Mulla on sama ongelma, et oon tosi yksinäinen.. oon vaan erakoitunu muusta porukasta ja tunnen olevani vaan erilainen.. enimmäkseen juttelen vaan facebookissa..

heiniei kirjoitti 27.5.2015 17:41

Hei vaan!
Tilanne olisi sellainen, että kaipaan kovasti itselleni parasta ystävää. Minulla ei ole tällä hetkellä ystäviä, joihin haluaisin pitää yhteyttä. Olen huomannut etten saanut aiemmista ystävyyssuhteistani oikein mitään iloa ja jaksamista omaan elämääni, joten ymmärsin viimein lopettaa yhteydenpidon näihin 'kuluttaviin' ihmisiin. Minäkin olen kunnon ystävän arvoinen, joten jos sieltä löytyy joku muukin samassa tilanteessa oleva, kirjoita. 🙂 Etsinnässä siis sellainen ystävä, joka kokee olevansa yksinäinen, mutta jolla on muuten elämä mallillaan.

Hei

Kirjoittelit yhteen aloittamaani kirjoitukseen "mainoksen" tähän viestiin.

Olen samaa mieltä että minullakaan ei ole ystäviä. Myös minä, kaikki joiden kanssa olen ystävystynyt he ovat kaikki jättäneet minut.

Samoin minuun saaa myös ottaa yhteyttä.

Tuossa viestisi alla luki että ylläpito on muokannut viestiäsi. Olitko laittanut sähköpostisi?

Ilmeisesti tänne ei voi kirjoittaa mitään miten saada yhteys toiseen käyttäjään ):

Oliisiko ideoita miten pystyttäisiiin ottamaan yhteyttä toisiimme?

Juu ei tänne näköjään saa jättää yhteystietoja. Ehkäpä täällä tavatut ihmiset pitää koittaa löytää muilta sivustoilta, en keksi muutakaan. Jotenkin ei vain innosta tänne kirjoittaa kaikkien nähtäville omia kuulumisia(ei ole yleensäkään ystävien/kaverien normaali yhteydenpitotapa). Kaikilla tuntuu olevan suuri tarve käsitellä ongelmia, minä etsin vain reipasta, iloista ystävää.

heiniei kirjoitti 28.5.2015 15:37

Juu ei tänne näköjään saa jättää yhteystietoja. Ehkäpä täällä tavatut ihmiset pitää koittaa löytää muilta sivustoilta, en keksi muutakaan. Jotenkin ei vain innosta tänne kirjoittaa kaikkien nähtäville omia kuulumisia(ei ole yleensäkään ystävien/kaverien normaali yhteydenpitotapa). Kaikilla tuntuu olevan suuri tarve käsitellä ongelmia, minä etsin vain reipasta, iloista ystävää.

Sama täällä etsin ystäviä mutta myös haluan saada vertaistukea.

Juu toki sitä pitäisi voida ystävän kanssa vaihtaa ajatuksia niin iloisista kuin raskaistakin asioista. Tämä palstahan on tukea ja tsemppaamista varten, hyvä niin. Mutta kun katsoo juttujen aiheita, niin raskasta on luettavaa. Missä kaikki hyvät ja iloiset asiat?

Toivois että ihmiset hakee tukea yhdestä paikasta, sivustolta tai henkilöltä ja ystävää toisaalta. Eli sitä koitan sanoa ettei ystävä ole tukihenkilö eikä ystävää kannata sen vuoksi etsiä. Jos ystävällä ei ole samanlainen elämäntilanne tai asenne kuin itsellä, niin ystävä ei varmasti nauti ongelmien kuuntelemisesta. Kaiken laisten vaikeuksien kuuntelu ei ole pitemmän päälle ystävän tehtävä.

Ei ole tarkoitus sinun motiivejasi ystävän etsinnässä arvioida🙂 ! Halusin vain sanoa, että jatkuva valituksen kuunteleminen on hyvä syy lopettaa yhteydenpito keneen tahansa.

Olet tavallaan oikeassa mutta oikean ystävän kanssa täytyy myös hankalista asioista pystyä puhumaan vapautuneesti mutta että pystyykö ystävään luottamaan, onkin jo eri juttu sillä kertomalla väärälle ihmiselle huolensa joutuu helposti yleisen juoruilun kohteeksi.

Itselleni kävi työpaikalla niin että luotin väärään ihmiseen ja jouduin sitä kautta kiusatuksi hyvin monella tapaa.

Tällä hetkellä minulla ei ole ystävää jos sellaiseksi ei luokitella puolisoa. Olisi kyllä hyvä olla luotettava ystävä mutta miten sellaisen voi löytää, en tiedä yhtään.

