Ei sit onnistunut ruoka niin ku piti. AJatus oli tehä peruna-jauhelihasoselaatikkoa pussimuusista. Ekana huomasin että pakkasen perältä elen otettu jauheliha on yli vuoden vanha, ei muuta ku roskiin. Onneks oli vähän soijarouhetta. Keitin ne vahvassa (ehkä liian) kasvisliemessä. Lopulta huomasin että sitäkin tuli ihan järkyttävän paljon kun lisäsin soseen joukkoon. En viittinyt heittää ylimääräisiä pois. Nyt on aika paljon soijarouhetta ja vähän pottumuusia vuuassa, enkä ees tiiä kunka kauan se kuuluu uunissa olla.

TOi ruuanteko lannisti mut niin paljon,että ei huvita tehä mitään enää.Muutenkin kaikki kusee.

Olo on heikko. Olen koittanut juua vettä, ettei tuu nestaria. Kohta syön ruuan, sit ku uskallan ottaa sen uunista.

Maha on kipeenä taas.

Sain äitin kiinni. Hän va kysy oliko mulla jotain asiaa. Kerto  et siel on kaikki okei.

Hyvinhän onnistuit ratkaisemaan ruokaongelman, saloka! Jauheliha oli vanhaa, mutta keksit tehdä soijarouheesta vastaavaa ruokaa. Luovan ratkaisun keksit. En olisi keksinyt keittää sitä kasvisliemessä. Minusta kuulostaa hyvältä, että soijarouhetta on paljon ja perunamuusia vähemmän. Ainakin siinä on ihan kunnollinen määrä ruokaisaa soijarouhetta. Ehkä paistoaika ei ole niin tarkkaa. Eihän se raakaa ole kuitenkaan. Toivottavasti maistuisi hyvältä. Ainekset ainakin kuulostaa ihan hyvältä yhdistelmältä.

Ostin kaupasta eineksiä. En jaksa nyt muuta. Huomenna pitää laittaa tytölle ruokaa taas. Miten jaksan.

Yritin ostaa polkupyörään lukkoa. Kaupassa ei ollut, hylly tyhjänä siitä kohdasta. Kun kotona katsoin netistä, siellä piti olla niitä vaikka kuinka paljon. En tajunnut kaupassa katsoa puhelimella, kun näin, että hylly oli tyhjä. Tilasin sitten netistä sinne kauppaan yhden, ja se tuli vielä samana päivänä. Viesti tuli. Samaan kauppaan jäi netin mukaan vielä yli 20 kpl niitä samoja. Miten se voi olla mahdollista. Piti lähteä tänään uudestaan hakemaan.

Nämä on nyt minun saavutukset tänään. Ruokakaupassa käynti ja pyörän lukko. No onhan siinäkin paljon. Välillä en saa mitään aikaan.

Purjevene, jos jollai on yksi laatikko purkaamatta?

Ruoka menetteli. En kovin tykkää soijarouheesta, mut pakosta se menee. Tuleepa syötyy 3 pvä kasvisruokaa taas.

Nukuin 2h päikkärit. En ees tuntenu enkä kuullu tytön tekstaria. Tyttö menee tänään kotiin. Saa nähä kauanko kestää siellä.

Huomenna tyttö tuo jonku lipaston mulle. Pitää va keksiä paikka sille.

Otin jo kaikki lääkkeet. Ajatus on mennä ajoissa nukkumaan. Olen ihan ventti. Päätäkään ei jaksa pitää ylhäällä.

Ihme ettei äiti o viel soittanu. En o edellisen viestin jälkeen vissiin puhunu sen kans. Ei mitään muistikuvaa. Koko aamu on pyyhkiytyny pois. Ehkä oon liian veloissani, univeloissa. En ees tiä onko mulla va vakuutuslasku maksamatta. Apteekkiin on pakko viikolla mennä. Täksi viikoksi on yhtä lääkettä viel.

Alan pelkää omaa olotilaani. Nähän on masiksen oireita, mut silti pelottavia.

Jos koittais soittaa tytölle....

Saloka, niin varmaan tosiaan oli, laatikko oli jäänyt varmaan purkamatta vielä ja siksi hylly oli tyhjänä.

No hyvä, että ruuastasi tuli syöntikelpoista kuitenkin. En itse ole kokeillut soijarouhetta, enkä tiedä miltä se maistuu.

