Ottaa voimille jo tä kuumuus. Liikaa on joskus liikaa. Vaikka kuinka yrittää jua ja koittaa saada jotain ees alas kurkusta, ni ei se näköjään riitä.

Huomenna menen tukarin kans kattomaan ruusuja. Toivon todella että matka menee hyvin. Tosin voi olla että se vie loputkin mehut kropasta, mut sit saan loppu viikon levätä luvan kanssa.

Vanhemmat tulee su takas. Ensi viikolla joudun ehkä menee ahdistumaan isoon kauppaan, jollen saa äitiä yksin menee.

Ei isä o ihan ok. Sillä on reissulla ollu kuumetta ja kerran on oksentanut ainakin. Äiti sano et se juo kyl, mut ei jaksa muuta ku nukkuu enää. Saa nähä mitä äiti täällä kaupungis tekee asialle.

varmaan alan ottaa yölääkkeen ja menee sänkyy kohti. EI vaan jaksa enää istua, ei jaksa kutoo, ei jaksa kattoo telkkaa, ei jaksa mitään. Haluaa vaakatasoon ja pikku hiljaa nukahtaa. Huomenna on raskas päivä, on pakko saada nukkuu ees jotain.

Nyt löysin novellelta semmoisen juotavan, joka on mun makuuni hyvä ja jota pystyn juomaan.

Käytiin alppiruusuja kattomas tukarin kans. Oli kauniita, mut jalat ja olo otti vähän nokkiinsa.

Laitoin 4 grillitassua uuniin. Ajattelin ne syä päivän mittaan. En teekkä sosekeittoo. Tarviin jotain raskaampaa ruokaa nyt.

Olo on aika heikko. Heikottaa melkein kaikki. En silti malttanu levätä sohvalla. Kastelin pari kukkaa. Loput sit viikonloppuna.

Oli väärin koittaa syyä eilen, nyt kurkku tuntuu siltä että siellä on haavoja jotka kiristää. TÄnään täytyy taas pysyy märkälinjalla....

Kurkku jo parempi, mut kun kitin tai söin tos loput grillitassut, ni otti nokkiinsa. Onneksi niitä ei tarvi enää syä. Selvästi kuivahkot ruuat sattuu kurkkuun ja kovat. Sitä en tiiä miksi, enkä tiiä jaksanko ees mennä vaatii tutkimuksiin. Se et onko kilpparis jotain ongelmia, en tiiä. Kerran lääkäri löysi oikeaslta kaulasta patin, mut sit ku pääsin 2 vko päästä ultraan, oli se hävinnyt. TOi oikea puoli on koko ajan ollu ongelma.

Ten tossa sormineulonnalla pipon, en tiiä yhtään kenelle. Tuli va tehtyy. Otin valmiiksi jo seuraavan sukan langat, mut en tiiä jaksanko enää tänään alkaa kutoo.

Yks face-kaveri ekana sanoo tai kirjoittaa että ei jaksa tehä jotain ja sit seuraava viesti on et hän on tehnykin sen jo. Mä en ymmärrä, eikä mun tarviikka. Mä en ees ala ajattelee tässä kunnossa alkaa leipoo esim. Vaikka se olisi kuinka terapeuttista. Olen kerran kaatunut tänään jo sohvalle, kun ei vaan jaksa. Yritän jua limppaa, et saan nestettä. Yhen pikku novellen join kans. En vaan jaksa.

vanhemmat tulivat kaupunkiin jo tänään. Äiti oli joskus ilmottanut hänet ja isän johonkin lomalle, mut joutui viikolla perumaan sen. Ei isä ole enää siinä kunnossa että sen kans menis jonnekkin. Mökilläkin va nukkuu ja sit äiti herättää sen syömään. Nyt kaupungis on ihme ja kumma vielä hereillä.

TOivottavasti huomenna on parempi päivä. MIkähän päivä se mahtaa olla, en tiiä. Päivät menee ihan sekaisin. Pitää vaan muistaa keskiviikkoon mennes yrittää siivota täällä.

Kaamea peli. Löysin jostain jotain tunteita, ne ei ookka kaikki kuolleet.

Ulkona sataa välillä saavista kaataen. Unohin keittiön ikkunan auki ja kävin laittaa kii. Toivottavasti ensi yönnä saan nukuttuu. Aamulla ei ole kiirrettä herätäkkään.

Pe joudun vissiin isän ottaa kerhosta vastaan. Äiti menee mökille tytön ja sen poikkiksen kans. Jippii, mä niin tykkään siitä. En tosiaan.

Sanoin äitil et katotaan ke jälkeen. Voi olla etten o tavattavissa pe.

