Tottakai jaksan lukea, mutta en aina löydä oikeita sanoja vastatakseni. Minä en tiedä kaipaanko enää ihmisiä, kun olen niin vuosia ollut vaan kattien kanssa. Ainakaan ne ei sano minulle, etteivät viitsineet vastata puhelimeen, kun tunnistivat numeroni soittajaksi. Voimia päivääsi.

Mistä olet niitä chatteja löytänyt? Valitettavasti olen itse niitä jotka eivät osaa puhua pälistä ja vääntää tikusta asiaa, kuuntelen itse niin mielelläni enkä vain ole puhelias mutta kovasti silti kaipaan juttuseuraa.

Onpa surullista huomata, että tilanne ei ole
muuttunut sitten viime vuoden. Harmittaa.

Netti on täynnä muitakin yksinäisiä ja/tai ystävää etsiviä, mutta kohdalleni ei vain ole sattunut sitä uutta ystävää. Vuosi on pitkä aika etsiä ja siinä ajassa joku muu on varmasti löytänyt ystäviä minunkin edestä. Olisi mahtavaa olla jollekulle paras ystävä.

En ole onneksi etsinyt entisten ystävien tilalle uusia samanlaisia. Mutta en ole onnistunut tutustumaan erityyppisiinkään ihmisiin. Keskusteluyritykset näyttävät kuivuvan kasaan ellen itse yritä ylläpitää juttua kyselemällä ja kommentoimalla aktiivisesti. Saatan kertoa pitkästikin jotain elämästäni, mutta tuntuu että kuulijaa ei kiinnosta kuin kommentoida lyhyesti. Yhtä lyhyt kommentti tulee yrittä essäni kysyä muiden kuulumisia. Ystävyyden etsiminen ja ylläpitäminen tuntuu raskaalta, suorastaan työläältä, keskustelunavaukset sellaisilta kuin olisin pakollinen paha johon täytyy pitää yhteyttä.

Ystävystymisestä vielä... ☺️

Yrität jutella ihmisen kanssa joka selaa puhelintaan, keskustelu ei ole kovin kiinnostunutta tai innostunutta, tuntuu että olen lähinnä häiriöksi. Mistä asioista ja kenen kanssa sitten tällaiset ihmiset puhuvat siellä netissä kuitenkin innostuneesti ja kiinnostuneesti samaan aikaan...? Yritän ehkä kysyä jotain sen tapaista, että miksei sama onnistu reaalielämässä?

Mitä tarkoittaa kun ihmiset ottavat yhteyttä kysyen 'mitä kuuluu' ja aloittavat sitten kysymättä kertomaan omia kuulumisiaan. Kun sitten olet kysellyt ja keskustellut heidän kuulumisensa läpi he häviävät kesken keskustelun, usein kesken lauseen. Miksi he edes ottivat yhteyttä, mitä muka teen näillä tiedoilla joita juuri kuulin?

Mitä tarkoittaa kun ihmiset vastaavat kirjeystäväilmoitukseesi, kiität vastauksesta ja vastaat takaisin, mutta et kuule ihmisestä enää. Tässä ajassa ei hirveitä ehdi tutustumaan, mutta niin vain aluksi mukavaksi luonnehdittu ilmoitukseni onkin jotenkin kääntynyt päälaelleen..?! 😝 😀

Tällaisia ystävystymiskokemuksia, osa entisten ystävien yhteydenottoja, osa uusia ystävystymisyrityksiä.

Uskon, että täällä on sellaista porukkaa joka voi samaistua kirjoitukseeni..? Mistä tässä on kysymys, ei ole sitä ystävää jonka kanssa pohtia asiaa, joten mietin tätä ääneen nyt täällä. 🙂👍

Anyone?😐

Hei Heiniei! Luin tämän keskusteluketjun kahdesti. Ensin muutamia päiviä sitten ja uudelleen tänään. Ihmettelen vähän, ettei tähän ketjuun ole tullut vuoden aikana enemmän kommentteja. Se voi johtua mm. siitä, että monilla Tukinettiin kirjoittavilla on mielenterveysongelmia ja sinä puolestasi kirjoitit kaipaavasi reipasta ystävää, et ongelmien vuodatusta. Toisaalta on niinkin, että nämä Tukinetin keskusteluketjut liikkuvat nopeasti etusivulta kakkos- tai kolmossivulle, jolloin ne eivät enää ole niin helposti löydettävissä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa tähän muutamia mietteitäni, jotka heräsivät tässä ketjuissa käydyistä keskusteluista.

