Sain käytyä kirjastossa. Luen nyt kirjaa, joka nappaa mukaansa. Luin monta tuntia. Silti välillä ahdistuskauhu tulee ja ajatukset siirtyvät itsestään siihen. Palautin itseni lukemaan. Lisää kirjoja on varauksessa ja tulossa. Lukisin mieluusti enemmän ja useammin, mutta on vaikea löytää kiinnostavia kirjoja.

Söin ihan oudosti illalla. Ensin jäätelön. Sitten vanhaa hernekeittoa, jota oli jäljellä vain vähän, ja lopuksi lämmitin riisipuuroa. Sitten mietin, että lapsena jäätelöllä aloittaminen ei olisi käynyt päinsä mitenkään. Aikuisena voi syödä yhtä hyvin millä tavalla tahansa.

Väsyttää. Peruin töitä, koska en pysty keskittymään. En saa tehtyä niitä. Olen liian ahdistunut ja uupunut. Silti juuri nyt on melko rauhallinen olo.

Minullakin on kukat kastelematta taas. En saa aikaiseksi.

Hyvä saloka, paljon asioita sinulla, voimia tälle päivälle. Vuokrasopimus on tosiaan hyvä katsoa tarkasti ennen allekirjoittamista.

Valvoin yöllä mutta heräsin silti aika varhain. Saa nähdä millainen tästä päivästä tulee. Väsynyt olo on muttei kovin huono, keskinkertainen.

En sit millään tahtonu saada itteäni ylös aamulla. 40 minuuttia meni, ennen ku jaksoin nousta. Sit laitoinki itteni kuntoon ja lähin äitin luo ja kauppaan.

Kaupasta en sellai osannu mitään ostaa kumminkaan. Harmittaa. Jotain sentään tarttui.

Tukari laitto viestiä, on ollu kipeenä ja käyny testeis ja odottaa tuloksia. Eli huominen on auki.

Äiti suunnittelee hänel ja isäl 3. Piikkiä ja influenssapiikkiä.

Pitäis syä, mut menin kans syömään paljon jätskiä. Onneks on kevyttä sosekeittoo ruuaks.

Saloka, ei se haittaa, jos välillä syö jätskiä enemmän. Kunhan ei aina syö pelkkää jätskiä, niin ihan hyvä varmasti niinkin. Myös sosekeitto on hyvä. Siinä on varmaan hyviä ravintoaineita, joilla taas pärjää.

Minullakin on nyt taas myös kunnollista ruokaa varastossa, eineksiä. Ainakin huomiseksi riittää. Tänään kävin syömässä oikeaa lounasruokaa. Oli hyvä mennä valmiiseen pöytään välillä. Huomenna pitää ostaa viikonlopuksi jotain, mitä voin tytölle laittaa. Tarjouksessa olisi kirjolohta ja jauhelihaa. Niistä jompaa kumpaa, ehkä molempia.

Yritin tänään etsiä joululahjoja, mutten löytänyt mitään. Lapsille pitää ostaa. Ja ehkä äidille jotain, en tiedä mitä. En saanut mitään hankittua.

Yö meni huonosti. En tiedä miksi valvoin. Monta asiaa ahdistaa, mutta niin se aina muutenkin on. Illalla en saanut nukahdettua millään ja valvoin yli puolenyön. Oli rauhaton tärisevä olo vielä myöhään. Aamuyöllä heräsin jo puoli neljältä. Nyt on kipeä ja tuskainen olo. En tiedä miten selviän tästä päivästä. Siitä tulee väkisin pakottautumista koska pitää tytölle tehdä ruokaa ja sitä ennen käydä kaupassa.

Voisin yrittää nukkua vähän päivällä, mutta en ole vuosiin saanut koskaan päivällä unta. Tuskin se tänäänkään onnistuu. Lepään silti, jos pystyn ahdistukselta.

Aamut ei o mua varten. Heräämiset ei ole mua varten.

Odotan tukaria. En tiä mitä teemme. Isoon kauppaan olis kiva päästä, mut en uskalla kysyy.

Isä on eilen klo 15 menny yöunille. En tiä koska on heränñy sit.

Mä voisin mennä nukkumaan vielä, mut en saa.  Pitäis siivotakkin, mut ei jaksa. Tiskit hoitaa, kukat edelleen hoitamatta. Pyykit, roskat. Mist sais sitä jaksamista? En ees muista koska oon menny nukkuu, bb:tä en kattonu, menin sänkyyn joskus 18-19 aikoihin... en jaksanu hoitaa ees kasvojani.

Tulee vaikee päivä

Kämppää hiukan siivottu, lenkillä käyty, kaupassa käyty, pölisty. Nyt on astiakone päällä. Mietin, jaksaisko sitä mennä suihkuun, vai meniskö huomen aamulla vasta. En mä sit paljoo voinnistani puhunu tukarille. En osannu. Hän on liian uusi vielä ymmärtämään puolesta lauseestani. Ekana oli kuuma ja nyt kylmä. Onneks sosekeittoa on vielä tänään. Vkl:na teenki perunaa, porkkanaa ja makkaraa uunissa. Tänään sekoitan ehkä nugetteja sosekeittoon. Koht pitää sekin lämmittää.

