Saloka, hyvä että sait tehtyä ruokaa. Kana ja riisi kuulostaa kunnolliselta ruualta.

Mullakin on pesukoneen puhdistus työlistalla. Sitä on pakko välillä puhdistaa, kun siihen kertyy tummaa likaa, joka alkaa siirtyä pyykkeihin. Kun valkoisiin pyykkeihin tulee tummia jälkiä, on ihan pakko puhdistaa. Työlistalla on loputon määrä kaikenlaista. Miten sitä saisi karsittua. Siivous on jo ihan minimissään. Usein tuntuu ylivoimaiselta pelkkien kotitöiden pyörittäminen päivästä toiseen.

Lohipastaa on onneksi vielä jäljellä. Kala on vielä ihan hyvää, koska se oli alunperin ihan tuoretta ja on ollut kylmässä koko ajan. Kuinka kauan ihminen voi syödä samaa ruokaa. Itse olen välillä syönyt jotain muuta. Tyttö söisi vaikka kuukauden samaa, jos se on hänen mielestään ns. hyvä ruoka. Hän ei kyllästy ikinä. Olinko itsekin lapsena samanlainen. En muista kuin että ihmettelin, miksei äiti voi useammin tehdä jauhelihaspagettia, vaan miksi pitää välillä tehdä pahanmakuisia ruokia. Jauhelihaspagetti oli hyvää. Se on varmaan melkein kaikkien lasten mielestä hyvää, niin kuin makaroonilaatikkokin.

Pystyin äsken soittamaan puhelun ja hoitamaan edes yhtä asiaa eteenpäin. Miten voi olla näin vaikeaa taas kaikki. On hirveitä esteitä saada hoidettua mitään. Tuntuu, etten pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa. Ikään kuin osa aivoista olisi poissa. Pelkään sitoutuvani vahingossa peruuttamattomiin asioihin, joita en sitten jaksakaan tehdä. Tai en keksi, mitä sanoisin. Silloin ei tule mieleen edes se, että voisi sanoa, etten nyt tiedä ja mietin tätä. Tilanteen jälkeen sitten voisin miettiä. Nykyään en kyllä silloinkaan usein keksi. Aivot eivät toimi. Sitten asia jää roikkumaan. Ihmiset soittavat perään, enkä vastaa puhelimeen, koska en tiedä, mitä sanoisin. Aivot ovat välillä aivan jumissa ja ikään kuin tyhmennyn todella alkeelliselle tasolle.

Purjevene  <3

Taas hullu 1,5 tuntinen. Ekana tein ruuan, tai puoliksi tein. Söin ja sit lähin kauppaan. Sieltä olikin kiire tulla ylämäkee ylös et kurkku ja keuhkot meinas jäätyy sisäisesti. Nyt sit yskittää hiukan, ex astmaatikkona. Sain samalla reissulla palautettuu isän sukat.Ootan innolla, mikä on vastaanotto.

Yksi tonttu on melkein neulottu. Siitä tuli sellainen melkein lapanen. Jos olis peukkureikä, ni se olis lapanen hyvin. Liian paksua punaista lankaa lakissa vaan on.

Annoin kela-kortin äitille. HÄn saa tiistaina hakee mulle yhen lääkkeen, että saan ke sen, kun käyn isää kattomassa. En ite ehi ti apteekkiin ja se on pakko hakee, ettei pillerit lopu. Sen sain maanantaina jo, mut täällä ei ole apteekkia silloin auki.

Olen taas juonut teetä tänään litra tolkulla. Musta kiertää sana et oon teeholisti. Ehkä olenkin. Mut pystyn olemaan illmanki. Se vaan on tämmöst että kun kotona istuu, tulee juotuu ihan sairaan määrin, kun ei sit taas syö.

HUomenna saa nähä millainen olo on, ku ajatus olisi tehä soijarouhe-tomaattikastiketta ja sen kanssa jotain, ehkä perunaa. TOsin en tiä teenkö vaan uunipottusilppua ruuaksi. En kumminkaan ota mitään sulamaan. Enkä kaupasta keksinyt mitään lihaa ottaa, kun just söin jauhelihaa ja kanaa. JOs pitäis muutaman päivän kasvispäivän.

Mul olis tos palkintokin, jätski. Tulee ostettuu, vaikka on kylmä ja pakkasessakin olisi. Olenkin palkinnu itteni sillä että olen jaksanut aamulla nousta ajoissa ja olen pessy pesukoneen. Olen syönyt ja käynyt kaupassa, vaikka nyt keuhkot tuntuukin vinkuvan hiukan.

Äiti saa lisää lankaa tänään ja mulle tulee lisää töitä taas. Saa nähä miten selviin kaikesta.

