Pitäis mennä housut pesee nyrkkipyykillä, mut taas kivut on valtavat. Mä inhoon näitä kipuja. Mä inhoon tätä oloa. Mä inhoon itteäni.

Tyttö on soittanut polille ja TAAS kokeiluun yksi lääke. Saa nähä mitä siitä seuraa. TOivottavasti sitä, että hän joskus pystyisi tulemaan tänne mua kattoo. TÄllä hetkellä se on mahdottomuus.

Ehkä mun on pakko alkaa siirtyy tonne vessaan ja hoitaa ne asiat ja palkita itteni sit suihkulla.

Nuoriso tekee matkaa mäkille nyt. Mukana mm. "jätesäkillinen" ruokaa. Pojat oli ollu ihan kummissaan kun mummi päässy vähän innostumaan ruuan kanssa. Mä ihan innoissaan ootan puhelua tossa parin h päästä, et mitä se mummi oli laittanut.

Mä sain 2 vauvan sukat valmiiksi ja kuvattavaksi. Nyt pitäis toiselle sukkaan tehä tumput. Mietin jaksanko alkaa tänään vielä aloittaa.

Sain housut pestyy. Kyllä lähtilikaista vettä. En tiä oliko sit housujen väriä vai mistä se väri tuli, ei ne nyt niin likaisia olleet.

Suihkussakin kävin. Vielä pitäisi hiukset harjata. En ole nitä vielä tehnyt.

Otin iltalääkkeet tossa ja nyt on huono olo, kun join teetä. Pitäis oppia ettei jois teetä,ainakaan lämmintä enää illalla. Jois sit vaikka tota kylmää teetä.

Toivottavasti jotenkin selvisit, saloka.

Mulla jauhelihakeitto onnistui. Tuli ihan hyvää. Sitä tuli tosi paljon. Laitoin suuren määrän juureksia, mutta ei se mitään. Kasvispitoinen on hyvää. Nyt ei tarvitse hetkeen laittaa ruokaa.

Nuoriso mökillä. Tyttö ilmeisesti ottaa tänään lääkkeen. Siskoni oli jättäny mökin luokattomaan kuntoon. Äiti sitä itku kurkussa mulle soitteli.

Isällä otetaan huomen aamulla sydämestä näyte. Saa nähä kuinka hyvin isä selvii siitä. Hermostuttaa ja pelottaa.

En sit syöny ku ison soppalautasellisen, josta osan pistin pois. Ei o nälkä, eikä ruokahaluu. Varatut leivät homehtuu jääkaapissa taas, kun en ehi syömään. En o paljoo juonukaa.

Huomiseks tarvii miettii makkarasta ruokaa. Joko sekoitan sen makaronin tai nuudelin tai perunamuusin sekaan. Viimiseen vois. Vanha kunnon pussimuusia.

Pitäis alkaa nukkuu. Klo 10 aikoihin on aamulla herätys taas. Pitääkin laittaa kello soittaa.

tuli jo tähän aikaa syötyy ruoka. Tai voiko se ees ruuaksi sanoo kun 15 minuutis valmistu ja oli syöty. Pussimuusiin päädyn ja makkaraan. Illalla vois kokeilla syä iltapalaa, nyt kun on aikasin syöny ruuan.

Olen äitin kans riidoissa TAAS. Eilen laitoin äitille kysymyksen, et jos menisin to tukih. kans tokmannille, tarviiko hän jotain pientä sieltä. Ajattelin esim. isä pattereita. No tänään hän päätti et menemme sinne. Mä sanoin etten mä ainakaan tänään mihinkään lähe. Äiti huusi puhelimeen ettei tästä lähin lähe mun mukaan mihinkään. Tuli paska fiilis ja hirveet syyllisyyden tunteet. Päätin etten soita sinne enää, saako äiti soitella sit ku rauhottuu. Kumminki soittaa sitten, ku tarvii jotain taas. Eihän mua muuten tarvita.

Isän operaatio oli menny hyvin. Nyt jännätään, nouseeko kuume tai ei. Ne oli ihmetelly siellä, miksi isä on kotihoidossa, vaikka pitäisi olla sairaalassa ilmeisesti. Saa nähä koska vastaukset tulee ja mitäne on.

TYttö oli vähän äree klo 11 aikoihin, kun soitin. Se on aina ku joku herättää tai hän on just herännyt. Laitoin sit myöhemmin viestiä mun jamummin välirikosta.

Mulla on näköjään tälläinen päivä, aika kuluu nopeemmin kuminä ite. aivot on koko ajan jotenkin omituiset. Teen jotain, mut silti ei tunnu että olisin tehnyt sen jutun. Olenko sit niin väsynyt tai mitä. Kyl mä 9-10 tuntia nukuin viime yönnä. Aamulla heräsin puhelimen herätykseen, oli vaikea nousta. Alkaa jo pelottaa, mihin mun olotila menee, kun joka päivä melkein jotain uutta.

Mut kaikesta selvitään, niin on kasvatettu. On jaksettava.