Kävin ruokakaupassa. Ostin myös valmista ruokaa kirkolta mukaan, lämmintä vieläkin. Se on halpaa ja hyvää, paikan päällä tehtyä. Ostan usein jos satun käymään siinä lähellä muutenkin. Ihan kotiruualta maistuu. Tämä ilta menee onneksi sillä, vaikka on tosi väsynyt olo vieläkin. Sitä riittää meille molemmille ja varmaan jää vielä yksi ateria huomiselle. Kirkon ruokailu on usein ruokapelastus, jos on ihan nääntynyt olo enkä jaksa ruoka-asioita ajatella. En tiedä muita paikkoja, missä olisi tarjolla halpaa kotiruokaa valmiiksi tehtynä. Niitä varmaan on muuallakin, jos vaan tietäisi. Muistaakseni oli joku mielenterveyden tukijuttu, josta sai ruokaa myös, mutta se meni kiinni koronan takia jo pitkän aikaa sitten. Taidettiin laittaa kokonaan kiinni.

Huomiseksi ostin jauhelihaa. Ajattelin tehdä siitä lihamakaroonilaatikkoa, jos jaksan. Ostin munia ja maitoa. Juustoakin on vielä. Näillä pärjätään viikonlopun yli, vaikken jaksaisi mitään uutta ruokaa tehdä.

Saloka, paljon olet tänäänkin jaksanut. Varmaan raskasta, jos tukari vaihtuu, kun pitää opetella tuntemaan taas uusi ihminen ja tavallaan aloittaa alusta.

Haluaisin riehuu, huutaa. Mut päädyn itkee nii et päätä sattuu.

Ei ole jaksanu panostaa ees kässään. Oon maanu va sohvalla, peiton alla.

Äiti huutaa mulle ja syyttää mua. Sisko syyttää tyttöä jota mä yritän puolustaa.

Olen va niin väsyny elämiseen... kumpa huomista ei tulis...

Onko tämä tyhmyyttä vai sairautta tämä mun touhu jo. En jaksa vaihtaa puhtaita vaatteita, kun en jaksa mennä suihkuun ja sitä kautta laittaa puhdasta päälle. laitan aina lattialta jotain vanhaa, likaista, monta kertaa käytettyä. Olen kai ihan tyhmä ja tä on tyhmyyttä. Niin kun kaikki mun tekemiset.

Pesukonekkin on pesemättä vielä. Kukat kastelematta. Pyykit pesemättä. Ruoka tekemättä.

Äitin kanssa ollaan sanaharkassa. Tai soitti se tos aamusta ja käskytti mua taas. Tyttö on sille jotain eilen sanonut, nyt se kostaa mulle sen.

MIksi en saa mitään aikaiseksi. Miksi taas tulin koneelle ja istumaan tähän. MIksi en voi olla samanlainen ku muut. jaksava ja menevä. Haluan sänkyyn takas. haluan nukkuu tämän päivän.

Oho, jopas taas perhepiirissä myllertää 🙄 Muistathan että vaikka äitisi olisi vihainen sulle (tai, kuten itsekin sanoit, ei välttämättä edes vihainen mutta purkaa muista asioista syntynyttä turhautumistaan sinuun) se ei tarkoita että sun tartteisi olla vihainen itsellesi*. Saatat olla oikeasti jotain ihan muuta kuin mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat.

(* Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän! Varsinkin läheisten ihmisten hyväksyntä ja heidän ilmaisemansa negatiiviset tunteet menevät ihon alle, mullakin. Kai me ihmiset vaan ollaan niin sosiaalisia eläimiä ja toisistamme riippuvaisia että laumaan tai tässä tapauksessa perheeseen kuuluminen voi olla jonkinlainen perusturvallisuuteen kuuluva juttu.)

Joo Soroppi, yritän olla välittämättä, mutta silti sattuu käytös mua kohtaan.

Äiti ilmoitti 12-13 aikoihin että olis tulossa, äskön soitin että tuleeko ku ei näy. Ei hän sit jaksanukaan lähtee. MÄ sanoin kiitos ilmoituksesta. Nyt mun ruokailu koostu 2 lihapiirakasta, koska en enää jaksa alkaa kuorii pottuja ja uunittaa niitä. Ja ku mä en voi tai pystysyömään jos joku on täällä.

Oon kai hiukan kipeenä. Mut kyl tä tässä menee, kai.

Voi saloka, miten vaikeeta sulla on ollut! Se on sairautta eikä tyhmyyttä, kun ei jaksa mitään. Silloin on tosi huono olo, eikä välttämättä pysty yhtään mihinkään. Kaikki on liikaa. Mulla on myös välillä tuo olotila. Kaikki tuntuu silloin ihan toivottomalta ja itse koen itseni kaikkein toivottomimmaksi ja juuri tyhmäksi. Sillai se menee.

