla kuin minä. Joskus tuntuu kurjalta olla näin herkkä, ja kuulostaa älyttömältä, kun yrittää selittää jollekin toiselle ihmiselle, johon tällaiset ei vaikuta yhtään. Auttaako se yhtään, jos vaikka yrität kuunnella musiikkia samalla, kun kone käy? Vai tuleeko se silti läpi ja lopputulos on yhtä kauhea kuin ilmankin musiikkia.

Tällaista nyt on. Tyttö tulee parin tunnin päästä.

Purjevene, mulla on kuulokkeet korvissa silloin, mut silti tulee epämielyttävä olo. Mut kai mä joskus taas selviin siitä ja olen rohkea.

Yö meni ihme ja kumman suht hyvin. Olen alkanut saamaan unta öisin. Eikä painajaisetkaan vaivaa. Aamulla tosin voin aikaisin herätä. TÄnään en.

KOrjasin tossa pyykkejä ja roskija huoneestani ja sit laitoin 2 kassista pyykit kaappiin. Ajattelin pitää tauon ja kattoo Tuntemattoman sotilaan ja mennä sen jälkeen taas ahertamaan. Samalla tankkaan teetä ja lopuksi ruokaa, ennen kun jatkan.

Isä on hassu. MÄ katoin eilen formulan, ni ku ennenkin. Isä kattoo tänään sit. Soitin sille ja sanoin et on aika romurallia ollu. Isä kysy ai vieläkin. Sit kysy miten suomalaisilla meni, siihen sanoin, et kato loppuun, en kerro tuloksia. En mä halua isältä viä sitä iloa tai jännitystä. Nyt hänellä oli jotain mitä odottaa.

Ajattelin eilen että lisään äitin ja isän lahjaan tiskirättejä, jos ehin tekee. Aloitin eilen ja teen koko tuntemattoman ajan niitä. En tiiä äitin tiskirättitilannetta, oma on ainakin surkeuden surkeus.

🇫🇮 Rauhallista Itsenäisyyspäivää 🇫🇮 jokaiselle

En jaksanut enää elokuvan jälkeen siivota tai tehtyy mitään. Söin liikaa ja maha meni ympäri. Tyttö ehotti et menisin huoemn aamulla suihkuun ja laittaisin makkarin oven kii, siis makkarin oven. Ehkä taartun tohon tarjoukseen ja laitan herätyksen klo 9 ja sit jos jää aikaa ennen chättii, ni siivoan hiukan. Muuten jätän asiat näin. Ja kun menen aamusta suihkuun, leviää kämppään ihana pesuaineen tuoksu.

Olen jo 3 tiskiliinaa saanut valmiiksi. Jalisää on tulossa kun tässä illan olen. Mietin, laitanko sen toisen tuntemattoman tallennukseen. Olen sen kyl kerran nähnyt. Pääsisin sit jo ennen 23 nukkumaan.

Palaveri meni joten kuten. tarviin kuulemma lisää apua ja tukea ja saan sitä. Sossu oli huolissaan ja tukari kerto että hänki on.

Mulla on maha täynnä. Tein broiler risottoa. Vähän mautonta, mut kyl sitä söi. Taas on pariksi päivää ruokaa.

Saa nähä meenkö huomenna isää hoitaa. Ootan et saan tietoa tämän illan aikana. Muuten menen aamulla kauppaan, ehkä.

Olo on väsynyt ja masis. En ois millään jaksanut ruokaa tehä, mut jaksoin. Ehtisin siivotakin hiukan täällä, ennen ku tulivat ja aamulla kävin suihkussa.

Huominen peruuntu, mut yritän silti aamupäivällä mennä vanhemmille ja kauppaan. Ei va kiinnostais yhtään.

Mahaki tykkäs kivaa, ku söin vihreetä. En sais näköjään missään muodossa sitä syä.

Olen koht 2h maanu sängys ja kohta meen nukkuu. Saa loppua tämä päivä tähän.

Voimia Saloka. Olet urhea suruatasi <strong style="font-size: 1rem;">huolimatta. Jaksat tehdä arkiaskareita, se on hyvä asia. Pidät meidät ajan tasalla mitä elämässäsi tapahtuu.