Et kerro kovin tarkkaan, mikä sai sinut lopettamaan yhteydenpidon entisiin ystäviisi. Pariin kertaan kuitenkin toteat, että ”jatkuva valituksen kuunteleminen on hyvä syy lopettaa yhteydenpito keneen tahansa”. Minulla on itselläkin kokemusta epämiellyttävistä ystävyyssuhteista, mutta ajattelen, että ennen suhteen jäädyttämistä olisi hyvä ainakin yrittää mainita ystävälle suhteen epäkohdista, jotta ystävällä olisi mahdollisuus yrittää korjata toimintaansa. Jos vain jättäytyy pois yhteydenpidosta, toinen ei ehkä koskaan saa tietää miksi ystävyys katkesi. On eri asia jättäytyä pois ystävyyssuhteesta sitten, kun on jo mielestään tehnyt riittävästi yrityksiä suhteen korjaamiseksi. Sekin on huomioitava, että kaikilla ihmisillä on elämässään kriisejä, joiden aikana ei välttämättä pysty olemaan kovin hyvä ystävä. Niiden kriisien pitäisi kuitenkin mennä jossain vaiheessa ohi. Mielestäni tosiystävyyden pitäisi kestää tällaiset kriisit. Minulle tuli tätä ketjua lukiessani hieman sellainen olo, että saatat olla kovinkin valikoiva ja vaativa ystävyyssuhteissasi. Tuli sellainenkin tunne, että saatat lakkauttaa ystävyyden, jos se ei tyydytä sinua. Nämä olivat kuitenkin kovin pikaisia tuntemuksiani tämän ketjun perusteella, enkä väitä, että todellisuudessa ajattelisit tai käyttäytyisit näin.

Minullakin on kokemusta siitä, että toinen henkilö kertoo innokkaasti omista kuulumisistaan, mutta ei sitten tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minun kuulumisista. Joidenkin sukulaistenkin kanssa on käynyt niin, että yritän lähinnä puhelun aikana vikistä jotain omia kuulumisiani joihinkin väleihin, mutta silloinkin päälleni puhutaan tai minut keskeytetään. Sellainen on tosi loukkaavaa. Sekin on loukkaavaa, että kun tiedustelen henkilöltä kuulumisia ja saan siihen vastauksen, niin hän ei kysykään vastaavasti minun kuulumisia. Nämä asiat liittyvät mielestäni sekä sosiaalisiin taitoihin että käytöstapoihin. Valitettavasti täydellisiä ihmisiä ei olekaan. Annoin hiljattain eräälle ystävälleni palautetta tästä aiheesta ja ilokseni hän seuraavalla kerralla kysyi oma-aloitteisesti minun kuulumisia. Saa nähdä tuleeko uudesta toimintatavasta hänelle pysyvä tapa vai unohtuuko se nopeasti. Omalta puoleltani olen ainakin yrittänyt vaikuttaa tähän ystävyyssuhteemme epäkohtaan ja tein sen omiin loukkaantumisen tunteisiini vedoten. Minun on kuitenkin pakko myöntää, että olen itsekin joskus vain vuodattanut omia kuulumisiani kysymättä toisen kuulumisia. Opin asian muistaakseni, kun luin asiasta jostain. Sosiaalisia taitojakin täytyy oppia, ei niiden kanssa synnytä.

En osaa sanoa, miksi kirjeenvaihtoilmoitukseen vastaaja ei vastaa enää uudestaan. Ehkä yksi syy voisi olla sama kuin miksi monet uudet harrastukset loppuvat lyhyeen. Motivaatiota, aikaa, uskallusta, halua tai jotain muuta ei ollutkaan riittävästi. Kirjoitit myös siitä, että koet joutuneesi joissain ystävyyksissä yhteydenpitäjän rooliin. Yksi ystävistäni on todella surkea/laiska pitämään yhteyttä. Yhteydenotot meidän välillä ovat likipitäen kaikki minun aloitteestani syntyviä. Kun olen kertonut asiasta ystävälleni, hän on väittänyt, ettei se pidä paikkaansa. Olen sitten ollut kiinnostukseni vuoksi todella tarkkana ja laskenut yhteydenotot puolin ja toisin. Tuloksena on ollut, että olen totisesti ollut oikeassa. Ystäväni on silti edelleen väittänyt samaa kuin ennen, mutta myöntynyt kyllä sitten minun näkemykseen. Mielenkiintoista onkin se, että hän kokee olevansa aktiivisempi kuin onkaan. Ja myös hän kärsii jonkintasoisesta yksinäisyydestä! Selasin joskus kirjeenvaihtoilmoituksia ja huomasin, että niissä oli monia, joista puuttuivat yhteystiedot. Hyvänen aika! Luulisi nyt että jokainen tarkastaa ilmoituksensa sen verran, että laittaa yhteystiedot mukaan. Tällaisten esimerkkien perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että paljon on kyse yksinkertaisesti sosiaalisista taidoista ja käytöstavoista, vaikka kyllä viitsimiselläkin on omat vaikutuksensa.

