Annoin tukarille linkin tästä ketjusta. Julkisia nä kumminki ovat. Olen ennen hänen kanssa puhunu ja on oikeastaan helpotus antaa "kasvot" sanoille.
Eilen iltaiset pohdinnot ja ajatukset meni romukoppaan. Vedin joulutorttuöverit ja päälle pepsi maxia. Ei o hyvä yhdistelmä. Siinä vissiin tapahtuu joku kemiallinen reagtio. Ei siitä enempää, eikä lisäsyömisestäkään mitään. Mut enpä oksentanu!
Kävin apteekis hakemas kassillisen lääkkeitä, taas. Sitä ennen äiti oli antanu mulle ison ikeakassillisen puhtaita petivaatteita, PUHTAAT PETIVAATTEET JOULUKS. Sit hän sano et isä tahtoo ostaa mulle ja siskolleni kukan kukkakaupast. Ei muuta ku sinne. En haluais mitään mikä ei kestä. No jonkun valkoisen asetelmakukan otin sit. Sieltä mentiin kauppaan, kaikki kukat ja kassit kärryyn. En tiä miksi ostin pitsan. Mut en ymmärrä muitakaan ostoksiani.
Kotova käärepaperit keittiön lattialla ja ruuat jääkaappiin. Jätskin söin. Jokunen hetki kulu ja mietin, vois tehä ne joulutortut. Levyt pellille ja 15min sulatus. Levyt ihan jääs. Lisää odotusta. Kyl ne siitä muuttu kohmeeks, teen normi torttuja. Uuniin ja uunista pois liian aikaisin. Kun olivat jäähtyneet överit ja pelti tyhjänä.
En ole paitaa kauheesti neulonu. Mittailin et pitäis vielä 10cm neuloo ja sit resori. Äiti käski mitata se ja toi ja tä. EN JAKSA. Muutenki se on ruma, tuskin menee mun päälle. Mut en voi kokeilla ennen ku oon tän vartalo-osan tehny. Sinänsä tyhmää.
Laitoin lääkärille viestin kasvoistani. Nyt laitoin bepanthenia. Ei se enää kirvele. Katotaan saanko siltä jotain tujumpaa vai lämmintä kättä. Voiko rasvoihin jäädä koukkuun?
Kaikest täst hulinast, on mun korvaniki ok. Nyt ku sanon tä, ni huomen on lukossa.
Siivoskelin vähän tätä salahuonetta, makuuhuone.
Huomenna pitäis pyykkiä pestä ja astiat pestä. Tullu taas kerättyy. Kukkiakin vois kastella, jos muistaa. Sen mansikkamaidon yritän toteuttaa, jogurttia en muistanu ees kattoo. Aamulla heti mansikat sulaa ja juo sen, saa purkit ja mukit tiskiin. Mun aamuni voi alkaa klo 11.50....
Hitsi ku aina pelästyn tota hissiä, kun kuulen sen liikķeet. Pelkäsin ekana et äiti tulee, et isälle on sattunu jotain, mut nyt pelkään myös sitä että mulle tullaan kertoo tytöst jotain.
Mä laitan hänelle "hyvää yötä 🧸" viestin. Ainut yhteydenpito tänään. Soitin päivällä ja kiukkusesti puolihuudolla kysyttiin onki jotain asiaa, en jaksa puhua. Sit löin luurin korvaan.
Mut mä laitan ton viestin ka koitan huomenna kertoo tuliko vastausta. Nyt on ainakin itku todella lähellä.. kai kirjan lukeminen jostain natsisaksasta vuodelt ennen 1960 lukua, auttaa saamaan ajatukset pois. Ja kirja on edelleen remeksen pahan perimä. En saa ikin sitä luettuu. Onneks seuraava kirja on ohuempi....