Maitotölkit painavat muovipusseissa. Jos maito on ruokajuoma ja janojuoma niin sitä kai tulee paljon. Hyvää viikonloppua teille kaikille.

Purjevene, mun oli pakko ne hakee jo tänään.

Ootan rannekkeen latautumista ja sit pääsen nukkumaan.

Äiti kävi päivällä. Toi mulle käsityöidean, jota mun pitäis alle kk tehä 2.

En jaksais. Olen väsyny. Huonosti syöny, vaikka kaapissa on ruokaa. Silti on uponnu va makkaroita ja lankkupottuja.

Rintakehää sattuu. En pysty ilman kipua olee mahalteen, ylävartalo ylhäällä. En tiä mikä siin on. On ollu kauan jo.

Masentaa ja väsyttää. Päivä tuntuu uuvuttavalta. Kotitöitä, ruuanlaittoa. Pakko jaksaa koko ajan sitä samaa. Pitäisi tehdä vaikeita päätöksiä ja hoitaa asioita, mutten ole pystynyt. Nyt tuntuu vielä vaikeammalta. Haluaisin takasin peiton alle ja olla siellä koko päivän.

Hiukan urheilut jäi aamusella kattomatta, kun väsähin sohvalle. Nyt onneks jaksan jotenkin alkaa ampumahiihtoa kattoa. Selkäkin oireilee taas.

Äiti eilen käski rajoittaa sokerinkäyttöä.

Hermostuttaa japelottaa. Illan aikana on kurkku kuivunu, eikä siihen auta juominenkaa. Toivottavasti menee unella ohi.

Äiti ja sisko haalii mulle töitä. Olen ihan paniikissa, kun kaikki pitäisi tehä kiireellä aikataululla.

Huomenna yritän herätä 10. Ja alkaa tekee isän sukkia. Et ees jotain saisin valmiiksi ja alkaa siitä jatkaa seuraavaan työhön.

Mut nyt nukkumaan...

Sokerinkäytöstä... paras tapa rajoittaa sitä on lopettaa se kokonaan. Lue Yudkinin tutkimus Pure, white and deadly. Karppaus puhdistaa kehon ja virkistää mieltäkin. Sanoo se joka itse kamppailee hiilarihimossa. Eli ei se ole helppoa päästä ketoosiin jos kaikkialla on houkutuksia.

Eieiei , mä en paljoo käytä sokeria teen ulkopuolella. Teehen laitan sitä, jos on mustaa teetä. Makuteehen en laita. Harvemmin karkkia ostan. Leivonnaisia sillon tällön. JOs teen smoothien niin en lisää siihen sokeria ollenkaan. Mut toi tee vie miin paljon sitä jos juon 2 litraakin päivässä.

Sain VIHDOIN noi 2 isoo kukkaa kasteltuu. Ei ne ollukaan ku 2kk vissiin ilman vettä. Osa pikku kukistakin olen kastellut, noi keittiön kukat kahta vaille on kasteltu. Enää tarvii ne kaksi ja nä oloh. kukat kastella. Mut pikku hiljaa.

Ulkona on "pikku" pakkanen. Onneks sinne ei tarvii mennä, ni ei tarvii koittaa talvitakkia.

Kurkku on ihan ok taas, mikä lie eilen oli. Kyl kävi kaikki korona jutut mielessä ja suunnitelmat, miten saan lahjat annettuu eteenpäin, jos oon tiedoton. Mut onneks kaikki on okei.

Olen aamusta asti isän sukkia neulonut ja tuun neulomaan tänään niitä. Haluan että ne valmistuu tänään niin että huomenna saan päätellä langat ja laittaa jarrut.

Ruokaakin tarvii tänään tehä. Mietin, teenkö perunaa vai kasviksia jauhelihan kanssa. Liha on jo valmiina, joten puoliksi on ruoka tehtynä. Kasvikset valmistuisi mikrossa huomaamatta ja saisin ehkä pakkaseen tilaa. Olis muutenkin hyvä kasviksia syä joskus, muuta kun perunaa. HUomenna teen pitkästä aikaa kanaa. Vissiin sit kastiketta ja riisiä. Saa nähä miten tykkään. En ole pitkään aikaa syönyt kanaa, muuta kun broilerpyöryköitä kokeilin (eihän niissä ole kanaa) ja kerran koittanut syödä koipireiden. Nyt on 5 pkt fileesuikaleita pakkasessa, joten ne on pakko syä, tykkää tai ei.