Melkein nukahdin sohvalle. Vielä pitää jaksaa käydä suihkussa ja pestä hiukset. Väsyttää. Tyttökin melkein nukahti jo. Molemmat meinattiin nukahtaa. Ahdistava epämääräinen olo on.

Saloka, ihan huippusuoritus, jos sait pesukoneen puhdistettua! Mulla on se edelleen työlistalla. Se tuntuu yhtä uuvuttavalta kuin lakananvaihto.

Ihan sairaan määrä ilmaa mahassa, enkä tiä mistä tullu. Se kiertää ees taas va. Toivottavasti rauhottuu yön aikana.

Aloin tekee isompaa tonttua. Sainki se lakkia vaille valmiiksi.

Huominen ruoka mietityttää. Mut kai se huomenna sit selvii.

En o vieläkään tätä makuuhuonet siivonnu. Enkä tiä koska siivoon. Kuhan ennen joulua. Ei sossulla o mitään asiaa suljettuun oven taakse.

Pitäis miettii elämää uudestaan. Mut en va tiä miten. Mua tentataan viikon päästä varmasti. Ja siitä en tykkää. Muutenki on vaikeaa toiselle kertoo, millanen olo on. Okei, oon nyt ollu suht okei jokunen päivä. Mut epäilen että teessä on se salaisuus.

Joku musta haluaa et isä on 8. Pvä sairaalassa, et mun ei tarvis hoitaa häntä. Mut sit taas joku ei taho. Sama on luopumisessa.

En jaksa enää tätä elämää. Vaikeuksia satelee päälle koko ajan. En selviä. En jaksa. Minulla ei voimat riitä hoitaa näitä asioita. En pysty pitämään arkea kasassa. En selviä enää uusista vastoinkäymisistä. En halua elää. En jaksa enää.

Pitäisi olla nopea ja ehtiä hoitaa kaikki kasautuvat asiat nopeasti pois alta. En pysty. Sitten tulee lisää vaikeuksia ja ne vaativat enemmän aikaa ja vaivannäköä. Kaikkea ei enää pysty hoitamaan koska aikaraja meni jo. Tulee lisää rahanmenoa ja lisää vaikeuksia ja se vaatii lisää työtä, jota en jaksa tehdä.

En halua asua tässä kun tämä taloyhtiö on yhtä helvettiä. En tiedä millä tavalla ihminen voi muuttaa pois, jos ei jaksa etsiä asuntoa. Ei ole mitään tehtävissä. Jos ei jaksa niin ei jaksa. Kaikkeen vaaditaan valtavasti kykyjä ja voimia. Jos ei ole ketään, on pakko jaksaa itse tai muuten ei tapahdu mitään. Mikään ei todellakaan järjesty. Asioilla ei ole taipumusta järjestyä itsestään. Ei ainakaan minun asioilla. Kuka on keksinyt sen älyttömän lauseen, että kaikki järjestyy. Se on valhetta. Kaikki järjestyy vain silloin, jos sattuu olemaan ympärillä ihmisiä, jotka järjestävät. Muuten ei järjesty kyllä yhtään mikään.

Eniten vihaan avunhakemisprosesseja. Ne vievät lisää aikaa ja työllistävät lisää ja asiat pahenevat entisestään, eikä niistä ole mitään hyötyä. Vihaan itseäni, että olen taas mennyt käynnistämään näitä, vaikka jo aiemmin kävi monta kertaa huonosti. Ei pidä hakea apua. Se ei auta mutta tulee kyllä lisää ongelmia. Avunantajat keksivät omia juttujaan ja väkisin sitten alkavat viedä niitä läpi ja kaikki muuttuu entistä pahemmaksi. En jaksa enää yhtään joutavaa kokousta, joissa vatvotaan vääriä asioita ja jotka eivät johda mihinkään.

Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Vihaan itseäni ja elämääni.

Tiedän, että olen huonovointisessa tilassa, mutta en vaan jaksa valvoa enää yhtään yötä enkä jaksa hoitaa näitä asioita. En pääse tästä tilasta pois. On vain tuska ja valvominen ja halu kuolla.

Aamulla tapahtui jotain, mitä en oikee ymmärrä. En tiä olinko unessa vai hereillä. Mut tunsin / kuulin rysähdyksen ja nyt mul on keskiselkä kipeenä. Kiertoliikettä ei pysty tekee ilman kipua. Ja muutenkin on koko päivän kipua, kun on istunut selkä nojassa. Aamulla pelkäsin etten pääse sängystä ylös. Nyt pelkään etten pääse huomenna sängystä ylös.