Heräsin tänään tosi aikaisin aamuyöllä. Nyt on taas lyhyitä öitä, muttei vielä kovin paha. En saa nukuttua. Unettomuus ja masennus yleensä vaihtelee. Molempia on koko ajan, mutta jompi kumpi on vallalla yleensä enemmän. Nyt olen ollut isomman osan päivästä toimintakykyisempi, mutta unettomuus on pahentunut. Sitten se taas kääntyy hetken päästä niin, että nukun enemmän mutta makaan masentuneena päivisin.

Joku hullu ako poraa ja hakkaamaan 7.30. Siinä sit kuunneltiin ja toivottiin et se se loppuis. Onneks tunnin äherryksen jälkeen lopettikin.

Purjevene, mulla on toisinpäin, voisin nukkua vaan. Nukun öisin melkein 12 h ja silti olen ihan väsynyt.

Tytön pitäis tulla tänään saa kattoa ton mun kaulan kunnon.

Mä pystyin siihen, menemään siis suihkuun!

Hienoa, saloka! Tuli varmaan parempi olo suihkun jälkeen.

Purjevene, en mä nyt tiiä. Kamala hiki iski ja sit ku laitoin parvekkeen oven auki, alko kärpäset pörrää. Taisin pestä väärällä saippualla itteni.

Oon ihan kaatuma väsy, mut en voi mennä sänkyyn, kun pitää astiat laittaa koneeseen huomista varten. Sit ootan tyttöä, joka tuo lipaston mulle. En kyl tiiä mihin sen laitan, kai tohon eteiseen ekana ja siitä sitten raahan tohon oloh. seinälle, siinä olevan lipaston menevän pois koska on rikki.

Päätä on ihmeellisesti sattunut suihkun jälkeen.

Yrtän pysyy hereillä...

Pääsin läpi väsymyksen ja nyt pitäis alkaa nukkuu. Jalat va sattuu ni penteleesti.

Huomen olis tarkoitus mennä kauppaan ja apteekkiin. Äiti jotain puhu, et menisin heidän kautta et saatais isä ulos. En sit tiä.

Roskat on huomen vietävä. Tiskikonetta en saanu tyhjennettyy enkä täytettyy, joten se on huominen urakka jossain vaiheessa.

Mietin täs et ottaisko särkylääkkeen vai ei.

Sain itteni kauppaan ja apteekkiin. Samalla kävin vanhemmilla. Nyt oon hiestä märkä, vaikka oon 30 minsaa jo istunut. Koitan saada hien laskeutumaan. Samalla reissulla vein roskiksen roskiin.

Enää tänään tarvii tiskit hoitaa ja syyä. Miettisin kaupan kassalla ittekseni, miksi ostin kiukkusuikaleita, mut en peruna-sipulisuikaleita. Mitä ihmettä teen noilla kinkkusuikaleilla? Nyt ostin lihaliemikuutioitakin lisää. HUonot leivät jäi vielä jääkaappiin, kun unohin ne sinne, enkä laittanut roskapussiin.

Viime yö meni valvoes, kun korvat kutisivat ihan sairaan paljon. En tiä mikä siihen enää auttaa. Lääkäri ei noteeraa mitään. Tuun hulluksi siihen kutinaan ja pelkään että raavin ne rikki, vaikka yritän olla varovainen.

Isällä oli mun tekemät villasukat jalassa, kun menin. Tuli lämmin mieli.

Äiti antoi mulle lisää lankaa, ku mulla ei sitä oliskaan.

Äiti miettii että jos jossain olis jouluksi hänelle ja isälle paikka, missä olis tarjoilu taattu ja heidän tarvii va mennä pöytään ja oleskella ihan rauhassa. Saa nähä löytääkö hän sellaista paikkaa ja jaksaako isä sinne asti.

Sit äiti taas on puhunut lahjoituksista. Noita kun molemmat kudotaan, ni jos lahjotamme ne johonkin. Äiti tekee nyt lastensukkia, mä teen jotain, en tiiä itekkään mitä. Viime jouluna lahjoitimme Säkylän SPR:lle sukkia ja vanttuita vissiin tai oliko se sitä edellinen joulu, kumminki.

Nyt vihdoin se lääkärikin kirjoitti. Jotain suihketta pitää kokeilla vielä ja jos ei lopu ni sit soitti hoitajalle. Pitää kohta varmaan alkaa pipoo pitää, ettei tuuli osu korviin.