Yö meni ihmeen hyvin. Heräilin kyl ja aamulla heräsin tunti ennen ku kello soi.  En tiä johtuuko teestä, mut en tunne itteäni tällä hetkellä kovin väsyneeksi. Pientä väsyä on. Mut ei sellai kuoleman väsyä että pitäisi sohvalle mennä maate.

TÄnään tulee illalla 2 ohjelman finaalit. On jotain jännitettävä. Mietin mitä mä sit alan kattoo, kun ei enää klo 21 jälkeen tuu mitään ohjelmaa. Katoin 2 jaksoa temppareita, mut en tiä, onko se kattomisen arvoista. Ehkä alan menee sit klo 21 sänkyyn ja lukemaan sinne aina iltaisin. Silloin kun ei ole peliä, ni mennä vielä aikaisemmin. Mut onneks kohta alkaa nuorten mm kisat ja pääsen illalla ja yöllä niitä kattomaan. JOs ennen sitä ottais unta kaaliin jet jaksaa sit taas kääntää pariksi viikoksi unirytmin.

Mitäpä vielä. KOrvien kutinakin on alkanut loppumaan, mut ei ole loppunut. Mut ei ne sellai kutia että tarvii korva kaivaa ulos tai pulloharjalla rassata. Joo en mä noita tee. Onhan se jo kohta 2 vuotta kutinut.

Töitä olisi. TÄnään soitin äitille ja sanoin että joko ompelukone tänne tai mä tuun sinne jossain vaiheessa ompelee, kuhan sisko materiaalit tuo. Noiden sukkien jälkeen pitää tehä äkkiä se koiran pantasuojus, mitä tyttö halus. Se ei onneks ole kun parin tunnin tai illan juttu. Sit täytyy alkaa noita tonttuja neuloo, heti kun äiti tuo materiaalit. Äitin pitäisi tuoda materiaalit siihen mihihameeseen ja ranteenlämmittimiinki.  Että töitä olisi. Noista viimisistä en tiedä, kuinka kiire on, mut muut tarvis ennen jouluu kai tehä.

Mistä saisi lisää tunteja päiviin? Nukkuakin pitäisi. Sit joskus kun pääsen tästä työmäärästä, pitää itelleni sukkia alkaa neuloo. JOhonki kumman paikkaan mun omat sukat on kadonneet jonnekkin tai yksi pari löytyy, mut ei toista. Olis se kiva pitää tai koittaa pitää jalat lämpimänä itelläkin.

Taas tuli tekstiä ku mitäkin, mut en tiä onko tässä päätä tai häntää. Olen kai liikaa ollu puhelimen varassa, jutellakseni jonkun kanssa. Tulee sit tässä juteltuu.

KOhta on piikkipäiväkin, vissiin keskiviikkona, jos se on 1. pvä. Onneks ei tarvii mihinkään mennä, eikä tarvii äitin apua, kun voi ite pistää itteäni. Pitää alkaa ettii niitä ruiskuja ym jostain, et tarviiko äitin apteekista mennä hakee. MÄ en mee, sillä ne kattoo mua kun halpaa narkkaria siellä. En mä mikään narkkaria ole, vaikka piikitänkin itteäni. Se on lääkettä.