Totta, että vaikeistakin asioista pitää voida puhua ystävän kanssa. Oikea ystävä on mukana ilossa ja surussa. Eikä tosiaan levittele kuulemiaan asioita eteenpäin. Pointtini olikin siinä, että valitusta ei tarvitse jaksaa pidemmänpäälle.
Minulla ei ole mitään vastaan eri taustoista ja elämäntilanteista tulevia ihmisiä, päin vastoin. Mutta ystäväksi en halua sellaista, jolla olisi tarve vuodattaa ongelmiaan minulle alituiseen, valittaa jatkuvasti aiheesta kuin aiheesta tai muuten odottavan minun ratkaisevan hänen elämäntilanteessa vastaan tulleet ongelmat. Jos tuntuu, että elämässä on kaikki vain pielessä niin siitä sitten puhutaan jollekulle muulle, ei kaadeta niitä asioita ystävän ongelmaksi. 🙂

heiniei kirjoitti 31.5.2015 14:33

Minulla ei ole mitään vastaan eri taustoista ja elämäntilanteista tulevia ihmisiä, päin vastoin. Mutta ystäväksi en halua sellaista, jolla olisi tarve vuodattaa ongelmiaan minulle alituiseen,

Näin on, oikeastaan samoista ympyröistä lähtevien ihmisten ystävyys on tylsää. Samoin luonne voisi olla täysin erilainen kuin itsellä niin saisi erilaisia näkemyksiä asioihin.

Minulla oli nuorempana hyvä kaveri, itseäni hieman vanhempi, oikeastaan kyse oli pariskunnasta mutta erityisesti miehen kanssa meillä oli rattoisaa. Harrastimme merikalastusta hänen veneellään ja kävimme äijäporukalla tanssimassa ym. tavallista touhua kuin vain miehet voivat keksiä eikä ollut suru puserossa. Kaverini ei tosin ollut minun tekemisistä kovin kiinnostunut mutta en välittänyt asiasta sillä hänen seurassaan viihdyin ilman omia odotuksia.
Valitettavasti ystäväpariskunnalle alkoi tulla taloudellisia vaikeuksia ja mies alkoi niitä puimaan kanssani ja tietenkään en voinut häntä mitenkään auttaa muuten kuin kuuntelemalla. Vaikeudet olivat sitä luokkaa ettei yhteisistä harrastuksistamme tullut enää mitään jotenka emme enää niin usein tavanneet kuin aiemmin mutta puhelimitse pidimme yhteyksiä. Puhelut vaan alkoivat olla tolkuttoman pitkiä ja päivittäisiä ja niistä alkoi tulla jo itselleni haittaa, varsinkaan kun en voinut omia kuulumisiani hänelle kertoa ollenkaan ja vaikka kerroin hän ei ollut niistä kiinnostunut. Lopulta en enää aina vastannut hänen soittoihinsa joka kerta kun en kerta kaikkiaan enää jaksanut olla hänen tukenaan ja ystävyytemme alkoi hiipua.
Pariskunta päätyi eroon ja ystävyytemme päättyi siihen. Alkuun se tuntui pahalta mutta käsitin etten voisi jatkuvasti kuunnella toisen murheita. Se oli jo alkanut vaikuttaa omaankin ajatteluun ja alkoi vaikuttaa omaan parisuhteeseeni.

Sen ystävyytemme jälkeen en ole yrittänyt tutustua tuttaviimme syvällisemmin sillä en halunnut ikävien juttujen uusiutuvan. Parempi olla vaikka ilman ystävää kuin olla jonkun kynnysmatto.

Kiitos kun jaoit tämän kertomuksen! Oli nimittäin todella osuva ja asiaani selkeyttävä kirjoitus siitä, kuinka ystävää käytetään väärään tarkoitukseen. (Se, että jouduit loppuajasta kuuntelemaan liikaa huolia ja murheita)

Toivoisin silti, että annat tilaisuuden jollekulle muulle olla taas ystäväsi. Olisi mahtavaa, kun pääsisit kokemaan taas pitkästä aikaa tuota "äijä porukan kalastusiloa 🙂" Eikö. 🙂

Tällainen kokemus huonostakin ystävyydestä on rikkautta ja elämän viisautta. Tietääpä vastaisuudessa minkä tyyppistä ystävää etsii ja osaa sitten arvostaa kun löytää hyvän ystävän. Ei pidä sortua enää huonoihin vaihtoehtoihin ja tosiaan 'keneen hyvänsä'.

