Mullakin huono aamu tänään. Ahdistus tosi paha. Sain ruokaa tarjolle mutta makasin sohvalla pitkään. Päähän tulee koko ajan ajatuksia kuin nuolia, eri asioista. Mikään ei kuitenkaan jatku vaan asia vaan lyö päähän ja loppuu siihen. Kuulostaa varmaan oudolta. Tarkoitan ettei se johda miettimiseen tai mihinkään. Se on vaan ahdistusta. Vetelät lihakset eikä jaksa mitään.

Saloka, aurinko tosiaan paistaa täälläkin. Sama juttu, sisällä on tyhjyys ja tummuus, vähän eri syistä kuin sinulla tuntuu olevan. Sinulla on huoli ja suru isästäsi. Minulla on epämääräisempi tuska.

Saloka, totta on, että on hyvä jos saa tytön kanssa jotain tehtyä. Siitä tuli parempi olo. Mekään ei kovin usein tehdä yhdessä asioita. Harvinaista on.

Kun on huono olo, voi sitä varmaan oman lapsenkin ulkonäön unohtaa. Kaikki voi unohtua. Tulee niitä asioita sitten taas mieleen, kun on parempi hetki. Luulen että se vaihtelee. Huonossa olossa voi asiat näyttää ihan miltä tahansa ja mielestä voi pyyhkiytyä mitä tahansa joksikin aikaa. Minun kokemus on, ettei ne yleensä lopullisesti pyyhkiydy pois. Niihin muistikuviin vaan ei ole pääsyä hetkeen.

Äiti kävi. Meinas viä toistenki kukat, jotka juurtumassa. Yhden kukan heitti roskiin ku oli ni ruman näköinen. Todellisuudes isompi purkki olis tarvinu eikä muuta. Äiti imuroi ja mä joutusin perässä kulkee, ettei lennä roskiin ihan mitä sattuu.

Kuorisin pottuja ja muutaman porkkanan. Kypsensin uunissa lihapullien kans. Nyt oon ähky.

Tulin sohvalle. En jaksa nyt paneutuu käsitöille. Kipuja on selässä ja se säteilee. En viittiny äitil kertoo, ei olis kumminka uskonu.

Olen puhunu tytön kanssa tänään. Tällä hetkel en jaksa puhuu. Yritän pinnistää että jaksan tätäkin kirjoittaa. Ehkä on parempi lopettaa...

Jaksamista salokalle isän saattohoidon keskelle ja Purjeveneelle tummiin oloihin!

Mä olen nälkäisenä junassa joka on myöhässä, ja jonka ravintolavaunusta on loppunut kaikki kiinteä ruoka. Kun kävin ostamassa vettä (joo, kalliiksi tulee mutta olin janoinen jo alkumatkasta enkä muistanut täyttää vesipulloa joten lienee järkevää) siellä oli vielä alkoholittomia oluita jäljellä. Saa nähdä päädynkö maksamaan siitä, kaloreitahan siitäkin saisi. Tällaisia pienempiä pulmia mulla 🙄

Viikonloppu oli kuitenkin mukava, näin vanhoja ja vähän uudempiakin ystäviä. Paljon matkustamista.

Otin relaksantin, ku ei pysty istuu. Ottaa reisiin ja selkään niin paljon.

Hiukan mä oon sukkia saanu tehtyy. Äiti veiki vanhat pois. Kommentti oli va " herran jumala" . Ei ilmeisesti osannu oottaa 2 sukkia ja 1 tumput.

Äiti päivitti facee. Isä ei ole jaksanu nousta syömään iltapalaa, äiti on syöttäny hänelle sen lääkkeiden kera. Saa nähä mitä huominen näyttää. Onko suunta alaspäin va. Ekana äiti ja sisko ajatteli et tutkimuksis on annettu rauhottavaa, mut ei se enää pitäis vaikuttaa.

En tiä uskallanko mennä nukkumaan. Pelkään sitä puhelinsoittoa.

Tein ja join jotain yrttiteetä pari tuntii sit. Oli niin pahan makuista, mut yritän muistaa jua sen joka ilta. On jotain rauhottavaa. Miksi ne pitää tehä ain ni pahan makuiseksi.

Kiitos, soroppi! 🙂 Kauhea junamatka sinulla, jos kaikki ruoka on junasta loppu ja juna vaan myöhästyy. Kun tulee nälkä, tulee helpommin huono olo muutenkin.

Saloka, valtavan paljon olet kutonut. Toivon, että jotenkin jaksat isäsi suhteen, on niin raskas tilanne sinulla.

Tänään en pysty keskittymään mihinkään. Pitäisi tehdä vaikka mitä mutta ei pysty kunnolla pysähtymään eikä tekemään mitään. Pelkään seuraavia päiviä ja niistä selviytymistä.