Koht tulee taas vuokranmaksu eteen. Pitää sekin muistaa maksaa, ni ku netti ym. St saa taas rahaa tuhlata, vaikka en mä sitä mihinkään tuhlaa, kun en mihinkään mene. Isän hoitokin tulee kohta ja sossun palaveri. Isän hoito mua jännittää, kun isä ei oikee syö. Mitä mä sille antaisin ruuaksi. Äiti antaa 2 x pvä puuroa jonkun soseen kanssa. Sit voi kahvipullaa syä. Muuta se ihminen ei syö. Mut tänään äiti kokeilee makkarakeittoa, jos isä söis. Me ei tiedetä miksi isä ei syö. Kertoo vaan että kurkussa on joku tai jotain semmoista. NIelemisvaikeutta se ei voi olla, kun pystyy vielä ottamaan pillerit ja juomaan ilman että kuolaa ym. Mut onneksi kaupassa on nykypäiväni erinmakusia monia soseita, ni isäkin saa vaihtelua puuroihin. Äiti oli yks päivä tehnyt ruispuuroo ja lisännyt siihen kaurahiutaleita hiukan että ei ihan velliä olis. Sit oli päällä kanelisokeria. Isän kommentti, liian suolasta. Äiti ei ollu tippaakaan laittanut suolaa siihen. Kyl me tiedetään et etenevä muistisairaus tekee tenät ja isä on päässy todella helpolla. HÄn muistaa edelleen meidät, vaikka joskus voi nimet mennä sekaisin. Hän muistaa muitakin asioita. Lähimuisti temppuilee joskus, mut pitkämuista (tai miksi sitä sanotaan) on aika hyvä. Yhtenä päivänä isä sano mulle, et mulla oli se kaveri (avokki). Ei olla kyseistä ihmistä mainittu melkein 20 vuoteen, ja isä muisti sen. Tai no miksi ei muista, eihän haikaroita ole, joten miten tyttö olis maailmaan tullu.

Mut nyt on pakko mennä vessaan välillä ja alkaa sukkia kutoo....

Hirveä päivä oli eilen. Putosin pahoihin masennustiloihin. Tuli paljon vaikeuksia ja nopeaa tahtia. En osannut päättää mitään. Tuskailin. Kuolemanhalua tuli.

Nyt on vähän rauhallisempaa. Sain tytön kouluasiat hoidettua, ne mitkä vanhemmille kuuluu. Sain viestit lähetettyä. Huomenna on maanantai ja niitäkin varmaan ryöpsähtää taas lisää vaikka millä mitalla. Taloyhtiön asiat ahdistaa välillä kauheasti. Välillä väsyttää.

Kohta pitää taas laittaa ruokaa. Ollaan syöty lohipastaa nyt kaksi päivää. Lohi oli tarjouksessa. Onpa se halpaa silloin kun on halpaa. Sitä vaan tulee paljon, vaikka pienen kalan ottaisi. Ilmaiseksi fileoivatkin ja ottivat nahan pois. Ehkä laitan nakkeja ja perunaa uuniin nyt illaksi. Tulee vaihtelua.

Huomenna on koululla taas joku tapaaminen. Miten jaksan mennä sinne. En tiedä mitä sanon siellä.

Sokerin jättäminen pois voi olla hyvä idea. Se saattaa tuoda lisää voimia. Tai ei kokonaan tarvitse jättää pois mutta vähälle. Kaikille sopii vähän erilaiset sapuskat. Kaikki ei reagoi sokeriinkaan niin herkästi. Itse olen herkkä sillekin. Proteiinipitoinen ruoka tekee hyvää. Ja vihannekset. Silti tulee vähän väliä syötyä muutakin. Ei kai sillä ole niin väliä. Tulee vaan entistä väsyneempi olo, kun syön vaaleaa leipää tai pullaa tai sokeria pelkästään. Ei sitä aina jaksa miettiä, mistä tulee millainenkin. Välillä tuntuu, että on tarpeeksi, kun saan jonkinlaiset ruuat tarjolle tytölle edes. Sitten tulee syötyä itsekin kunnollista. Yksin ollessa on epämääräisempää.

Kirjaa olen lukenut silloin, kun olen pystynyt keskittymään. Välillä on niin huono olo ja pakonomaisia ajatuksia, ettei keskittyminen pysy riveillä. Pitää lukea monta kertaa samat lauseet, enkä silti ymmärrä niiden merkitystä.

