kiitos soroppi. Olen vähän herkillä ja tekstisi sai kyyneleet valumaan. TIedän että mulla on paljon täällä ihmisiä, tai no jonkin verran. Mut nyt on mieli niin matala ja kaikki tuntuu niin vaikeelta ja turhalta. Yritän jaksaa, mut en vaan jaksa. Joskus on liikaa ihmiselle joku. Nyt taitaa olla mulle se.
Juttelin joku aika sitten äitin kanssa taas. Puhe kääntyi isään ja isän sairaalavuosiin. Äiti sanoi ja muistutti sanoillaan taas sitä kuinka huonona isä oli. HÄn oli joutunut 2 vko sairauslomalle ja raahasi mut joka päivä isää kattomaan sairaalaan ja näkemään täysin avutonta rakasta ihmistä joka tuijotti vaan koko ajan eteenpäin. Äiti ns. pakkosyötti sitä ja joka lusikallisena pelkäsin että isä tukehtuu siihen ruokaan. Äiti ei tajua et käyn sitä sairaala-aikaa mielessäni koko ajan ja yhtä pahalta se tuntuu kirjoittaa, sanoa tai ajatella. Silloin en saanu mistään apua, en perheeltä enkä polilta. Lääkäri kirjoitti jonkun ahdistuslääkkeen, muuta ei kuulemma voinut tehä.
Itken varmaan itelleni pääsäryn taas, näiden asioiden kanssa. Olen monena yönnä joutunut ottaa särkylääkkeen ihmeen olkapääkivun vuoksi. Ei se oikee ole sattunut eikä särkenyt, mut en o saanu pidettyy sitä missään asennossa hyvänä. Kun olen ottanut särkylääkkeen ni 15 min ni taju on kankaalla. En tiiä onko se vaan mun pään sisäinen juttu tai mikä.
Reilun viikon päästä aijon pistää itteni aika huonoon kuntoon. Mä en välitä. EN jaksa välittää. Välitin 1.6 vuotta, nyt en enää. Pistän pääni sekaisin, pahemmin kun juhannuksena. Silloin täällä ei tuu ketään. Siihen mennes tarvii kämmä tarvii saada kuntoon.
Join sitä tekemääni raparperi-mansikkamehusoppaa.Kuumaa se vielä oli, vaikka jääkaapissa tunnin oli ja sitä ennen huoneenlämmössä tunnin. Mut ihan hyvää siitä tuli. Vois tehä uudelleenki ja juua sitä. En tiä saako siitä muuta kun sokeria, jota meni aika paljon. Mut ei sitä siinä maistanut.
Pitäis varmaan allkaa laittaakone kiinni ja mennä nukkuu, jos se äiti tahtoo raahaa mut huomenna kauppaan. Ei yhtään kiinnosta eikä jaksais,mut en taho äitin vihaa niskaani. Kai mulla on linja-autoon rahaa,että pääsen sinne ja takas.
Kukat jäi laittamatta uusiin purkkiin, tosin ei mulla ole lisää multaakaan. Vessan tavarat komeilee edelleen eteisessä ja keittiössä. Tiskit oottaa koneessa tyhjennystä ja likasien laitto sinne. Huomenna ennen kun lähen, vien ton vajaa roskiksen jossa on rämmäleet,että sais vähän noita kärpäsiä pois. HUomisen ruuan ehkä heitän roskiin, se on niin vastenmielistä syyä. Ostan lisää j.lihaa ja teen siitä makaronin kanssa ruokaa. Kyl mä ton ohran syön pikku hiljaa. Ehkä sekoitan sen risin kanssa seuraavalla kerralla.