Toivottavasti sait jotain irti viestistäni. Olisi mukava pohtia näitä asioita lisää. Koen itseni vähän yksinäiseksi, vaikka on minulla jonkin verran ystäviä.

Kiitos Lukossa! 🙂🌻
Oli mukava huomata että olit tarjonnut ulkopuolisen mielipiteen tilanteesta🙂

Mitä tulee noihin päättyneisiin ystävyyssuhteisiin, niin olen kertonut useampaan kertaan asioista jotka minua ovat vaivanneet. Niistä on keskusteltu ja olen koittanut muuttaa tilannetta, en halua lopettaa yhteydenpitoa syytä antamatta tai yrittämättä parantaa tilannetta. Mutta sekin on totta että olen valikoiva uusien ystävien suhteen. Haluaisin välttää tilanteen, jossa historia toistaa itseään ja ystävystyn jälleen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ennenkin olen jäänyt jalkoihin. Mainittakoon nyt esimerkkinä henkilö joiden elämänkriiseistä keskusteltiin useita tunteja viitenä päivänä viikossa mitä häntä ehti tavata. Kuljin rinnalla tukena, mutta en ole terapeutti. Tämä ystävyys hiipui siihen kun sanoin etten enää halua kuulla näistä aiheista. Muutakin puhuttavaa olisi ja juttu luistaa aina, mutta aikaa siihen ei nykyään näytä löytyvän.

heiniei kirjoitti 20.4.2016 11:44
Haluaisin välttää tilanteen, jossa historia toistaa itseään ja ystävystyn jälleen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ennenkin olen jäänyt jalkoihin.

Oletko miettinyt, millaisia olisivat ne uudenlaiset ystävät? Tarkoitan jotenkin niin, että oletko pystynyt miettimään, millaisia ihmisiä etsit ja mistä heitä voisi löytää tai miten heidät tunnistaisit?

heiniei kirjoitti 20.4.2016 11:44
Mainittakoon nyt esimerkkinä henkilö joiden elämänkriiseistä keskusteltiin useita tunteja viitenä päivänä viikossa mitä häntä ehti tavata. Kuljin rinnalla tukena, mutta en ole terapeutti. Tämä ystävyys hiipui siihen kun sanoin etten enää halua kuulla näistä aiheista. Muutakin puhuttavaa olisi ja juttu luistaa aina, mutta aikaa siihen ei nykyään näytä löytyvän.

Minusta tuntuu, että ihmiset ovat monesti nykyään aika itsekkäitä. Osalla itsekkyys voi johtua yksinkertaisesti tiukilla olemisesta. Esimerkiksi jos on työssä jossain mahdottomassa työyhteisössä, eikä oikein pääse vaihtamaan muuhun paikkaan, voi olla hyvin hankala ihminen läheisilleen. Ihminen voi siis olla kroonisesti stressaantunut, mikä voi johtaa muihin mielenterveysongelmiin. Monet ruuhkavuosia elävät perheelliset puolestaan ovat niin työllistettyjä työn ja perheen yhdistelmästä, ettei heillä tunnu olevan yhtään aikaa ystäville. Moni alkaakin haikailla ystävien perään vasta avioeron jälkeen tai lasten kasvettua teini-ikään. Uskoisin, että ikävuodet 28-40 ovat ehkä hankalimpia ystävyyksien kannalta. Ainakin jos ei ole omia lapsia, sillä monet lapsiperheelliset kaveeraavat omien lastensa kautta erilaisissa perheryhmissä ja harrastuspiireissä. Itsekkyyteen liittyen minusta tuntuu, että ystävyyttä ei nykyään arvosteta aikuisten osalta. Tai sitä aletaan arvostaa vasta sitten, kun ystävät ovat jo kaikonneet tai tulee se avioero tms. Nykyään puhutaan paljon verkostoitumisesta ja monille ihmissuhteet tuntuvatkin olevan kuin projektin osia päämääränä oma menestyminen/pärjääminen.