Kukat hoitamatta, tiskit hoitamatta. Vaan sen takii ku toi pohje on niin kipee kävelles. En saa jalkaani ees pepun alta pois. Laitoin yöksi taas voltarenia koko pohkeelle. Ei se nyt levossa paljoo satu.

Jännittää, saanko ens yönä unta ja tuleeko äiti häirii mua tänne. Ajatus olisi noi tiskit ja kukat hoitaa huomenna. Laitoin kuulokkeet laturiin, eli musaa on tiedossa.

Puhuttiin yli tunnin tytön kans puhelimes. Vähän hänestä, musta ja kaikesta muusta. Yritin monta kertaa hänelle sanoo, ettei hänellä ole siel mikään hätä. Se et jos menee olo överiksi, ni se on univelkaa.

Nyt alkaa pohje sattuu.

Mut kai mä otan ton lääkkeen ja alan koht nukkuu...

Hyvä on duunailla joka pvälle omat juttunsa, riittää tälle pvälle tämän ja huomiselle huomisen.....

Kukat melkein hoidettu. Tiskit koneessa. Ruoka tehty ja syöty. Mitäs viel...

Kroppa on hikinen. Olo on heikko. Väsyttää. Ajattelin jätskin hakee, mut en jaksa hakee.

Tyttö on lauantaina menos hesaan. Pelottaa. Toivon kädet ristissä ettei tuo pahoja tuliaisia.

Huomen on kai tukarikin taas. Äkkiä tä 2vko menee. Sit on 2vko piikille, jos muistan oikein. Onneks taksilla pääsee sinne ja kotiin. Ei tarvii kaupungin kautta mennä tai mennä liian aikaisin.

Mut mä taidan jatkaa virkkaamista...

Saloka, onko sinulla jotain erityisiä suunnitelmia, mitä haluaisit tukarin kanssa tehdä?

Mulla oli töitä tänään. En kovin monta tuntia jaksanut tehdä, huonoa oli. Keskittyminen oli vaikeaa ja tuntui, ettei aivot toimi yhtään. Sen takia olenkin työkyvytön, mutta välillä työ sujuu vähän aikaa. Tänään ei mikään oikein sujunut. En ymmärrä miksi nyt on vielä huonompaa kuin ennen kesälomaa, jolloin en tehnyt töitä ollenkaan.

En huomannut edes syödä ajoissa. Ehti tulla liikaa nälkä.

Nyt väsyttää. Tekisi mieli jo nukkumaan, mutta ei kuudelta vielä voi mennä. Menee ihan sekaisin unirytmi. Pakko pystyä valvomaan ehkä yhdeksään.

Joka paikkaa särkee.

Juuri niin, keskustelua, joka päivälle on omat juttunsa. Seuraavalle sitten loput. Joskus on liikaa. Tulee yritettyä liikaa vaikkei jaksa. Helposti käy niin. Ja helposti harmittaa, kun ei jaksa enempää. Haluaisin pystyä hyväksymään sen, että jaksan niin vähän nykyään.

Purjevene, Anteeksi, en jaksa nyt , Koitan myöhemmin tai huomenna.

Sain kuulla huolestuttavia uutisia. Isä on huonona. VAlittanut väsymystä ja hengenahdistusta. OLi soittanut (äiti auttanut) mun tytölle, kun se on viisas, Että hän oli kysynyt että miksi hän on niin väsynyt. Myöhemmin kuulin äitiltä että päivän tapahtumista, että suihkun jälkeen ei ole jaksanut kävellä enää tai nousta sängyltä. Lätyt on ollu paskaa. Ja jne. TUltiin tutun kans siihen tulokseen että toi lätty juttu on sitä että kun isällä on huono olla, ni hänellä ei ole ruokahalua ja ruoka voi maistua pahalle. Äiti otti vähän itteensä kun isä oli haukkunut hänen ruokaansa. Mut kyl äiti sen joskus ymmärtää.

Sanoin äitille, että laittaa vaikka viestiä, jos jotain yön aikana tapahtuu.

Nyt äiti soitti, isä vähän virkeempi kun on tunnin taas nukkunut. Äiti ilmeisesti antanut jogurttia ja lääkkeet, joteen isä sammuu kohta.