Keskustelua, mä toivonki et saisin nä v.... kivut veks. Tekis mieli ottaa panacodia, mut lääkäri ei uusi respaa. Panadoli on ku karkki. Hyvää vuotta 2021

Jp. Kiitos. Toivottavasti sä löydät sen valon, valon terveyteen. Valon haluun olla täällä ja löytää merkityksen. Mulla on välillä noi hukassa. Helpompi se tosin se on sanoa ku tehdä. Hyvää vuotta 2021.

Jos jatkais viime yönnä tekemiä sukkia. Löysin virheen niistä ja joutusin yöllä purkaa yli 15 kerrosta.

Samalla tulee hiihtoo telkust.

Kiitos, saloka.

Mä en pysty tekee päätöksiä. En o kauankaa pystyny. Tarviin toisen ihmisen mielipidettä tai päätöstä. Yleensä se on tuttu tai äiti. En pysty ees tekee päätöstä mitä lankaa laitan toisen langan kans tai miten jatkaa töitäni. Onneksi nä on pieniä, mut mulle isoja ja saavat itkemään. Onneks ei o tullu isoja päätöksiä, joita pitäis päättää.

Joulutortut uunis.... moi!

Tortut olivat puoliraakoja ku otin pois uunista. Söin silti ne.

En muistanu ottaa j.lihaa sulamaan, ei ole mitään ruokaa huomenna. Pitää varmaan nousta vielä.

Ollaan funtsittu tutun kans operaatio villatakkia ja operaatio villasukat. Villatakkiin vaihan paksummat puikot. Sukkiin jatkan 15 krs sileää ja sit resorii. Niistä tulee kun tuleekin polvenyli sukat taas. Onneks lankaa on, ehkä.

Nyt ku pitäis nukkuu mennä, halu on mennä tekee käsitöitä. Mut taidan sammuttaa valon ja alkaa nukkuu...

Tein ruuaksi kukka- ja parsakaalia ja vegepuikkoja. Huomenna jauhelihaa. Mietin jos tekis pienen makaronilaatikon.

Villatakki lens takas laatikkoon ja laatikko potkastu oloh. Kulmaan.

Kokeilin sukan varsia. Ne olivat suht sopivat mulle. Enää ei tarvii kun toisen sukan vartta tehä jonku verta ja sit molempiin n. 6cm resori.

Olen huomannu, et oon herkillä. Jollei joku onnistu, ni se lentää aika hienosti pois jonnekki kauas. Hermo menee.

Väsy alkaa painaa. Juomani tee ei anna muuta ku pahaa oloo. Vielä ei o sellai ahdistanu, ennemmin ketuttanu.

Mä taidan jatkaa sukkien tekoo, kunnes tulee vessa ja tee tauko.

Pyysin äitiä, et vie mut hoitoon, turvaan. Tiedän että se menee kuuroille korvin. En jaksa va enää vahtia itteäni. Voinhan mä alkaa elää isän elämää. Vaipat jalkaan ja istua 8-9 h paikoillaan ja mennä sit nukkuu.

Äiti ei o ainakaan vielä reagoinu viestiin. Soitti kyl, mut puhu ihan eri asiaa.

Ehkä mun on pärjättävä yksin. Jatkaa tarkastamista, vartiomista, puhua ihan paskaa.

Ei muuta ku sukkien tekoon...

Nyt sit toheloin jalkani kipeeks. Astuin oikein, mut väärin. Jalkapöydän sivu pirun kipee. Ei onneks rusahtanu ym ja pystyn astuu.

Olen neulonu nyt molempiin kantapään.

Ehkä äitisi kokee tilanteesi sen verran pelottavana/vaikeana, ettei uskalla kohdata sitä puhumalla asiasta suoraan. Mutta soitto saattoi kuitenkin olla sen varmistamiseksi, että miten voit (huolen/välittämisen osoitus?) Minulle on jotenkin tullut vaikutelma ettei teidän perheessä tunteista ole tapana puhua, tai että niistä tai niiden näyttämisestä ehkä puhutaan jotenkin pilkalliseen sävyyn - pitääkö yhtään paikkansa? Silloin voi olla vaikeaa muuttaa suuntaa ja sanoa/osoittaa sanoilla että välittää.

Voi olla että päivystyskäynti/terveyskeskusajan kysyminen ei tuottaisi heti haluttua tulosta, mutta en kyllä yhtään usko että sinulle naurettaisi siellä. Tai, jos niin kävisi, olisi kyllä uskomattoman epäammattimaista käytöstä lääkäriltä/hoitajalta.

Juu soroppi, meillä ei saa näyttää tunteita. Tytölle olen opettanu sen. Ehkä tarvii va jaksaa. Pe on isä taas.

