En uskaltanu sit sanoa. Käveltiin kuivalle lammelle ja sieltä pikkukauppaan ja takas. Kotona viel siivottiin. Kaikki taas 2h:ssa ja mä oon ihan loppu. Hiki virtaa. Matkalla sain poissaolokohtauksen, mut selvisin siitä.  Molemmat kantapäät on verillä, vaik oli sukat.

Pitäis j.lihasoppaa alkaa tekee, mut huokasen ekana.

En mä o mikään robotti, vaikka sitä välillä luulen.

Niin se taitaa olla, että mitä enemmän rohkenee kohti olla, rohkenee jatkossa vieläkin enemmän kohti olla. Myös itsen kanssa, jolloin kai toisillakin voi oma olonsa helpottua?

Vasen pohje on kipee, ni ettei kävelemään pysty oikee. Laitoin tk:hon viestiä, et onko lihaksistossa jokin häikkä vai jotain vakavempaa. Sen näkee huomenna sit,jos ne vastaavat mulle. Menin tos lattialle, kun ettisin mittanauhaa, aiet ku pohje teki nannaa.

Ehkä meen tänään aikaisin nukkuu. Voin laittaa yöllä herätyksen ja tulla kattoo yleisurheilua. Sen näkee sit.

Olen tosi väsynyt. En jaksa ees ajatella että söisin niitä ostamia mansikoitani. Ehkä ne huomiseksi säilyy vielä.

Mitä olisit halunnut sanoa hänelle, saloka? Ei tietenkään tarvitse kertoa, jos et halua.

Hirmuisen paljon olet jaksanut!

Minulla ollut ahdistava päivä tänään. En ole mitään saanut aikaan. Toivottavasti huomenna olisi parempi.

Jalka ei niin kipee enää, mitä eilen oli. Mutta kipua silti on. Kai se on jokin lihaskramppi tai läskeyden aiheuttama ongelma.

Vanhemmat tulee tänää vissiin.

Tyttö kävi pika käynnillä. Haki mehut ja toi mulle korkeasaari tuliaisia. Oli käynyt isovanhemmilla samalla.

Tyttö on onneks kivuista hiukan helpottunut.

Täällä haisee jonkun naapurin ruoka. Ei yhtään herkkua.

Nukuin tos hetken ja lepäilin. Nyt on hiukan energiaa lisää. Anakin luulisin.

Sain imuroitua. Muut asiat ovat tekemättä. Haluaisin olla tyytyväinen siitä, että sain imuroinnin edes tehtyä, mutta koko ajan mieli tuo esille kaikkea muuta, mikä vielä pitäisi tehdä. Lattia pitäisi mopata ennen kuin imuroinnista on liian pitkä aika. Välillä pitää mopata. Edes joka kymmenes tai sadas kerta. Muuten tulee tunkkaista. Alan aivastella jatkuvasti ja herään nenä tukossa. Silloin on jäänyt moppaus jo vuodeksi tai pidemmäksikin aikaa.

Onneksi aiemmin ostin myös valmiita eineksiä jääkaappiin. Niitä on vielä pari jäljellä. En millään jaksa nyt laittaa ruokaa.

Onneksi sataa ulkona. Naapurit eivät riehu sateella. Piha on täynnä keltaisia lehtiä, ihan niin kuin olisi jo syksy. Pitkä kuiva kausi taisi aikaistaa syksyn tuntua.

Keskustelua 💗

Purjevene, mä en ees kehtaa kertoo, koska toi imuri on viimeks otettu kaapista pois.TUkari on lakassut lattian harjalla ja mä pyyhkisin kostealla eilen pikaisesti. Hyvin huomaa että on masiskausi mulla menossa, kun mikään ei suju ja kotona olisin va.

Sisko kävi tuomassa myöhästyneen synt. lahjani. Nyt mulla on jalkavati. Samalla sain jalkakylpyaineksia ja teetä ja suklaata (minkä söin jo)

Rupalteltiin siskon kanssa asioista kun asioista. Harmittaa nyt, ku en muistanut kysyy noista kultaköynnöksistä. TOsin voin ottaa kuvan ja kysyy sillä.