Olen ainakin hetkellisesti päässy sieltä kuopañ pohjalta vähän ylemmäs. Tosin en o ajatellukaan asioita. Kurkku antaa syödä, mut sen täytyy olla pehmeetä. Juomista menny enemmän ja vähemmän, huomen vois tehä muumi-teetä taas. Mansikka-jogurttijuomaa vois kans tehä. Sais ainakin protskuu siitä.

Mut katotaan mitä huomen sit huomen.

tänään on taas väsy päivä. Ei va jaksa. Jotain syötävää pitäis kehittää, mut mitään ei tee mieli. Yritän tehä sukkia, mut ei oikee onnistu. Tein teet tuonne keittiöön valmiiksi.  Suihkuun pitäis jossain vaiheessa mennä, mut en jaksa. siivota pitäis, mut ei jaksa. KOhta meen ehkä sohvalle maate.

Toivotaan, parempaa kohti mennään, on mitä vain edessä.

Voimia 🌿💕

Kiitos Keskustelua.

Soitin isälle, kun aamupäivällä puhuttiin siitä Tanskalaispelaajasta, kun isä näki mitä kävi. Nyt ku ne telkkaris kerto, mikä oli syy, halusin isälle heti kertoo. Kun emme tiä, ymmärsikö isä siitä tilanteesta mitään ja jos ymmärsi, ni miten hän otti asian. Ei isä jaksanu ku minuutin puhuu. Oli ehkä heränny mun soittooni.

Äitin piti isän kans mennä jonnekki lomalle. En tiä enempää. Äiti soitti pe mulle mökiltä, et hän perui matkan. Että pääsee joku parempi kuntoinen sinne. Ettei isä enää ole siinä kunnos että voi ja ees nauttisi siitä.

Mä en tiä mitä mökillä on tapahtunu. Sen tiän et kerran illalla oli kuumeessa ja kerran oksennellu. Syöny vaihtelevasti.

Jotenki mussa joku asia haluais isän sairaalaan. Mut sit taas olisi kiva et isä on kotona. Pelkään va niin pirusti sitä puhelua / ovikellon soittoa.

Tiedostan ettei isä o ok. Onhan hän ollu 3-4 kertaa jo saattohoidossa. Kuviin hän menee täs joku päivä. Mut en tiä mitä se hyödyttää. Oltais kuvat otettu sillon v. 2012, jolloin (ehkä) syöpä löytyi. Mitä v... välii sil enää on?  Ei isä voi enää syöpähoitoihin mennä. Eikä isää paranna enää mikään.

Ja ku isästä ei olis tarpeeksi ajattelemista ym. Niin tyttö joutu tilaa tänään labran itelle. Sillä otetaan sokerikokeet.sillä on jotain oireita, mitkä hipoo diabetestä. Jos hänellä on se, en tiä mitä teen. Olen pilannu hänen elämänsä. Sit alkaa tuntuu jo tytön kysymys, miksi synnytin hänet, miksi hommasin hänet.

Kädet ja jalat puutuu. Kysyin äitiltä ja tutulta apua. Meinas polvi taipuu väärään suuntaan, luonnottomasti. Mut sain sen taipuu oikein.

Tänään en o ku mansikka-soija"rahka"juomaa juonu. Ei jaksa mitään muuta. Pitäiskö mennä loput lihapullat syödä. Saisin suolaa siitä. En tiiä. Tänään on onneks viileämpää, mut yhtä paska olo. Huomen on PAKKO tehä kämpän eteen jotain. Suihkuunka en o viel menny.

Mut fiilis nyt 😭, koko viestin kirjoittaessa.

Jos diabetes ei oo jo lapsena todettu, niin kyse lienee 2-tyypin diabeteksestä, mihin sulla ei oo juuri osaa eikä arpaa. Perinnöllisyystekijät toki voi lisätä sitä, mut siltikään vika ei oo kenenkään. Yleensä jos ton tyypin diabetestä on niin elintavoilla on suuri merkitys sen synnyssäkin.. onko ylipainoa ja miten syö ja liikkuu, sekä siinäkin osittain myös tuuripeliä. Ihan turhaa tyttäresi siis ottaa esiin ton kortin, et miks olet hänet tehnyt tänne ja mielestäni voit ihan sanoakin sen hänelle. Sulla ei oo ihmisenä sen enempää taikavoimia sairastuttaa ketään kuin parantaakaan.
Aina on helpompaa syyttää muita, vaikka kellään ihmisellä ei ois mitään tekemistä koko asian synnyn kans. Älä murehdi siis sitä.

Mukavaa alkavaa viikkoa, ja voimia siihen.