Aloitin uuden hameen tekoo. En jaksanu sukkia tehä.

Ruokaa pitäis tehä. Mutta mitä.

Huomenna siivoan täällä. Tiskit koneeseen ja roskat roskiin.

Mmulla loppui voimat ja kiinnostus.. ei jaksa tehä muuta ku tulla sänkyyn. Alan kohta lukee, jos sitäkään jaksa.

Tä olo tuli heti syömisen ja vessareissun jälkeen. Yritin pakolla jaksaa niin kauan et urheilua tulee. Sit annoin luvan tulla sänkyyn. Sitä ennen jaoin to asti lääkkeet, ku yks lääke loppui. En o sitäkään muistanu hommata..

Äskö meni lanssi ikkunan alta pillit soiden.

Pitää kuulokkeet laittaa latautuu. Parempi siivota ja saan pesukoneen pyörimään. Taas pyykkejä on yli koneellisen. Äitille menevät pyykit tos lattialla kasassa. Puhtaat tarvis huomen viikata ja laittaa kaappiin. Tiskit mä hiukan laitoin tiskipöydälle, et näen mitä sitä tarvii koneeseen laittaa.

Mä en va tiiä mistä saan voimii. Onko se taas jokin sitkeys ja tahdonvoima. Ja sit lysähyn jonnekkin lattialle ym.

Mä tiiän et oon huonos kunnos, henkisesti. Mutta en voi nyt tehä mitään. Äiti luulee et isän hoito on raskasta. Onhan se, mut sitä on va kerta viikko ja perjantain jälkeen isä ja äiti lähtee lomille, joten yksi ja kaksi murhetta vähemmän. Se koska äiti jää pysyvästi kotiin, ni hän ei sano sitä.

En o viittiny äitille viestittää mitään. Isälle oon 2x soittanu. Tytön herätin tai soitin hänelle kerran.

Alkaa tuntuu et ku laittais pään tyynyyn ja silmät ki, olis parempi olotila. Tasalta pitää ottaa lääkkeet ja siitä joskus toiset. Silmät va painuu kii ja pää painaa. Taidan laittaa itteni yökuntoon ja kattoo mitä tehä.....

Eilen illalla oli tuskaa, kun unohin yölääkkeet. Pyörisin sängys. Kun otin lääkkeet ni tunti...  jaksoin nousta vasta klo 13. Hoidin unten välissä pankkiasioita ja soittokierroksen. Sit takas nukkuu.

Nyt on astiakone päällä. Teetä vieressä. Ajattelin käsitöitä tehä.en jaksa pestä pyykkii enkä koskee puhtaihin. Suihkun kans on niin ja näin.

Haluaisin va nukkuu... ehkä nukahan tähän tuoliin. Kuulokkeista tulee costeen kappaleita.

Aktiiviranneke reagoi ekan kerran stressiin. Taso oli korkea, liian korkea. Sit meni maha kuralle ja vieläki on, vaikka taso on normaalia.

Tein jauheliha kasviskeittoo. Tämän päivän annoksen söin jo.

En omitään tehny, enkä jaksa enää tehäkkään. Koht pitää isäl soittaa... tyttö ei o saanu kuukausirahojansa.

Yö oli taas omituinen. En tiä olinko harhois, unes tai todellisuudessa. Mut tosi katkonainen oli kaikkien äänien takii.

4.30 aloin kattoo suomen pelii, samalla neuloin sukat valmiiksi ja tein nyörit niihin. Sit jatkoin minihameen tekoa. Saa nähä millainen siitä tällä kertaa tulee.

Aamulääkkeet otettu, vaìkka niissäkin sekoilin puol 5 aikoihin. Katoin dosettia ja laskin, pelästyin etten o 8 herännykään, ennen kun muistin et eihän kello o lähellekkään 8.

Miettisin jos kokeilis muutaman tunnin nukkua vielä ja sit nousis ja ajattelis päivää. Jollen o 9 mennes nukahtanu, meen suihkuun.

Odotin äitiä, kun lupas tulla. Odotin tyttöä kun oli täällä päin. Turhaan. Ei ketään tullu.

Mul on vähän ruuasta pula, kun en jaksa kauppaan mennä. Menen to ja pe kauppaan. Siihen asti on keksittävä iltapala ja ruoka. Mulla on lihaa pakkases ja kaapis soijarouhet. Ajattelin, jos tekis lasangea. Levyjäkin on. Iltapala onki sit haaste. Voisin huomenna soijamaidosta tehä lettuja. Huomiseksi on ruokaa vielä.

Tänään päivä on menny hitaasti. Vielä on monta tuntii et pääsee nukkuu. 5-6h. Menee paljon teetä. Huomenna ei sit jua mustaa teetä, joten sit juuan muuta...