Pohje on vielki kipee, mut ei niin paljo ku eilen. Sanoin siskolle että jos viikon päästä vielä, ni sit laitan taas viestiä. Tosin sit se on todennäköisempää että se on lihas, kun tulppa. Kumpa tietäis mitä ton kans uskaltaa tehä,

Mutnyt lähen ikeaan.... koettelee jalkaani....

Kummallinen sääilmiö täällä. Välillä vettä tulee kaatamalla ja samalla aurinko paistaa.

Ikean reissu meni ihan ok. Jalka kesti suht hyvin ja kesti portaiden ramppaamisenkin. AInut on,et vanhemmille mennessä lenkkarit rikko entisestään rikki olleen kantapään. Nyt on sit sukka verinen. Vaihdoin äitin luonna sandaalit jalkaan ja äiti teippas kantapään haavalapulla. 💗

Äiti antoi hernekeittoa mulle joten huomenna ja 2 pvä siitä eteenpäin on ruoka turvattu. Äiti tulee vissiin huomenna käymään. Otetaan tapaus kultaköynnös, TAAS. En voi sille mitään että ne kasvaa niin nopiaan. Nyt leikkelemme erinlailla ja koitetaan erinlaista alkuja. Saa nähä miten onnistuu.

Enjaksa kelaa taaksepäin, mut sain tytöltä tänään kilpikonnakaulakorun. Hän laittoi sen kaulaani ja siinä saa olla. Oli just sopivan kokoinen.

Olen ihan päivistä sekaisin. EI tunnu perjantailta. Jotenkin toi vanhempien tulo tänään jo, sekoitti mut täysin.

Olo on ihan ok. Ei ahdista sellai, eikä poissaolokohtauksia. Hiukan on väsy jo tähän aikaa, mut ei sellai nukuta. Jalat on hiukan on kipeet.

Taas paistaa aurinko, taivas on harmaa, tumman harmaa.

Kello on yli 3 yöllä ja mietin alkaisko kokeilee nukkumista vai meniskö kattoo urheilua. Mä en tiä oonko väsy, vaikka oon kaikki lääkkeet ottanu ajallaan. Osittain olen pirteä myös. Pitäiskö mennä? Pitää kattoo uudelleen mitä sieltä tulee ja sit päättää....

Menin sit nukkumaan. Nukuin kunnes äiti soitti tunti sitten ja herätti. Hyvin huomaa et yöunet on lyhyet. Ootan vaan koska äiti tulee ja sitten alkaa kirjahyllyn myllerrys.

Miksi toiset livenä saa valittaa väsymystä ym, mut mä en saa?

Kävin yksin yhtä hyllyä vaille tyhjennettyy 2 kirjahyllyä kässäkirjoista. Yks nojatuolinen niitä on. Oli pakko lopettaa, kun jalka ei kestä mennä lattialle, selkä ei kestä nojata etukumarassa ja pää ei kestä laittaa sitä alaspäin. Olen pikku pattitilanteessa.

Saloka, oletpa paljon saanut tehtyä, jos lattiankin jaksoit kostealla pyyhkiä. Ja ihanaa, että niin moni on muistanut synttäreitäsi!

Sain tänään mopattua suurimman osan lattiaa. Tuntuu jo paljon puhtaammalta. Enempää en jaksa. Viimeisillä voimilla pesin vielä ämpärin ja sain tarvikkeet korjattua pois. Olen huomannut, että jos en samantien laita niitä pois, ne lojuisivat tuossa päiväkausia. Kaikki vaan jää siihen, mihin sattuu jäämään.

Olisi niin mukavaa, jos olisi voimia sillä tavalla kuin joskus aiemmin on ollut. En haluaisi olla näin uupunut ja sairas. Haluaisin olla virkeä ja terve. Ehkä minussa vielä jokin osa toivoo, että se muuttuisi. Tuskin muuttuu. On vain niin vaikeaa jaksaa näitä päiviä. Välillä on parempia hetkiä kyllä, niin kuin tänäänkin sen aikaa, että sain aloitettua moppaamisen. Sitä ennen olinkin syönyt ja maannut sohvalla ja melkein nukahtanut.