Jos olette yksinäisiä, antakaa kanssaihmisille tilaisuus olla ystävänne. Tämä palsta osoittautui siinä mielessä hankalaksi, ettei täällä voinut vaihtaa yhteystietoja. Mutta uskon, että kirjoitukset ovat sentään herättäneet ihmisissä ajatuksia. Muita yksinäisiä täällä kyllä on, mutta enpä tiedä onko kukaan niin innostunut mahdollisuudesta ystävyyteen, että oikeasti löytäisi minut jotenkin. Mut ei se haittaa jos ei tätä kautta tärppää 🙂

heiniei kirjoitti 31.5.2015 17:57

Muita yksinäisiä täällä kyllä on, mutta enpä tiedä onko kukaan niin innostunut mahdollisuudesta ystävyyteen, että oikeasti löytäisi minut jotenkin. Mut ei se haittaa jos ei tätä kautta tärppää 🙂

Itse olen jonkin verran yrittänyt löytää uutta miesystävää kirjeenvaihtoilmoituksista mutta heikolla menestyksellä. Sähköposti kontakteja on ollut mutta ne ovat lopahtaneet ilmoitukseeni että haluan aluksi kirjoittelukaverin ja enemmistö vastauksista on tullut naisilta. Miehiä ei taida kiinnostaa tällaiset henkiset harrastukset ja naisten kanssa kirjoittelu meinaa kolkutella omaatuntoa.

Tietenkin mies ja nainen voivat olla pelkästään ystäviä keskenään. Valitettavasti yleinen mielipide on kielteinen miehen ja naisen ystävyydestä mutta esim. minun parhaimmat työkaverit ovat naisia. Ehkä se johtuu juuri siitä että eri sukupuoli ruokkii ystävyyden mielyttävyyttä. Halua mielyttää toista sopivalla tavalla, ilman muita tavoitteita. Saada puhua jonkun kanssa luottamuksellisesti ja vastavuoroisesti kuunnella toista. Sellaista miestä en ole kohdannut, ainakaan vielä mutta en usko että sellaista kannattaa etsiä. Tulee jos on tullakseen.

Onpa surullista huomata, että tilanne ei ole muuttunut sitten kevään.

Monesti sellaisina hetkinä kun olisi aikaa niin tekisi mieli soittaa ystävälle ja pyytää mukaan jonnekin. Olisi kiva kun olisi ihminen, jolle tietäisi olevansa tärkein ystävä. Siitä olen iloinen, että en oikeasti ole edes kaivannut entisiä ihmissuhteita vaan tuntenut suurta helpotusta, että en kuule heistä.

En ole kyllä onnistunut löytämään tilallekaan mitään, sitä kait tänne tulin surkuttelemaan, heh. Noh, täällä joku samassa tilanteessa oleva saattaa vastata tai muuten hyötyä kirjoituksestani. Rankkaahan se on näitä yksin mietiskellä.

Pitäisi varmaan lähteä kaupungille, ihmisten pariin, mutta tuntuu melko tarkoituksettomalta vain kuluttaa aikaa kauppoja kierrellen. Ystävän kanssa se olisi Jees, mutta muuten vain ajan tappamista.

Kalex, mitä kuuluu? Sinulla oli viimeksikin hyviä mietteitä mitä jaoit kanssani. 🙂

Uskon vakaasti, että kirjoittamisestani tänne on apua jollekulle muullekin saman ongelman kanssa painivalle.

Olin aamulla todella rikki siitä, että edessä on taas tyhjä ja yksinäinen päivä. Iloisesta ihmisestä tulee itkunen ja turta ihan vain sen vuoksi, että juttukaverit puuttuvat.

Ystävyysongelman kanssa otetaan aina välillä pohjakosketusta, niinkuin aamulla. Mutta! Iltapäivä olikin huisin hauska, kun kokeilin erilaisia chatteja. Toki siellä tulee vastaan torjumisia, vähä puheisia ihmisiä, seksiseuran etsijöitä ja muita, mutta on myös helmiä. Kokeilkaa muutkin. Tässä ystävänetsintämatkalla helpotusta tuo jo sekin että saa huoletta heittää läppää hetken ja on hauskaa. Illan viimeinen chattuttu oli ihan pähkinöissään kun juttu luisti niin hyvin, saati sitten kun tietäisi miten paljon keskustelu minulle merkitsi.

Eli avoin ja positiivinen asenne mukaan ja kokeilkaa chatteja. Tämä kokemus oli niin huippu, että siitä piti päästä keskellä yötä tänne kirjoittamaan. 🙂 🙂

Mistä se johtuu että kaikki hauskat ja innostavat keskustelut ihmisten kanssa loppuvat... Ellen pidä keskustelua yllä ei minua kaipaa kukaan enää seuraavana päivänä.

Minä olen löytänyt elämääni katit. Tai taisivat he valita löytää minut. Olen yksinäinen ja niin monta kertaa pettynyt ihmisiin, etten edes etsi ketään. Minulla on kattini ja se riittää. Mitä enenmän puhun heille, sitä enenmän he minua ymmärtävät ja huolehtivat minusta. Tälläinen hullu kissanainen. Olen kauhean huono kirjoittamaan kenellekkään, kun pelkään tahattomasti loukkaavani omituisuudellani.😎

Hei 'kissanainen' 😉
Viestisi oli ainoa minulle tullut yhteydenotto tänään, joten ei ollenkaan huonosti suoriuduttu jos oma lähtöolettamasi oli tuo mitä kerroit. Kiitos kun jaksoit lukea. 🙂👍