Zirkoni ❤

Mietin täs, ku sohvalla makaan, vaikka pitäisi siivota. Pitäisikö mun ke viheltää peli poikki ja sanoa, etten jaksa olla tällä hetkellä yksin, että jotain on tehtävä. Mä tiedän mikä sit oottaa, mut en halua sinne. Mut jotain on tehtävä.

Olin äitiä vastas alakerrassa. Kävelin tien toiselle puolen ja istuin ja ootin äitiä. Kun äiti tuli, annoin kärrykassin ja äiti juotavaa mulle. Oli ostanu jotain shotteja. Tulin tien toiselle puolen ja kävelin kotiin. Olo on ku hakattu. Ei jaksa ei.

Mut nyt täytyy jotenki raahata itteni makkariin ja siivoomaan sitä. Siel on tyhjiä lääkeliuskoja ja likapyykkejä. Äiti sano et voi pestä mun pyykit, ite en tiä. Äiti yrittää auttaa. Mut en enää tiä auttaako se apu mua.

En voinu ku itkee äitille puhelimessa. Hän päätti sit tulla tänne vielä. Ennen sitä laitoin hänelle viestin. Siivosimme kahdestaan ja nyt mun ei tarvii huomenna ku laittaa aamusta pyykkikone päälle.

Muistui mieleen, ku roskia vietiin. En o syöny mitään vielä ja juonukin aika vähän vettä. Mut ei mul ole nälkä eikä jano. Pitäis varmaan mennä leipää tekee, ees.

Mietin vielä, mitä ke sanon. Mun pitäis pe ottaa isä vastaan kerhosta. Et tekemistä olisi.

HIukan alko väsy ja olo hiukan parantuu, kun avasin ikkunan. Olin sitä ennen ihan naatti. TOsin olen levännyt tunnin.

Aamulla pistin pesukoneen päälle ja pesin pyykit ja maskit. Äskön vasta laitoin kuivuu. Äitin piti tulla tänään, mut hän on ollu isän kans taksi ajelulla ja isän voimat meni siinä. Äiti jäi isää vähän seuraamaan, koska mulla ei ollu hengenhätää.

Huominen jännittää, enkä vieläkään tiiä kuinka suora oon heitä kohtaan.

Nyt oli tyttökin vihdoin päässy näyttää taatalle poikakaverinsa. Nyt tä poikkis miettii, onko hänet hyväksytty tai ei. MÄ yritän vakuuttaa että hän on hyväksytty, koska muuten mummi ei lähtis hänen kyydissä mökille.

Mitään järkevää en o tehnyt. En ees käsitöihin koskenut. Ei kiinnosta tehä mitään. Muutama leivän palan just söin ja päivällä söin muutaman pullanpalan. Äitin ostama Juissin jääteetä olen litran juonu. Nyt loppu ilta taitaa mennä vesi linjalla. Maha on ihan täynnä ja leipien ja pullien syöminen oli niin tuskaa syödä. Jos huomenna olen kotona vielä, ni teen illalla sosekeittoo. Nyt on ihan turha tehä, koska jos joudun jonnekkin, ni se menee roskiin.

Loppu viikko vissiin menee isän hoidossa, vaikka äiti onkin kotona. Äitiltä aamulla poistettu kaihi, yllättäen. Piti mennä va lääkäriin ja sillä tien on viel. Isän päiväruoka hoitaa sisko, onneks, sen jälkeen en tiiä. Nyt mä en varmasti voi mihinkään mennä. Nyt mua tarvitaan täällä, jaksan jos jaksan.

Laitoin nyt jo keittiön ja oloh. ikkunat auki. Hiukan ne viilentää, mut ei tarpeeksi. Silti olen hikikasa.

Jännittää sossun tulo, ei ainakaan vielä ole perunnu kukaan. Olis ollu ihanaa nukkua kunnolla, mut heräsin siihen äitin soittoon ja sit piti "puol valtakuntaa" soittaa ja järkätä asioita.

Tänään kaik on menny päin mäntyy. Äitilt poistettiin molemmist silmist kaihi. Sit luin sen papereista et sil on joku perinöllinen silmäsairaus. Äiti on tieny sen jo kauan. Onneks hän pärjää isän kans.

Mun ei tarviikka pe kattoo isää. Tyttö kipeenä. Mitenköhän äiti ottaa asian.

Sossu ei sit tullu, va se vaihdettiin päivystäjän puheluun jolle vastasin kyllä jatkuu tukari. Ennen ku tukari lähti, kerroin tilanteeni. Ei oikee hyvällä kattonu. Haluaa tavata ensi viikolla jo.

Liian raskas päättyi oireiluun ja mehulingon tilamiseen.