On ihan tervettä itsekkyyttä edellyttää ystäväsuhteiltaan riittävää tasapuolisuutta. Tällaista edellyttävä ihminen on kuitenkin mielestäni aika vahva ja altistaa myös itsensä yksinäisyydelle, koska terveitä ja tasapuolisia ystäväsuhteita ei ole tyrkyllä ruuhkaksi asti. Kuten epätyydyttävissä parisuhteissa, monet roikkuvat myös epätyydyttävissä ystävyyssuhteissa, koska pelkäävät muuten jäävänsä yksin. Yksinäisyyttä pelätään ja kartetaan. Se on kuin tarttuva tauti. Moni yksinäinen kieltää yksinäisyytensä ja pyrkii hinnalla millä hyvänsä saamaan ihmisiä elämäänsä tai uppoutuu vaikkapa työhönsä. Sinä vaikutat sillä tavalla vahvalta, että et ole valmis mihin tahansa ihmissuhteisiin ja uskallat myöntää olevasi yksinäinen.

Niin kliseiseltä kuin se ehkä kuulostaakin, minä uskon että uusia ystäviä voi saada harrastus-, yhdistys- ja vapaaehtoispiireistä. Onko sinulla kokemusta tällaisita tai oletko miettinyt mahdollisuuksiasi aloittaa jokin uusi toiminta elämässäsi?

Googlesinpa huvitseni, mitä löytyy hakusanalla 'yksinäisyys'. Löytyi vaikka mitä, en nyt ehdi paljon lukemaan kun on kotityöt kesken, mutta eniten hämmästytti Wikipedian laaja artikkeli aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksin%C3%A4isyys

Mulla ystävien suhteen aina ollut ongelma etten ikinä koe voivani luottaa keneenkään paitsi veljeeni ja siihenkin osittain.

Aikalailla kyllä muutenkin olen sellainen yksinäinen olio, etten välttämättä edes koe ystäviä tarvitsevani, mutta olisihan se kiva jos olisi joku jolle juttelisi ihan melkein mistä vain.

Lukossa kirjoitti 23.4.2016 21:23

Googlesinpa huvitseni, mitä löytyy hakusanalla 'yksinäisyys'. Löytyi vaikka mitä, en nyt ehdi paljon lukemaan kun on kotityöt kesken, mutta eniten hämmästytti Wikipedian laaja artikkeli aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksin%C3%A4isyys

Sama reaktio täälläkin, itse ehkä eniten tartuin tuohon kohtaan, jossa kerrotaan mikä kaikki on oikeastaan yksinäisyyttä. En ollut ajatellutkaan asiaa niin monelta kannalta kuin sitä voisi.

Olen minä koittanut miettiä mistä ystäviä löytäisin ja koittanut tehdäkin asian eteen jotain enkä vain miettiä 😉 En ole onnistunut ja sekai se turhauttaa.

Esimerkiksi se on toisessa arvostettava piirre, että osaa kirjoittaa mielipiteistään ja haluaa jakaa niitä muiden kanssa. Esimerkiksi sinä hallitset sen taidon Lukossa. Kirjoitit hyvin ja luin kyllä tekstisi ajatuksen kanssa, tähän hätään en keksinyt kuitenkaan kummoisempaa vastausta takaisin. 😀

Jotenkin tuntuu välillä että jos itse muuttuisi erilaiseksi tai vain jatkaisi samaa rataa kuin aina ennenkin niin ei olisi ongelmaa yksinäisyyden kanssa. Kyllähän minä tiedän, että tuo ei ole järkevää, mutta aina välillä sitä alkaa miettiä asioita liikaa. Ja jos on jo vuoden ajalta kaikki hyvät ja huonot hetket vain omassa päässä niin siellä alkaa olla jo ruuhkaa 😀

heiniei kirjoitti 25.4.2016 15:40
Olen minä koittanut miettiä mistä ystäviä löytäisin ja koittanut tehdäkin asian eteen jotain enkä vain miettiä 😉 En ole onnistunut ja sekai se turhauttaa.