Mut nyt teetä ruuan perään. Saa nähä kuinka paha olo tulee. Yritän jua mahd.hitaasti. TOi onkin kuumaa teetä nyt kun, on muusin vettä.Siis siitä jäännyttä vettä.  TÄnään on menny jo litran teetä ja tos on n. 5dl. Et hyvät määrät tulee taas "polttoainetta" kehoon....

Saloka, olipa ikävältä kuulostava tilanne äitisi kanssa. Ei ihme, jos siitä tuli huono olo. Olit tarjonnut äidillesi apuakin, jos hän haluaa sinun tuovan jotain. Sitten hän ehdottaa saman asian tekemistä heti hänen kanssaan ja suuttuu, koska hänen ehdotuksensa ei sovi sinulle. Nyt ymmärrän, mitä tarkoitat, kun olet aiemmin kertonut, että äidillesi "ei voi" sanoa ei. Siinä käy varmaan aina jotain tuollaista sitten. Onpa raskasta varmasti.

Minullakin on ympärillä joitain samaan tapaan toimivia ihmisiä. Heistä tulee jatkuvasti pahaa oloa, eikä kaikkea kanssakäymistä voi välttää.

Tänään on ollut kohtuullinen olo. Tyttö auttoi siivoamisessa. Siitä tuli parempi mieli. Hänestä oli paljon apua. Päivästä tuli muutenkin rauhallisempi. On tuota keittoakin valmiina jääkaapissa.

Saloka, on se pussimuusi ja makkara ihan hyvä ruoka myös. Aina ei tarvitse yrittää mitään hirveän hienoa ja monipuolista tehdä. Hyvä että jaksoit sen tehdä.

Henkinen paha olo taas teki tenän.

Olen 2x yrittäny soittaa äitil. Ekana ei vastanu ja toisel löi luurin korvaan. Miksi hän tekee mulle tämän? Nauttiiko hän siitä että olen itkun partaalla täällä? Faceen hän osaa kirjoittaa. Olkoon! Yritän jotenki pärjätä ja pelätä samalla.

Isä ei ole kunnossa, sen sano tyttö ja äitin facekirjoitus. Mahtaako isän lähtölasku olla alkanu? Isä nukkuu melkein 24/7. Mietin va, miten hän pärjää to kerhossa koko päivän. Ajatukseni ja kyyneleni ovat iskässä nyt.

Sängys ja ennen nukkumaan menoa mul on aikaa ajatella. Aikaa itkeä ahdistusta kovemmaksi.

Pelkään va sit ku se tapahtuu, mihin kuntoon menen. Olen yhden "isän" (kummisetä) menettäny ja silloin se oli kaameeta. Itkin puol vuotta jos kuulinki hänestä. Sain raivopuuskia. Kun mamma lähti, olin rakentamassa perunalaarii. Isä ajoi kännis meidät kotiin. Edellisenä yönnä oli seinänaapuri nähny pikku-ukkoja ja kulki ase kädessä pihalla. Hajotti sen kämpän tuusan nuuskaks.  Mummun lähdön mamma kerto ja sekosin sillonki. Onneks mamma asu lähellä paloasemaa ja sinne tuli häly, jota menin isän kans kattoo ja siitä isä vei mut kummisedälle. Pappaa muistan hatarasti. Hän lähti ku siskoni täytti 18v. Pelkäsin sen jälkeen 6 vuotta että mulle käy niin, mut ei onneks käyny.

Kyl mä jotain muistan, enkä tiä ketä ees kiinnostaa tämä mun kirjoittelu. Silti monta kertaa käyn täällä rämpyttelemässä.

Huomen sais aamulla nukkuu. Pitäiskö laittaa puh. Äänettömälle? Tosin saanko mielenrauhan nukkua. Kaikki ku tietää et mut saa 24/7 kiinni. Auta armias jos en oo ottanu puhelinta vessaan tai keittiökäynnille ja joku soittaa (äiti tai tyttö), ni heti ollaan tenttaamassa mis olin ja miksen vastannu ja jne.

Olin disso-chatis tänään. Olen lukenu ja kysyny mikä se on. "Oireet"  sopii aika hyvin. Mun pitäis lääkärille soittaa. En tiä uskallanko enää kuinka syvällisesti missään chatis "puhuu" kun aina tulee lopuksi et kannattais olla lääkäriin yhteydessä. Mä tiän sen itekkin, mut en tiä tai uskalla. Tunnen pettäneeni itteni. Että en pärjännykään yksin.  Enkä osaa puhuu syvällisesti sellai että ettei tulis paska olo. Ja enempää paskaa oloa en taho. En halua alkaa käsittelee kotona yksin niitä mitä jonkun toisen kans oon keskustellu 45 minuuttii, jos hän ees ymmärtää mua. Kävin monta vuotta turhaan, sellaisen luonna joka ei ymmärtäny mitään.

