N. 16h on nyt sit nii ku valvottu suoraa pötköö, eikä väsytä. Ajattelin ladata puhelinta ja mennä 4.30 kattoo toista peliä. Sit klo 7 mietin, tulenko nukkuu pariks tuntii vai valvonko suoraan iltaan asti.

Juup, suomipoijaat ottivat pronssia.

Oon tos huomannu kuinka paljon mä sokeria käytän. Mä vissiin elän sillä. Pitäis kyl luopuu siitä. Mut ei noi makeutusaineet o mun juttu. Sitä tulee herkästi laitettuu aina enemmän ja enemmän.  No to ja pe teejuonti jää vähemmälle, joten sokeria säästyy.

Otin jo uudet langat esiin. Teen merinosta unitossukat. 2 väriset. Tummemmalla värillä joka on paksumpi, varren, kantapään ja kärki. Vaalealla loput.

Vois pyörii netis hiukan... moikka.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Vieläkin valvon... 19 h ja sitä ennenki vähillä unilla.

Tein ihan huvikseni kaksisuuntaisen testin ja se näytti positiivistä. Tein toisen samanlaisen mut eri paikassa, et sairasta masennusta. Mielenkiintoista..

Mulla alkaa aivot lyömään niin lukkoon, kun samalla on ideoita päässä. En va saa niitä sieltä pois. Puhun mussutan ihan omiani välillä, mut kun soitan isälle mun tarvii olla tarkkana ja puhuu oikein selvästi. Olen välillä lipsunu siit ja isäparka on aivan sekaisin, kun yritän jotain selittää. Keskittyminen on hiukan vaikeaa. Ennen olen urheilua seurannu, nykyään katon alun ja lopun, melkein. Touhuan niin paljon muuta siinä samassa.

Mut nyt pitäis rauhottua ja koittaa sitä unta. Jos jatkan tätä valvomista, ni en "koskaan" tuu nukkuu. Yhten kesän nukuin va 2h yössä. Loppujen lopuksi sanoin lääkärille ettei tästä tuu mitään. Menin osastolle. Siellä muut nukku, kun mä kutosin sukkia. Sit aamupalan jälkeen nukuin sen 1-2h. Sain aika äkkiä "kenkään" sieltä. Nyt ei o ees mahdollisuutta mennä osastolle. Ei koronan, eikä minkään muunka takii. Mun täytyy va odottaa ja kattoo, mihin mun hoitoni siirtyy. Kukaan ei o puhunu taas koko joulukuuna mulle, ei viestii, ei soittoo. Kun jouduin peruu sen hiton hiivan takii, ni sit ne pitää mykkäkoulua. Osaan mäkin pitää.

Oli muuten jännä sammuttaa telkkari, kun tv2 tuli jotain lastenohjelmia. Miettisin hiùkan aikaa, miksi, mut keĺlo on yli 7 jo.

Varmaan sisäisestä väsymyksestä johtuu pienet harhatkin mitä tässä illan aikana oon nähnyt. Äskönki, tuli yhtäkkii valoisampaa ja sit taas pimempää. Pieniä valonpilkahduksia siellä täällä, jopa mun lankakassis. Mut otan lääkettä ni ku pitää, to haen lisää. Tosin ihmetyttää, kun en tunne itteäni yhtään väsyneeksi, ennemmin energiseksi ja en masentuneeksi, ainakaan paljoo. Mut to kun eteen tulee kävelylenkki ja on pakkasta, voi lenkki jäädä lyhyeen. Sisimmässäni en jaksa ees kauppaan mennä, mut sit mul on sitä tahdonvoimaa ja sitkeyttä, että meen hemmetti sinne ja tänne. Jos multa kysytään, menen eteenpäin va, ni ku elokuussa ja lopulta hajotin jonkun paikan lanneselän kohdalta, jota ei viitsitä ees tutkii ja johon kipuun en saa ottaa enää ku panadolia. Joka ilta pelkään etten aamulla pääse sängystä ylös, että olen 1-2vko vanki omassa sängyssäni, ni ku sillon.

Mut juu, sammutan tämän ja alan nukkuu...

Nukuin mä 3.5 h. Pää lyö tyhjää.

Loppiais ruuaksi oli ihmeen hyvää jauhelihakeitto.

Loppiaisen vietin istuen, kutoen ja kattoen urheilua.

Olen ottanu jo kaikki lääkkeet ja huomaan itessäni et silmät harittaa ja pää painaa.

Piti hoitaa kasvotkin, unohin ja enää en mee. Piti tehä sitä ja tätä, enpä tehny.

Huomenna teen lasangen, oman version. Voin vasta iltapäivällä tehä, mut sit saa tuoreena syä.

Mut nyt alan menee nukkuu...

Silmät ristissä, päässä hyviä ja pahoja ideoita. Huolia läheisistä. Huoli omasta jaksamisesta.

Huomenna on isän hoitaminen. Yritän puristaa sen tunnin ja kotona kestän seuraukset.