Äiti kävi tontut hakemassa. Sain sen isomman tontun tehtyy ennen kun tuli. Äiti on jatkanut niitä, ompelemalla napit silmiksi ja nenäksi. TÄytettä on vissiin hakemassa koko ajan. Samalla äiti toi lankaa,kun pitäis se minihameen tehä ja ranteenlämmittimet. En ole voinu aloittaa, kun tarviin vähän tietoa lisää ja silmukkamääriä.

Ruuaksi tein vaan uunissa perunasilppua. Nyt iltapalaksi söin leipää. Teetä on tullu juotuu taas jonkin verran ja aamulla se loppu pepsi max. Tossa on vettä vielä, että vois sen kokeilla juoda.

Pelissäkin meni kamerat pimeeksi ja yhdellä kameralla näkee pelin ja se kamera on toisella puolen kaukaloa. No parempi sekin ku ei mitään.

Huh se pahin helpotti. Jotenkin taas pystyy kahlaamaan tätä elämää. Väsyttää kovasti. Yritän kohta mennä nukkumaan.

Saloka, mulla on myös tuo, että pitäisi miettiä elämää uudestaan. En tiedä tarkoititko tätä samaa, mutta minulla kaikki on jäänyt vuosiksi paikalleen enkä pääse eteenpäin missään asiassa.

Purjevene, ei taida olla mitään konkreettista tapaa jolla pystyisin auttamaan mutta täällä (kuulolla) ollaan 💓

Saloka, huh, kuulostaapa hurjalta yöylläriltä! Toivottavasti liikeradat palautuu pian lempeällä lihashuollolla ja (kipua välttävällä) liikuskelulla. 🙂

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Purjevene  HArmi kun nä moderoinnit kesti niin kauan ja sain nyt vasta viestisi. Yritin 6 aikaa katella, mut ei silloin vielä avautunut. Olen tosi huolissani susta ja sun jaksamisesta. Kumpa voisin tulla ja vaikka halata sua tai auttaa jotenkin. Mut sen pystyn tekee, että "kuuntelen" täällä sua ja yritän vastata minkä pystyn.

Soroppi  on toi selkä kipeenä vielä, vaikka panacodia otankin aamusin.

Puhelimessa tekstaa yks mun ainoaista live ystävistä, jota en ole koko korona aikana nähnyt. Hän kyseli kuulumisia.

Yritin äitille soittaa, mut ei se vastannu. Olisin kyselly niitä silmukoita. kädet syyhyy jo, että pääsisin tekee käsitöitä.

Tänään on kipee päivä. Kipuja siellä ja kipua täällä ja kipuja tuolla.

Mitähän sitä tänään söis? Ehkä mennään perunalla taas...

Potut on uunissa, miettisin tos jos huomenna tekis jauhelihakeittoo. Äiti tosin pyysi mun mennä sinne huomenna kiristää ruuveja. Voi olla ei vanhemmat joutuvat muuttamaan jossain vaiheessa. Se on sitten raskasta.

Kivut on onneks laantunut ihan siedettäväksi. En ole aamun särkylääkkeen jälkeen tarvinut uusia. Muutenkin on ihan okei olo. Teetä on tullu juotuu taas ihan kiitettävästi.

Aloitin tilausta tekemään. On hirveen vaikea tehä täysin tuntemattomalle jotain. Siksi ite haluan olla tuntematon tekijälle. En vaan kestä sitä kritiikkiä. Sovittiin äitin kanssa et teen noi nyt tolla ohjeella ja noista langoista ja sitten jos ne ovat liian pienet, niin teen uudet.Saa nähä miten sen hameen kanssa menee.

Tunnin päästä alkaa hiihto areenasta ja vissiin telkkarista peli. Samoihin aikoihin tulee chat ja striimi. Monta sivua samaan aikaa auki ja pölinää. Mut vielä olen hyvin selvinnyt vaikka nytkin telkkari pölisee ja 2 striimii samaan aikaan. Ehkä se on harjoitusta.

TÄällä alkaa yrtti tuoksuu. Laitoin toista yrttisuolaa perunoihin. Sellaista että näkee sen yritin. Saa nähä palaako se perunoihin,vai antaako millaista makua ja tuliko sitä liikaa, niin että noi potut on äärettömän suolaisia. Onneks se on merisuolaa, joten ei niin vahvaa.

Eipä mulla mitään erikoisempaa. Tytön poikkis voi ihan hyvin kuulemma. Tyttö on hiukan nuhassa ja pääkivussa. Pääkipu ollu 3 päivää. Hänellä on migreeni tausta. Sanoin että lepäävät tänään ja huomenna on uusi päivä.

*Kiitos*, saloka.

Ja *kiitos*, soroppi.