Vaikka kirjoittelen aika vakavista jutuista ja tauskalla soi aika vakava biisi, ni en o kovin itsetuhoinen. Onhan mulla ajatuksia koko ajan ja haluja, mut mulla ei vaa ole voimia tehä mitään.  En sit tiä onko se hyvä vai huono asia.

En uskalla ees ajatella, kui pal oon kirjoittanu. Pitäis varmaan alkaa nukkuu...

Sain nukuttua aika hyvin. Nyt aamulla ahdistustila aika paha silti. Kauhut on herkässä. Pienet asiat saavat suunnattomia kauhuja ja ahdistusta aikaan.

Huomenta 🙄. Nukuin taas 12 tuntia ainakin. Nyt tuntuu et olen heräneenpi ja pirteempi, ees hiukan. Pää tosin kertoo pitkistä unista ja koittaa alkaa särkee.

Äitistä eikä isästä eikä tytöstä ole kuulunu mitään. Ehkä hyvä niin, et sain nukkua.

Eilen ennen nukkumista suunnittelin leipovani tänään, mut en mä mitään ehi tekee. Joten se siirtyy viikonloppuun sit. Muutenki toi selkä ei tykkää hyvää. Pitää sitä venytellä joka suuntaan.

Kaipa se ois aamuteen vuoro....

Saloka, ainakin minusta on mukavaa, että kirjoitat tänne usein. On hyvä lukea kirjoituksiasi. Saan helpommin arjesta kiinni, kun luen, miten sinulla arki on mennyt. Vaikka olisi ollut raskasta, silti siitä tulee sellainen olo, että tässä sitä vaan jotenkin pärjätään ja ehkä minäkin sitten taas pärjään jotenkin hetken aikaa.

Minullakin on dissosiaatio-oireita myös, eli varmaan disso-aiheiset chatitkin sopisi, kunhan vaan tulisi sellainen taas niin että pääsisin.

Laitan aika usein puhelimen äänettömälle, jos ei tytön takia tarvii pitää ääntä päällä. Muutaman kerran päivässä katson, onko tullut puheluita tai viestejä. Harvoin tulee. Vastaan sitten, jos on jotain mihin pitää reagoida.

Äiti soitti joskus 15 aikoihin, ei puhunu riidasta mitään. Sano va että isä nukkuu vaan. Kysyin, miten huomenna kun on koko päivä kerhoa. Haluaa kuulemma mennä, kai hän siellä pärjää sit.

Tyttöjoutu tulee äkkiä käymään kaupungissa. Oli korviksen lukko uponnut korvalehden taakse. Onneksi saatiin ilman kipua pois siististi.

Tyttö on kironut siskoani koko päivän. Mitään se ei ole tehnyt siellä. Heistä tekee pahaa kuulemma, kun he ajattelevat mitä mummi joutuu siellä yksin aina tekee. He jopa miettivät sitä että alkavat joka vkl käymään mökillä remppaamassa ja auttamassa. Tyttö oli ostanut mummille sinne kissamaljakoita ja keittiöön maton. Pojat kävi hakee vaatehenkareita, jotka mä maksoin ja maalia että tyttö pääsi maalaa.

Mun pitäis mennä iltapalaa tekee.Miettisin, jos joisin kylmää teetä, jollei se tekis niin pahaa oloa. Sit vois laittaa uudet sukat puikoille, kun ekana mietin kummalla langalla aloitan.

Söin jauhelihakeittoa. Sitä on vielä paljon jäljellä. Se on hyvä. Ei tarvitse huolehtia ruuasta nyt.

Pitää ottaa vielä pyykit koneesta. Sitten voisin alkaa rauhoittua nukkumaan vähitellen.

Luen mielenkiinnolla ja koen että saan kuulumistesi seuraamisesta jotain (sosiaalisuuden tarpeen täyttymistä? tai ehkä vaan tunnetta tai vahvistusta sille ajatukselle että kaikenlaisesta voi selvitä edes jotenkuten, kuten purjevene tuossa hyvin sanoitti) vaikken vastailemaan juuri ehdikään. Yli 10-tuntisten työpäivien jälkeen on jaksaminen kortilla

Miksi on vaikeeta nousta aamusin? Miksi on vaikues huolehtia roskist ja tiskist? Miksi kaikki on niin ylivoimaista?

Olisin tosiaan jääny vielä nukkuu, mut tukari tulee. Kai mä lenkille joudun sitten, jollei muuta keksitä. Onneks sen jälkeen pääsee päikkäreil, jos tarve.

Taidan koittaa taas vähän roskia korjata, jos vaik saisin ne kerättyy ennen tasaa...

Aamulenkki suoritettu. Kasvissosekeitto tulollaan. Nyt ku pysähty, väsy ja on kylmä. Päätä tuntuu sattuvan hiukan. Sain kehuja, kun oon roskat siivonnut. Vietiin roskat samalla.

Koitin soittaa äitil, puhuu puhelimessa. Soittaako tytölle vai soitetaanko isän kerhosta. Hermostuttaa.

Yritän ottaa iisisti. Levätä ja olla ajattelematta.