Voimani loppu tänään 19. Aikoihin. Ei auttanu ku tulla sänkyyn. Tässä oon saanu kerättyy taas voimii. Mut kyl mä täs alan nukkuu menee...

... parempaa huomista...

Pää hajoo. Kova halu ois tilata kaikkea ja ostella, mut onneks oon ottanu sen tavan et kysyn äitiltä "lupaa"  muuten ostelisin tilin tyhjäksi.

Tuntuu muutenki että elän omassa kuplassa. En näe, en jaksa puhuu enkä keskittyy. Pistetään se ropotti päälle, ni selvii kotiin.

Mun pitäis täältä mennä kauppaan. Ei o yhtään hajuakaan mitä sieltä ostan. Tekis mieli kaikkea ja lopuks en mitään ruokaa.

Moi saloka. Mulla on kans yhtä kaaosta noi kauppareissut, just samaa et en tiiä mitä ostaisin ja sit sieltä lähtee mukaan kaikkee turhaa tai ei mitään. Niinpä oon alkanu suunnittelemaan mitä syön viikolla, ja kirjoitan lapulle ne mitä noihin ruokiin pitää ostaa. Kaupassa ostan sit listan mukaan, vaikka tuntuukin et ei haluis. Näin kaapissa on tarpeeksi ruokaa niihin mitä on suunnitellut vaikkei silloin olisikaan halunnut ostaa. Rahoistani pidän myös kirjaa jonkinverran, lasken paljon ruokabudjetti on viikon ajalle ja lasken paljon rahaa pitää olla kuukaudessa ruokaan. Lasken paljon tarvitsen rahaa vuokraan ja laskuihin, lääkkeisiin, ja mitä menoja nyt onkaan. Noiden erotuksen jälkeen näen paljon jää ns. Ylimääräistä huvitteluun tai osa säästöön.

Minä tykkäisin kans huvitella ostelemalla kaikkea, monesti tyydyn nettishoppailuun vain katsellen ja pohtien vaihtoehtoja. Se tyydyttää sen ostovietin siltä kertaa ja jää ostamatta. Harkitsen tarkkaan yleensä mitä tarvitsen.. hyvä et sulla auttaa toi luvankysyminen siihen et pärjäät rahallisesti eikä pala heti kun tulee tilille. Sun pitäs harjotella myös itse rajaamaan sitä mikä on ok ja mikä ei, noin aikuisena.. eikä kysyy äidiltä. Jos on ongelmaa rahankäytössä niin edunvalvojahan on kans mahdollinen apu.

Zirkoni 👍

En tiä mitä kirjoittais. Tänne tulles oli paljon asioita, mut nyt en saa mitään ulos.

Äiti ja isä ei lähe mökille ku isä ei oikee halua.

Ke äiti saa korona rokotteen. Toivottavasti ei käy mitään.

Isän hoito meni ihan hyvin. Ei isä ollu niin väsy, mitä ennen.

Kaupasta sain nyt jotain tuotua. 50e meni, eikä yhtään karkkia.

Olen soittanu varmaan yli 20 kertaa tutulle. Olen suoraan hänel sanonu et mulla on tunne ettei ketään kiinnosta mun mielenterveys. Mä saan kuinka paljon va täällä seota, eikä ketään kiinnosta. Tällä hetkellä mulla on todella vaikea olla. Toivon tasalta olon helpottavan ees vähän.

Ei täs oo mitään järkee kirjoittaa...

No en sanois noin etteikö ketään kiinnostais sinun elämä. Tuttua kuitenkin tuo ajatuksenjuoksu kaiken keskellä. Välillä vaan on voimia minimisti, toivois tapahtuvan jotain muuta kuin arkea ahdistavine hetkineen.

Mutta samassa veneessä soudetaan, tai ootetaan, ett joku tulis ja huopais kun meinaa meno jumia.... Välillä elämässä vaan pakitettava päästäkseen eteenpäin.....

Äiti ei voi vastata ees yhteen helppoon kysymykseen. Taas on vaikeaa.

Pitäis täs 20min sisäl sammuttaa valo ja ottaa yölääkkeet ja ruveta nukkuu. Jos vaikka huomenna eksyis suihkuun aamusta.

Keskustelua ❤

Tänään on pään kans ollu vähän rauhallisempaa. Mahtaako se nyt jättää mut rauhaan.

Olen kutoillu tossuja. Sain ne valmiikdi. Huomenna otan tytön takin ja teen sitä. Piti tänään jo. Pelkään va että puran taas sitä takkia.

Pitäis siivota, mut jos sit maanantaina sit. Tekis sit kaikki mitä jaksaa.

Mietin jos alkais ottaa yö lääke jo nyt, ni tunnin pääst olis nukkumassa.

Tiedätkö, mulla on joskus aiemmin käynyt mielessä että onkohan ne sun puuhakkaat duracell-vaiheet ja masennusjaksot maanisten ja depressiivisten kausien vaihtelua? Tuli mieleen siitä mitä jossain aiemmassa viestissäsi kirjoitit. Nyt en ehdi pidemmälti oikein kirjoittelemaan, mutta tsemppiä päiviin ja öihin!