I see. Ei ystävien löytäminen tosiaan mitään helppoa puuhaa ole. Ei ihme että turhauttaa. Hyvä, että olet kuitenkin ryhtynyt tuumasta toimeen. Haluatko kertoa tarkemmin, mitä olet jo tehnyt?

heiniei kirjoitti 25.4.2016 15:40
Esimerkiksi se on toisessa arvostettava piirre, että osaa kirjoittaa mielipiteistään ja haluaa jakaa niitä muiden kanssa. Esimerkiksi sinä hallitset sen taidon Lukossa. Kirjoitit hyvin ja luin kyllä tekstisi ajatuksen kanssa, tähän hätään en keksinyt kuitenkaan kummoisempaa vastausta takaisin. 😀

Kiitos. Minäkin arvostan keskustelukykyä ja sitä, että toisella on mielipiteitä. Ja tietenkin sitä, että viitsii perustella mielipiteensä.

heiniei kirjoitti 25.4.2016 15:40
Jotenkin tuntuu välillä että jos itse muuttuisi erilaiseksi tai vain jatkaisi samaa rataa kuin aina ennenkin niin ei olisi ongelmaa yksinäisyyden kanssa. Kyllähän minä tiedän, että tuo ei ole järkevää, mutta aina välillä sitä alkaa miettiä asioita liikaa. Ja jos on jo vuoden ajalta kaikki hyvät ja huonot hetket vain omassa päässä niin siellä alkaa olla jo ruuhkaa 😀

Luulen ymmärtäväni. Minä en ole koskaan ollut kova bailaaja, mutta olen jutellut & lukenut monien jääneen siihen touhuun vähän vangeiksi. Siis niin, että ystävyksiä yhdistää bailaaminen eikä oikein mikään muu. Ja jos joku haluaisi vähentää bailausta tai lopettaa sen, uhkaa se katkaista välit näihin "ystäviin". Tämä samanlainen juttu voi tietenkin koskea vaikka luonnonsuojeluharrastusta. Joskus on niin, että vain joku tietty asia yhdistää ihmisiä toisiinsa ja ystävyys säilyy niin kauan kuin haluaa olla mukana siinä yhdistävässä toiminnassa. Toisaalta aikuisena on vaikeampi löytää muita kuin tällaisia ystävyyksiä, koska ihmisillä on perheensä tai muita "urautumia". Välillä tietenkin käy erityisen hyvä tuuri, mutta kaikkien kohdalle sellaista ei välttämättä osu. Haluatko kertoa, millaiseksi sinun täytyisi muuttua tai millaisena säilyä ystävyyksien takia?

Minä olen nyt yrittänyt huoltaa ihmissuhteitani vähiä ystäviäni tapaamalla. Aion pian mennä yksille syntymäpäiväjuhlille, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Sukulaistenkin suuntaan on tulossa aktiviteetteja nyt toukokuussa ja ajattelin käydä ihan omatoimisesti tapaamassa palvelutalossa asuvaa iäkästä sukulaista. Joskus aktiivisuudeksi riittää synttärionnittelu Facebookissa tai kortin lähettäminen. Vähän tuntuu väkinäiseltä, mutta aion kuitenkin porskuttaa eteenpäin, etten tulisi valittaneeksi asiasta jonka eteen en itsekään tee mitään.

Ai niin Heiniei, minun on pitänyt kysyä minkälaista ystävää etsit. Lähinnä ehkä sen takia, kun tämän ketjun nimi on Paras ystävä yksinäiselle ja kerroit jossain viestissä pitäneesi tosi tiiviisti yhteyttä (entiseen?) ystävääsi. Minä olen nimittäin tullut siihen tulokseen, ettei sellaisia tosi tiiviisti yhteyttä pitäviä ystäviä enää aikuisena juuri ole. Lähinnä jotkut siskokset tai naapurit voivat pitää yhteyttä lähes päivittäin. Poikkeuksena on tietysti sellaiset naiset, joilla on samanikäisiä lapsia, mutta monet kuvaavat niitäkin suhteita "työkaveruuksiksi" mitä ne tietysti jollain lailla ovatkin. Minusta sekin on usein, jos kerran kuussa tapaa ystäväänsä. Yhteisten harrastusten parissa ihmiset tietysti tapaavat toisiaan useammin esim. viikoittain. Muun yhteydenpidon (esim. puhelut, tekstarit, Facebook) osalta en niin tarkasti osaa sanoa, mikä on usein tai harvoin. Minua siis kiinnostaisikin tietää, millaista ystävyyssuhdetta tai -suhteita olet etsimässä. Kuinka usein tapaamisia, missä merkeissä tapaamiset järjestettäisiin, mitä muuta yhteydenpitoa jne.?