Välillä luulin, että näkemäni numero 6 oli väärinpäin, siis ei ylösalaisin vaan peilikuvana. Ihmettelin sitä. En kyennyt muistamaan, kuinka päin sen pitäisi olla. Välillä tulee tällaisia muistihäiriöitä. Tajusin, että nyt on sellainen. Sitten ei tullut muita oireita. Tuossa kohdassa oli aika korkealla ahdistustila.

Purjevene tosi paljon voimia

Menin sit tekee teetä. 3 pussia teetä ja 4 dl vettä. Oli vähän terästettyy, mut join, kun sen jälkeen vasta tiesin että kuinka monta pussia mun juomassa oli.

Sain just isän sukat valmiiksi. Katon jaksanko tänään jarruja laittaa vielä vai pitääkö ne huomenna laittaa.

Huomenna pitää siivota hiukan ees, et saa hiukan ruokottuu tätä kämppää.

Nyt on sit illat vapaita, eikä tarvii valvoo näin myöhään. Otin kirjan jo tohon viereeni ja ajattelin ainakin yhen kappaleen siitä lukee. Kello herättää aamulla ja sit meen pesulle. Viikolla pitää mennä apteekkiinki, jollei äiti mene. Tekemistä olis. Äiti tahtoo mun keittiön verhot vaihtaa punaiseksi. Mä en taho tänne joulua.

Kerroin tytölle joululahjoista, et mis on mikäkin. Tuli jotenki parempi olo. Jos mulle sattuu jotain, etten pääse antamaan niitä. Pitää varmaan kirjoittaa kortit noihin kestokasseihin, ettei mene sekaisin.

Tyttö oli tänään ollu lahjoja ostamassa, tosin mä annoin rahaa. Puhuttiin siitä ettei kumpikaan halua siihen joulukuun ryysikseen mennä. Parempi hankkia etukäteen.

Jalka on kipeenä istumisesta. Ei vois huonompaa olkan tuolii mulla olla. Uutta en pysty hankkii, ku niitä tarvis 2 ja ikeassakin maksaa toista sataa kappale. Olen monta tuolia jo hajottanut, ilmaisia ja kalliita. Pitäis varmaan alkaa syvästi harkitsemaan uutta tuolin kattomista.

Mut joo, alan lukee, et pääsen nukkumaanki....

Hei, oon taas ihan kuitti mut tulin kurkkaamaan miten jakselette. Kiva kuulla saloka että on ollut puuhakkaampi/valoisampi päivä. Ja toivottavasti Purjevene ensiviikon koulujutut menee mahdollisimman kivuttomasti, ja löydät myös aikaa itsellesi, että saat levättyä. (Mihinkään sen kummemmin liittymättä, me syödään muuten kans usein lohipastaa.)

Mun viikonloppu meni kai enimmäkseen normaalisti, tai siis hyvin, vaikka tänään olikin epävakaa jakso. Ehkä siinä oli jonkinlaista kertynyttä ahdistumista (ja mulle aika kuormittava aiempi keskustelunaihe) taustalla mutta lopulta päädyin saamaan kilarit pikkuasiasta ja olin hirveän vihainen ja pettynyt itseeni siitä. Se tuntuu vaaralliselta. Pääsin kuitenkin kotiin ja tilanne alkoi normalisoitumaan jotenkin - mitä nyt aina olen älyttömän väsynyt tunnepurkausten jälkeen. Ja silti nukkumaanmenoaikaan täynnä levotonta energiaa, jonka vallassa tyhjentää ja täyttää tiskikonetta.

Näin tähdet lähtiessäni kumppanin seuraksi hänen mennessään iltatupakalle. Orion oli kirkas ja keskustan valosaasteen himmentämä Otavakin erottui. Tuntui hyvältä katsoa niitä.

Parempaa huomista itsekullekin.

Kiitos, saloka ja soroppi!