Tuli parempi mieli, kun olette kuulolla. On paljon apua, kun olette olemassa. Se helpottaa vähän. Tuntuu hyvältä myös lukea teidän kirjoituksia. Tulee jonkinlainen yhteydenpidon olo ja sellainen tunne, että on ihmisiä, jotka ymmärtävät että välillä voi olla tosi huonoa tämä elämä. Oli oikein huono olo mutta nyt jo keskinkertainen. Pystyy jotenkin olemaan. Väsyttää mutta ahdistaa vain vähän. Jostain syystä pahin meni ohi nyt alle päivässä.

Koskaan ei pysty ennustamaan, milloin tulee ihan epätoivoinen päivä. Se vaan tulee.

Moderoinnit tosiaan kesti hirveän kauan eilen vai oliko se toissapäivänä.

Valvoin viime yönäkin pahasti lääkkeistä huolimatta. Alan olla aika väsyksissä.

Naapurit taas riehuvat, metelöivät ja pitävät kännibileitä, musiikki täysillä ja hirveää aikuisten huutoa. Aina melkein aamuun asti kun aloittavat. Olen jo valvonut muutenkin niin paljon.

pitäis iltapalaa alkaa tehä, mut ei ole yhtään ruokahalua. Ei tee mieli ees teetä. Oon jotenkin vaan väsy. voimaton. Mitähän huomisesta tulee.

kipuinen päivä tämäkin, mut jotenkin pärjään. En taho lääkettä ottaa.

Tein jauhelihasoppaa ja siitä tuli makee ja juurespitoinen. Lanttua tuli ihan tarpeeksi, eli liikaa, samaa porkkanoita. Perunasta ei paljoo ole tietoakaan. Mut kyl sitä söi. Jäi vaan makian nälkä heti. En jaksa alkaa ruveta leipookaan mitään, jos huomenna sitten, EHKÄ.

Äiti on vähän riehunut tk:ssa. siellä oli ollu joku töykee opiskelija. Onneks isä sai piikkinsä ja kaikki on hyvin.

Yritän neuloo noita ranteenlämmittimiä, mut pelkään että niistä tulee liian pitkät ja kapeet.

Taidan mennä hakee toisen mukin teetä...

Minulla oli tänään todella sekava päivä. Söin kiireessä, yritin monta asiaa hoitaa, töitäkin tein, enkä oikein mihinkään pystynyt keskittymään kunnolla. En saanut itseäni rauhoittumaan. Nytkin tuntuu, että on jotain jäänyt väliin ja olisi pitänyt tehdä, mutten tajua mitä. Ehkä pitää vaan ottaa jotain syötävää ja mennä lukemaan kirjaa, jotta tämä tila rauhoittuisi.

Ajattelin kokeilla mennä tähän aikaa nukkuu jo. Oon aamulla heränny 7 aikoihin ja eilen aamusta 5 aikoihin. En o kyl sängyst noussu sillon. Ehkä kannattais.

Sain päänsäryn sopan tuoksusta, kun se oli jäähtymässä hellan päällä. Heti ku laitoin sen jääkaappiin, särky lähti. Mikä v... mun päätäni vaivaa. Kyl mä täällä haistoin hajun, mut en osannu yhdistää jauhelihakeittoon sitä. Koht en pysty enää ruokaa tekee, kun pää on erii mieltä.

Huomenna vissiin neulon, katon urheiluu ja katon striimejä. Siinä menee hyvin muutama päivä. En paljoo jaksa mitään hikiliikuntaa tehäkkään.

Jos muutama päivä oli siedettävää, ni nyt voisin ihan hyvin kävellä auton alle. Mulla ei ole mitään välii, mitä jälkeen jää. En halua kohdata sitä.

4.12. On muutenki piirtyny mun mieleeni. Menetin silloisen tärkeän ihmisen mun elämästäni kokonaan. Isähahmon. Ihmisen, joka tiesi asioita, mitä omat vanhemmat eivät tiedä. Siksi inhoan joulua. Olen 2 hautajaisessa ollu, jossa komeilee kaunis kuusi. Joulu on mulle aika yksinäistä aikaa. Tiedän että saisin mennä vanhemmille, mut olen tehny päätöksen etten mee. En syö kun joulupuuron tytön kanssa. Siinä mun jouluruokani on. Teen myös tytön pyynnöstä jauhelihakeittoa. Olen jo monta joulua ollu yksin. Viime tai edellisjouluna hain lahjani vasta reilusti yli joulun. En tunne et antsaitsen lahjoja. Tuli tässä mieleeni, ettei siskonpojalle ole mitään lahjaa, tosin en ole hänen kanssa tekemisissäkään. Kun en käy juhlissa, ni en ole poikaa nähny ja nyt ku hän on vuoden ollu armeijassa. Pitää äitiltä huomen kysyy asiaa.

Mut mä taidan alkaa koittaa nukkumista ees 30 min ennen ku ennen olen.