Käytiin äitin kanssa TAAS kaupoilla. Oltiin 3-4 tuntia liikenteessä, mä ilman ravintoa ja juotavaa. Hyvin jaksoin, vaikka päästä heitti aina ku tekeemäärättyjä liikkeitä. Ei ollu kylmäkään, kun laitto kevyt pipon ja kevyt käsineet.Pysääkillä äiti noteeras pipoon heti ja sano et mä oon aloittanut jo pipo kauden. Pakko sitä on,jollei halua pääkipua. TÄnäänki ku tuli jäätävää isoa vesisadetta niskaan. Näin mä hennon sateenkaarenkin tänään. Tehtiin maaseutuajelu linja-autolla kun tultiin, kierrettiin melkein puol kaupunkii,kun ei jaksettu eikä haluttu autoa oottaa 20 minsaa vesisateessa.

Kaupasta en oikee ostanut mitään, mistään. 2 rullaa roskapusseja tarttui mukaan, kokeilumielessä. Äiti osti juotavan, jonkajoin kotona vasta. Apteekista hain lääkkeitämuutaman. AIka kevyt kassi mulla tuoda kotiin.

Äiti sano, et isä oli meinannu tukehtuu sipseihin ennen kun hän lähti. Isä oli meidän matkan aikana nukkunut ja ehkä nukkuu nytkin. Äiti sano ettei saanut eilen isää millään ylös ja hereille. Sen verta sai että isä sai lääkkeet ja piltin ison soseruuan syötettyy. Onneks siinä soseessa oli vissiin jotain viljaamukana, ni ei ollu ihan höhhöä.

Mun pitäis varmaan mennä potut ja porkkanat kuorii ja syä tänään jotain. ALkaa päässäkin tuntuu hiukan siltä että se vois auttaa.TOsin mulla itelläni ei ole nälkä ollenkaan ja voisin ihan hyvn olla ilman ravintoo,mut pakottamalla syön tänäänkin jotain. Huomiseksi pitää keksiijotain ruokaa taas. En tiä onko mulla lihaa enää pakkasessa. SOijarouhetta olisi, jos vaikka kokeilis tehä pastaa.siitä. Se tulis ainakin nopsaan.

Mut eipä tässä kai tämän enempää tällä hätää. AI niin,näin netistä Elovena Puurokalenterin ja heti tuli isämieleen, että haluan isälle sen ostaa, kuhan eteen tulee ekana. HÄn sais joka päivä uuden maun puuroonsa. Puuro on vielä sellaista, mitä isä pystyy syömään. Keskiviikkona lääkäri soittaa äitille ja kertoo vissiin isän tuloksista ja kysyy vointia.

Soroppi. toi saattohoito sanana sattui hiukan, mut kai se sitä tämä on. Virallisesti sitä ei ole sanottu, mut kyl me kaikki se tiedetään että isä on joko lopettanut yrittämisen elää tai sit joku sairaus vie häntä nyt ja lujaa. Kauan isä on jaksanut taistella. Äitin kanssa he puhuvat kuolemasta melkein joka päivä, ainakin silloin kun isä on hereillä. Isä haluaa lähteä jo ja ymmärrän sen. Mut en vaan jotenkin osaa hyväksyä sitä. TÄnään muistelin linja-automatkalla, mitä kaikkea isän kans olen tehnyt ja missä ollut. JAkunka hyvässä kunnossa hän oli v. 12. Kulki koiran kanssa teillä. Mutta nyt kun häntä kattoo, ni on enää ruumis jäljellä. Ja pirun hyvät aivot, mitkä leikkaa juttua.

Mut joo, lopetan ennen kun alan itkee. Ulkona meni jossain hälyytysneuvoja 2. EN tiä tuliko telkkarista tai ulkoa. Pelottaa jos menivät vanhemmille. En uskalla soittaa... Menen kuorii potut ja porkkanat...

TOi on ihana räppi, tai ainakin sanat. Kuulin sen taas pitkästä aikaa.

Parin tunnin päästä nukkumaan. Yrttitee juotuna tunti sitten. Söin tänään ruuan vaan. Leipä homehtuu jääkaapissa. Pitää vissiin miettii, kannattaako ostaa ees leipää enää.

Saan kohta noi sukat valmiiksi.Loppulangasta teen sukkiin varsia tulee 1-2 varret ja sit keksin jotain alaosa langaksi.

Yö meni aika hyvin onneksi. Nyt pitäisi selvitä tästä päivästä jotenkin.

Tänään on huono päivä. Liikaa vaikeuksia eikä mikään etene. En jaksa millään pyörittää tätä arkea. On liikaa asioita, joista pitää selvitä. Sain tehtyä aamutoimet, päästettyä remonttimiehet sisään, pestyä koneellisen pyykkiä ja käytyä ruokakaupassa. En jaksa millään laittaa ruokaa mutta on taas pakko. Tiskikone on täynnä likaisia astioita. Lapselle pitää laittaa ruokaa. Olen ihan lopussa. Inhoan itseäni ja elämääni.