Vein tytön kouluun. Tein hänelle aamiaisen mutta itse syön vasta nyt. Oli paljon tekemistä ja varhain piti mennä tänään. Ei ollut yhtään nälkä. Nyt on vähän rauhallisempi olo. Kohta pitäisi tehdä töitä. En ole oikeasti työkuntoinen. Silti taas teen jotain. Muutamasta tunnista olen sopinut. Yleensä en sano kokouksissa mitään. Aiemmin olen ollut aktiivinen, mutta nyt monta vuotta olen vain yrittänyt selviytyä jotenkin. Sekoitin myös aikataulut. Katsoin tytön lukujärjestystä väärin. Muut muuttivat aikataulujaan minun möhläysten takia. Yritän olla välittämättä. Tässä pitäisi olla armollinen itselle, mutta silti jokin sisälläni ahdistuu tästäkin.

Ehkä ahdistus tulee oikeasti siitä, että huomaan monista pienistä merkeistä, miten huonossa tilassa olen. En pysty kunnolla keskittymään kuin vähän aikaa, ja teen paljon virheitä. Se on aina merkki siitä, että pitäisi levätä enemmän. Yritän karsia kaiken pois, minkä voin. Silti koko ajan puskee lisää tekemistä joka suunnasta.

Yritän sinnitellä ja esittää normaalia tänään vähän aikaa kokouksessa. Se on lyhyt aika. Selviän siitä jotenkin. Sitten pitää mennä koululle.

Yleensä hoidan joululahjat tosi ajoissa. Tänä vuonna sekään ei onnistunut. Ehkä sekin vain kertoo siitä, etten ole kunnossa sitäkään vertaa kuin edellissyksyinä. Vain lapsille ostan. Äidille saatan viedä kukan tai jotain syötävää.

Söin kanaa ja riisiä. En paljoo,mut kumminki tein 2 päivän ruuan.

Kämppä on makkaria lukuunottamatta siivottu. Pitäis siivota se, mut ei ole jaksamista tänään enää. Äiti tuli taas touhottamaan päivällä ja heitti mun kanelisokerin roskiin. En tiä mitä muuta on heittänyt, kun en jaksanut koko ajan vahtii sitä.

Maha on kipee, tai hiukan huono olla. Uusi ruoka ja kroppa ei tykkää. Se tekee aina näin.

Kävin aamulla sit kun sain 3h jälkeen itteni ylös, suihkussa. Oli oikeastaan ihan kivaa mennä, vaikka en nauttinut siitä niin kovasti.

Nyt olis aikaa tehä sitä koiran pannan suojusta... Puikot siis heilumaan...

Pantasuojuksen sain tehtyy ja aloìtin tekee tonttua. Hiukan näyttäis pieni tuleva, mut en lähde purkaamaan.

Huomen on taas aikainen herätys. Jos kokeilis laittaa vihdoin pesukoneen puhdistukseen. Äiti jo lappas sen täyteen pyykkejä, jotka joudun ottamaan pois.

Olokin parani. Ajattelin alkaa menee jo nyt nukkumaan.

Valvoin viime yönä monta tuntia ja nukuin vain muutaman. Väsyttää. Olen ahdistunut siitä mitä taloyhtiössä tapahtuu. Piti herätä aamulla aikaisin. Tein aamiaista ja vein tytön kouluun, kun on vasta flunssastaan toipunut. Huomenna on onneksi lääkäri. En haluaisi syödä hirveän paljon lääkkeitä, mutta elämä ei vaan muutu mihinkään.

Tiedän että toiseen paikkaan muuttaminen voisi auttaa. Se olisi ulkoinen muutos, joka voisi auttaa. En mitenkään kykene sellaista järjestämään tällä hetkellä. Se olisi valtava projekti enkä selviä siitä. Tässä naapurien riehuminen ja metelöinti on ihan mahdotonta. En tiedä mitä tehdä. Yritän keskittyä lukemiseen. Oikein mikään ei kiinnosta. Tänä aamuna on vaikea taas lukeakin.

Uutisten lukeminen on pahinta. En tiedä, mikä niissä on. Niistä tulee mieleen jostain syystä kaikenlaisia omia kauhuja ja epätoivoisia asioita. En lue niitä nyt. Aina niistä ei tule huono olo. Silloin voi lukea. Ei voi koskaan tietää, mistä pahoinvointi ja epätoivoinen olo milloinkin tulee.