Hei, Suvi-87!

Hyvä, että kirjoittelit tänne. Vastauksia ja kommentteja vain tulee hitaanlaisesti.

Mulla itselläni ei ole paranoidista skitsofreniaa, eikä myöskään tuttavapiiriini kuulu tästä sairaudesta kärsiviä, mutta tiedän asiasta jotakin. Olet nuoresta iästäsi huolimatta saanut kannettavaksesi suunnattoman suuren taakan. Minä vain toivon, että voisit elää sairautesi kanssa jollain lailla rauhassa ja että lääkityksesi voisi auttaa sinua. Tunnen itseni hyvin neuvottomaksi rinnallasi, mutta yhden asian minä voin tehdä: minä voin rukoilla hyvää Jumalaa, että Hän auttaisi sinua taakkasi kantamisessa. Rukoilen myös, että löytäisit tältä palstalta jonkun, jonka kanssa voisit kokemustasolla vaihtaa ajatuksia.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Vaeltaja-ihmettelijä

^moi suvi 87!

Kiva kun kirjottelit tänne, ite käyn harvoin täällä mutta olenkin toivonut että mua koskettavista asioista keskusteltaisiin, olet todella rohkea kun tulet esiin sairautesi kanssa vaikkakin vain nickin takaa.🙂

Itselläni diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia vuonna 2007, itse asiassa tarkalleen 5 vuotta sitten. En olisi uskonut että toivun psykoosista ja peloista, mutta tänä päivänä olen viittä vaille valmis koulusta, ja elämä on mallillaan. Lääkitys on puolet siitä mitä se oli sairauden aikoihin ja nyttemmin dg vaihtunu skitsoaffektiiviseks.
Muistan pelon ja tuskan ja surun mitä dg saanti toi tullessaan. Olin niin pohjalla kun vain voi olla, en toivo sitä tunnetilaa kenellekkään.
Mutta pohjasta alemmas ei voi mennä eiks je?
Jokaisella on se omansa, ja mun on ollu tarvis käydä läpi se mitä oon käyny, et oikeesti vapautusin niistä lukuisista ristiriidoista mitä kannoin lapsesta asti sisälläni.
Loppujen lopuksi sä olet sä vaivasta huolimatta, ja siitä on mun mielestä mahdollista toipua ainakin elämään siedettävää elämää, minä olen oiva esimerkki siitä.
Mutta jokaisella on oma polkunsa, ja jos haluat niin voin keskustella aiheesta kanssasi ihan kahdenkeskenkin, kun en tänne halua kaikkea kirjoittaa.
Halusin vain sanoa, miten mukava on kun joku uskaltautuu virittämään keskustelua noinkin arasta aiheesta, joka on arka ehkä siksi kun siitä ei useimmat puhu.
Parempi kumminkin asiat ulkona kuin sisällä , eiks je?

Toivon sulle valoa kesään ja pilkettä silmäkulmaan, halausten kera!🌻🙂🌻

Moi Suvi!

Olen 31 vuotias nuori mies, minulle annettiin diagnoosi skitsofreniasta vuonna 2005.
Olen lääkityksen avulla saanut aistiharhoista melkein kokonaan eroon, tai no vois sanoa ettei psykoosia enää tuu. Kohta menen varmaan osastolle kokeilemaan uutta lääkettä koska Risperdal Consta ei sovi lkuovalle henkilölle, se nimittäin vie inspiraation ihan kuiville. Kuten sinäkin, olen kokenut kovia näiden vuosien varrella, mutta kyllä tämä tästä. 🙂

suvi-87 kirjoitti 14.7.2012 12:15

Mulla diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia vuonna 2008. Elämä on ollu välillä tosi vaikeeta kyseisen sairauden kanssa. Nyt onneksi vähän parempi vaihe menossa.
Onko teillä kokemuksia kyseisestä sairaudesta? Tai onko joku läheinen sairastanu?
Olisi kiva vaihtaa kokemuksia. Asiallista keskustelua kiitos!

Itselläni on määrittelemätön skitsofrenia. Tällä hetkellä käytän leponexia iltaisin joka yleensä nukuttaa hyvin. Noin tunti lääkkeen oton jälkeen nukahdan ja nukun hyvin. Lääkkeen ansiosta olen lähes samanlainen kuin kuka tahansa. Harhat kuuluvat elämään ja olen oppinut hyväksymään ne. Tietenkin harhat ovat pahimmillaan kun olen käymässä kaupungilla jolloin kuuntelen musiikkia joka auttaa jonkin verran. Olen saanut dignosin yli 8 vuotta sitten.