Päivistä suurin osa on itsen pakottamista sellaiseen mitä ei oikeasti jaksa. Se on vaan tehtävä. Kukaan muukaan ei tee.

En tiennykään, että Elovena Puurokalenteri on olemassa. Kuulostaa hyvältä idealta.

Nyt tekemään ruokaa...

Puhuin tytön kanssa melkein tunnin puhelimessa. Oli ihanaa kuulla et hän on päässy yksin käymään kaupassa ja oli ostanut sieltä jotain pientä purtavaa. Sanoin hänelle, et uskooko hän kuinka iloinen olen siitä että hän oli laittanut ittensäkuntoon ja mennyt.

Päivä on taas kulunut tietokoneella, mut tämän viestin jälkeen laitan koneen kiinni. Tein tomaatti-soijarouhemakaronipataa. Siitä tuli ihan okei makuista. Olis se parempaakin voinut olla.

Päätä alkaa hiukan jomottaa. Liikaa samassa asennossa oloa. Ei auta vessa ja keittiöreissut.

Huomenna isän lääkärisoittaa siitä sydäntutkimuksesta. Tänään äiti joutui soittaa moneen paikkaan, kun isän laastareita ei ole uusittu tk:sta. Samalla äiti kuuli että isän tarvii TAAS mennä labroihin, kuinkahan mones kertajo. Ja lääkäri soittaa sit tuloksista ensi kuussa.

Taidan mennä hakee viel mukillisen keltaista teetä tai mitä lie LIDLin teetä on. Vielä uskaltaa jua. En tiä mitä teen sen jälkeen. Ehkä noita sukan varsia sitten. Teen tosta yhestä langasta sukan varsia ja sen jälkeen vaihdan langan ja teen alaosan. KOkeilen semmoisiakin sukkia. Eilen va törmäsin sellaiseen ongelmaan, että kuinka pitkät varret lapsille pitäisi tehä. Jokainen lapsi ku on eri pituinen sääri.

Mut nyt muihin hommiin...

Nukuin taas pitkään. Oli ihana nukkuu ja herätä kunnolla. Söin ruuanki jo, tosin ei erityisemmin mun herkkuuni ole se. Huomenna vielä syön sitä ja sit tarvii perjantaina keksii jotain muuta ruokaa.

Isän lääkäri ei ollu soittanut vielä. Mahtaako soittaakaan. TIetenkin äitillä joku esto jossain päällä.

Korvat kutiaa taas ihan sairaan paljon. Pitäis niistäkin laittaa viestiä lääkärille, mut mihin lääkäriin kun tk:ssa ei ole lääkäriä.

Jotenkin on voimat poissa, johtuuko syömisestä vai mistä.

En jaksa mitään. Sohvalla olen makaillut ja yritän lukea. Ostin valmista ruokaa. Ehkä sillä pärjätään taas vähän asti. Tuntuu, että olen ihan pohjattoman uupunut.

Saloka, mukava kuulla, että tytölläsi oli asiat olleet paremmin ja sinullakin vähän helpottuneempi olo hänestä.

Tytön lääkitys ilmeisesti alkaa puree, oli tänään päässy terapiaan asti. Oli itse herännyt siihen. On ollut lääkäriin yhteydessä ja ilmeisesti saikkua vuoden loppuun asti. Sit aletaan kattoo,mikä kuntoutus juttu. Illalla hän menee poikkiksen ja sen kaverin kanssa sushia syömään,kuulemma. TOivon että se reissu menee kunnolla,et hän ei ala oireilla.

Äiti oli menny tonne vähän kauemmas kauppaan. Ihme ettei ole mua pyytänyt.

Isän lääkäri ei ole soittanut. En tiä miksi.

LEpäilin ja puhun tytön kanssa tossa. Hän yrittää tulla käymään, mut saa nähdä koska se aika on.

Ärsyttää, ku naapurin ruuanhaju (sipuli) tulee tänne. Silmiä kirvelee ja nenään ottaa. Ei taida olla laakeri vielä paikoillaan

Loppu ilta kuluukin sitten taas istuessa ja kattoes telkkaa ja tietokonetta. En sit saanut tälläkään kertaa mitään aikaiseksi.

Pitäisikö toi yks kukkavaihtaa isompaan purkkiin, vai vasta keväällä. Purkkejakin pitäisi hakee kaupasta, mut siihen tarvii autoa. Multaa pitäisi hakea, en tiä onko lähikaupassa sitä. Ennen kaikkee, noi kukat pitäisi kastella taas joku päivä. Mahdanko olla jo niin voimissani, että saisin raahattuu ton pari metrii noi isot kukat vessan ovelle ja takas paikoilleen. Täyttää niiden säiliöt.