Lakanat jäivät pesemättä. Ei se haittaa. Huomenna sitten ehkä.

Purjevene, mäkin haikailen entisii aikoja. Yli 20 vuotta on täs rämmitty ongelman ongelman perään. Ilman apua ja toisten painostusta, en sais mitään aikaan.

Sossun papereissa lukee et saan tuettua asumista. En tiä mitä se tarkoittaa, mut ei kai pahaa.

Eilen puhuin tutun kanssa lasuista ja aikuisten pakkohoidoista ja jostain huoli-ilmoituksesta. Olen tukarille antanu luvan tehä sen, jos näkee aiheelliseksi. Vielä pitää yksi pyyntö hänelle siitä sanoo, et kertoo sitten. Muuten vainoharhat ja pelot ottaa vallan ja se ei ole kivaa. Mut viimeks ku tukarin kans puhuttiin, ei asia ollu ajankohtainen.

Mun pitäis laittaa fb:n "roskalavalle" tavaraa. Sit huomen pitää noi kirjat laittaa myyntiin. *syvä huokaisu*. Haluan vaan tällä hetkellä kaikesta pois. Mut en tahdo niitä ihmisiä nähdä.

Koitin tos kutoo, mut oon liian hikinen siihen hommaan. Join litran lämmintä teetä. Hiki puskee ulos.  Ehtii sitä pakkasillakin kutoo.

Oon väsyny, mut en saa sohvalla hyvää asentoa. Taidan olla vähän yliväsy jo.

Hei te Saloka ja (höh enää ei löytynyt purjeneveen kuvaa) Purjevene.

Tuettu asuminen on sitä, että olet tuen piirissä jos tarvit tukea Saloka. Sulla on yhteystieto työntekijään tai kahteenkin tai asuintalossasi olevaan toimistoon. Saat elää ja toimia aivan itsenäisesti, tehdä omia päätöksiä miten kokkailet tai siivoilet. Ihan normaalisti siis voit elää kuten eläisit kotonasi. sinulla vaan on puolueeton työntekijä/t tukena jos missä asiassa tukea tarvit. Ohjaajat pyrkii kehittämään jotain tekemistä. Eräässä paikassa on keskellä viikkoa yhtenä iltana yhteislenkki esim. En tiedä kuinka siinä missä sinä asut. Tuettu asuminen haluaa tukea itsenäistä elämääsi, joka on ehkä ollut lähinnä äitisi rajoittama? (Oma äitini on aika kärkäs neuvomaan lähes joka asiassa, jonka vuoksi asun kaukana.)(Ja pidän puhelinta äänettömällä, mikä tänä kesänä sai kyseenalaisen pohtimisen aikaseksi.) (Kannattaa pitää ääni päällä muulloin paitsi liikkuessa kaupungilla, siellä ei ole hyvä alkaa omia juttuja kovin tarkkaan jutteleman puhelimeen jos huomaa etttä se soi. Ja toinen jolloin ei kannata pitää päällä on mun mielestä yöuni. En osaa alkaa nukkua jos puhelimessa on ääni päällä. Virta kuitenkin yleensä on puhelimessa öisinkin jolloin voin katsoa esim.wckäynnillä kesken unien, ja jos on joku viesti ehkä vastaan jos olen oikeasti hereillä.)

Purjevene... onko sinulla joku pitkävaikutteinen lääke? joka vie vedon arjesta. Minulle lääkäri antoi sellaisen josta sain tietää että vie yleensä 2 vkoa tosi vetämätöntä oloa miltei iltaan asti sitä ottaessa. Päätin, etten ala sitä vakiosti käyttää kun jo olen alkanut saada 7 h unia. Täytyy vielä käydä uudestaan sen lääkärin videoneuvottelussa, haluan jutella ja kysyä vielä Absenorista joka on epilepsialääke, sen haitat yms. kun hän suositteli sitä jos alkaa tulla useammin tällaisia ailahduksia kuin tämä kesä on ollut. Että olisi vakaampaa elämää.( No, mun elämä on niin tylsää, että en  enempää vakautta tähän tahdo 🙄 (Onneksi videovastaanotoista lasku tulee perästäpäin, ei tarvi raha just olla.)