Hyvä, että sulla sattui olemaan lihapiirakoita. Kyllä ne on ihan tarpeeksi ruokaa, jos ei muuta jaksa. Suolasia ovat, ja siitä tulee usein vähän vahvempi olo, kun syö jotain suolaista, ainakin mulle tulee.

Meillä naapurit melusivat aivan järjettömästi viime yön. Musiikki täysillä, viinan haju jne. Valvottiin molemmat yöllä. Tyttö lopulta nukahti melussa. Sitten itse otin lisää lääkkeitä ja sain nukuttua muutaman tunnin vielä. En olisi muuten selvinnyt tästä päivästä mitenkään kun edellinenkin yö oli huono. Eilen tuntui ihan fyysistä kipua valvomisesta ja päivä oli tosi raskas.

Sain äsken ruuan uuniin. Illaksi ja huomiseksi riittää tästä makaroonilaatikkoa.

Kiitos Purjevene <3

On paha olla, enkä taho syödä mitään. Oon juonut liikaa teetä kai ja täytänyt sillä mahani. En ole ku ne 2 lihapiirakkaa syönyt. Tiedän että pitäisi enemmän syä, mut on niin huono olo. Päätäkin särkee. En tiä sit onko jotain miggen tapasta.

Äitin kanssa ollaan puheltu monta kertaa, joten asiat on okei. TYttö on poikkiksen kans halloween juhlissa. Murehinko heidän matkaa, en tiä. LAitoin tytölle just viestin, et ilmottais ku on poikkiksen luonna turvallisesti.

En vieläkään hoitanut noita kukkia. 🙁 Joku KaSu sais tulla ja ottaa ne huostaan.

Aloitin tossa tekee isälle sukkia. Äiti kysy,jos tekisin isälle polvisukat, kun isän sääriä kylmettää ja on ihan sama tehä pitkät sukat ku erikseen sukat ja säärystimet. Äiti antoi torstaina mulle kassillisen lankoja ja saan niitä käyttää. Suunnittelin, jos varret teen jämälangoista, joita löytyy mulla ja oli kassissa ja sit kun siellä oli myös yksi värisiä lankoja, ni siitä tekisin sukan alaosat. Ettei kävelles paina jalkapohjia langanvaihtokohdat, kun isällä on muutenkin kävely hankalaa ja jos siellä on jotain ni se voi vaikeuttaa entisestään. Tuleehan niihin jarrut vielä ja sukansuulle tein nauhakujan, johon voi laittaa kuminauhan, jos tarvii. TUli just mieleeni, että mun tarvii muistaa kaventaa silmukoitakin ntossa varressa melkein 10 silmukkaa. Ehkä teen sen huomenna, sen aivotyön.

Kamalan makeelta maistu kalkki, minkä söin. Sen murena on vieläkin mun suussa, vaikka join. Muutenkin vesi maistu makialta.

Ei ne 2 mini karkkipussia paljoo sekoittanut mahaani, tossa alkuillasta oli mahassa outo olo, mut selvisin siitä. En yleensäsyö karkkia, mut nyt ostin jotain tv-mix.  pussia. JOtain pirun kirpeitä.

TOivottavasti huomenna saan nukkuu, ettei ketään soita ja herätä. TÄnään hän äiti herätti mut. Äiti uhkas tulla huomenna tänne. Saan kuulla kunniani taas, ku kämppä on mitä on.

Huomenna täytyy ottaa itteäni niskasta kii ja suoriutuu monesta asiasta. mm ruuasta ja kukista. Ehkä noi kukat hoituu siinä samalla, ku äiti tulee "heittää laskujani roskiin".

Olen tosi väsynyt, mut en uninen. Ei oikee kiinnosta telkkari eikä striimi, saati kässäjutut. En Ees laittanut kynttilöitä palaa parvekkeelle ja nyt on ihan turha tehä sitä enää, kun en ala valvoo niin kauan et ne sammuu.

Muistin et mulla on jätskiä pakkasessa. Niin pikari kun mehujäätäkin. Ei tee mieli oikee syä niitä. Mul on tyrnipalojakin, eli äiti on jääpalapussiin laittanut tyrnimehua ja pakkaseen. Kesällä sekoitin veden joukkoon. Oli ihan ok makuista. Pitäis varmaan tehä nyt talvellakin sitä mehua, sais jtain vitamiinia siitä.

Anteeksi jos on kirjoitusvirheitä, en näe tota tekstiä, ku silmiä sattuu kun kattoo näyttöä.

Sain nukuttua viime yönä enemmän. On tässä mielessä parempi olo. Tyttö kuitenkin kiukuttelee koko ajan, ihan loputonta raivoa ja huutamista. En millään jaksa tätä. En tiedä mitä tehdä eikä mikään auta. Kun edellinen raivokohtaus laantuu, hän aloittaa heti uuden, vaikkei mitään ole tapahtunut. Tuntuu että hänellä on tarve pyörittää jotain raivoa koko ajan. Mitään järkeä tässä ei ole eikä se tunnu liittyvän mihinkään. Olen ihan lopussa.