Soroppi, sitä tyttökin mulle sanoi. Ja olen itekkin miettiny asiaa.

Tänään kerättiin voimia huomiseen siivoukseen. Ruuaksi tein riisiä soijakermas, eli riisipuuroa. Olen virkannu nyt 900g lankaatytön villatakkiin, se jää nyt oottelee. Eiliset tekemäni tossut oli ihanat ja aloin uusia tekee heti. Toisen tossunpohja on valmis jo.

Huomenna siivoskelen ja käyn suihkussa. Täytyy toivoo ettei äiti sekoita asioita. Tilasin muuten itelleni pienen söpön sopivan käsityölaukun. Siinä kulkee sukkakutimet ym mukana. Siinä on tilaa ylimääräisille puikoille ym. Jänittää koska se tulee. Tilasin äitillekkin semmoisen. Sit 100kpl silmukkamerkkiä. Vanhojakin on, mut ne hukkuu koko ajan jonnekkin. Oon täs tilannu äitin puolest vähän kaikkee myös.

Tänään on olli huono näkö. Ei oikeen o tarkentanu. Olen kai liian väsyny ja siksi silmät temppuilee.

Mut nyt  pyörin netis hetken ja sit soitan äitil ja sit nukkuu...

Hei Saloka.. diagnoosin saaminen voi selkeyttää elämää.

Vaikka olen aika lievä bipolaari, lääke siihen on ollut avuksi kun täsmälääke. Vaikeassa vaiheessa oli isoksikin avuksi, mutta tilanteiden mukaan elää nuo annosten koot yms.

Meidän vaan ite pitää olla aloitteliaita jos tuntuu että dg pitää tarkistaa tai annosta tarvis pienentää. Tai päinvastoin suurentaa. Sullakin on hyvä tuntuma omiin oloihis, kun maltat kuunnella niitä.

Diagnoosin saaminen 2-suuntaisuuteen saattaa kestää, jossain mainittu 8 vuottakin, mikä kyllä mun mielestä kertoo enemmän hoitosysteemin hitaudesta kuin diagnosoinnin vaikeudesta.

Mutta näillä mennään mitä elämä antanu, uutta viikkoa pukkaa... voimia kaikkeen 💗

Keskustelua, mä oon jossain vaihees hoitotaholle sanonu, onko tä pelkkää masennusta. Nyt kun en tiä mikä tai ketä on hoitotahoni, ni on vaikeaa. Ja sit se et mun oireet ei kestä 2viikkoa, muu ku masennus.

Kävin vihdoin suihkussa. Ootan et hiukset kuivuu ja sit lähen äitin kans isoon kauppaan. En ehkä jaksa huomenna.  Tiskit sain koneeseen ja koneen päälle.

Nyt vois neuloskella hetken...

Miettisin tässä hiukan aikaa, kirjoittaisinko vai en. Päätin että kirjoittelen jotain.

Se naantalin pojan katominen ja löytyminen sai mut ahdistuu ja nyt ku faces jokainen kirjoittaa siitä. Tulee mieleen tyttöni. Kirjoitin hänelle, ettei hän ikinä tekisi mulle niin. Ollaan ennenki puhuttu kuolemasta, sillon ku hän oli tosi huonos kunnossa. Kerroin hänelle ettei mulla ole varaa menettää häntä. Ja jne. Etten ikinä toipuis jos hänelle sattuis jotain jne.

Mut mennään muihin aiheisiin. Pääsin ku pääsin aamulla suihkuun, vaikka hiukseni näyttääkin samalta, likaselta. Sain ku sain tiskit koneeseen ja koneen käyntiin. Sit äiti harmitteli, kun olin suihkus käyny ja ku hän halus euron päiville. Sanoin et klo 15 aikoihin voin lähtee. Kaupasta tuli ostettuu vähän sitä ja tätä mm. Jotain valmista sian ja naudanlihamuruja. Kun kerta pussi oli euron ja katoin et jos kokeilis siitä tehä vaikka ruskean kastikkeen seuraks, riittää se 3lle päivää hyvin. Tuli sitä 4x400g ostettuu perinteistä jauhelihaaki. Nyt on toi lihapuoli hoidettu kun lisää lihapullat ja hk:n siihen. Hedelmii en ostanu. Juureksien kans on vähän niin ja näin, oon kiukku ku en voi porkkanaa syä. Mä en ees tiä mitä muuta ostin. Reppu ja kassi oli täynnä. Bussi tuli 2min päästä ku päästiin pysäkille, hyvä ajoitus 😉

En jaksanu alkaa riisipuuroo lämmittää. Tein rahkaa ison kasan ja sit söin munkin. Iltaleivät teen vielä. Vähän meni pipariksi tänään syöminen. Juominenki on ollu heikkoa, koitan sitä korvata koko ajan. Mut purkee ylös herkästi ja sitä on varottava.

Mut nyt puhelin hälytti iltalääkkeiden ottoon....