pipsa66 kirjoitti 23.3.2015 18:30

Elämäni on ollut aikanaa erittäin ressaavaa elin 20 vuotta suhteessa narsistiseen mieheen. Joka kyykytti ja polki itsetuntoni alas... Sain jostakin voimaa erota ja nyt elänyt kohta 6 vuotta uudessa elämässä.... Käytin masennus lääkkeitä sillon... Voimistuin ja aloin nauttia elämästä ja nautinkin..

Kun sitten tuli nämä nykyiset oireet... Olin lähdössö sukulaistytön häihin pääkaupunki seudeulle ..Ja jotenkin jännitin sitä ihan hirveesti ..Sillä meninhän eka kertaa yksin sukulaisiin sinne päin ..Kun ennen aina menin ex mieheni kanssa... Odoton linja-autoa kun alkoi huimata.. Matkustin hesaa jossa sitten piti osata mennä serkkuni luokse .. Ja jotenkin jännitin sitä ihan hirveesti (olen aika jännittäjä tyyppiä).. No selvisin sinne ja kun sitten mentiin kirkkoon niin taas koin huimausta ...En osannut nauttia yhtään häistä ..Ruokapaikassakin toinen serkku haki minulle ruuan ja kärsin hirveestä paniikin tunteesta...

Jotenkin lääkkeen syominenkin ajatelluttaa en tiedä miksi..Mutta kokeilen ja toivon että se auttaa ahdistukseen...

Eipä mikään ihme että panikoit oudossa ja ennen kokemattomassa tilanteessa kun on ollut noin paljon vastoinkäymisiä ja huolta lapsista, vaikkakin aikuisista.

Kuvaamasi oireet ovat ihan tyypillisiä paniikkihäiriön oireita. Tiedän kun olen itse elänyt samanlaisessa tilanteessa toistakymmentä vuotta sitten, erinäisten pitkäaikaisten vastoinkäymisten rasittamana. Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä että paniikkihäiriö vaivaisi naisia herkimmin mutta kyllä se minun elämäni teki todella vaikeaksi. Indvalisoi lopulta neljän seinän sisään kotiini kun mihinkään en rohjennut enää mennä ja kaiken lisäksi salasin läheisiltäni panikointini. Alkoholikin oli osana selviytymistäni. Lopulta oli pakko mennä MTT:n saamaan apua sillä en halunnut omalääkärin tietävän ongelmistani. Sain masennuslääkityksen ja minulle sanottiin että paniikkihäiriö on yksi vaikean masennuksen oireista. Ensimmäiset lääkkeet eivät sopineet alkuunkaan mutta kokeilujen kautta löytyi ja jatkoin lääkitystä n. seitsemän vuotta. Lääke poisti panikointini ja paransi itsetuntonani mutta valitettavasti teki minusta täysin tunteettoman. Joka tapauksessa pitkä lääkitys auttoi sillä en nykyisin enää juurikaan panikoi vaikka tulisi millaisia vastuksia hyvänsä. Lievät häiriöt saan laantumaan rentoutusohjelmalla. Lääkityksen loppumisen jälkeen tunne-elämäni palasi ennalleen noin puolessa vuodessa.

Kertomasi vastukset elämässäsi ovat sitä luokkaa, että tarvitsisit varmaan myös keskusteluterapiaa mutta myös tämä keskustelukin auttaa. Et ole yksin ongelmasi kanssa ja tiedän että paniikkihäiriöstä voi myös parantua.🙂

Olen ollut nyt lomalla ...Mutta en hirveesti ole liikkunut kotoa...Nytkin tässä ystävä pyysi lähtee pienelle reissulle hänen seuranaa...Mutta jotenkin en tiedä alan panikoida jotekin sitä lähtemistä....

Lääkkeen aloitin tiistaina joten se ei vielä varmaan vaikuta vielä...

Onneks oli loma en tidä olisinko jaksanut olla töissä... Sielläkin eräs työkaveri on osottanut minulle jo ties monetta vuotta negatiivisuutta...Onneks 99,9 % on kuitenkin ihan mukavat fuunikaverit..

Mutta ahdistaa tää olotila...Ja vissiin jännittää auttaako nämä lääkkeet ... Ja onko todella paniikkihäiriötä..

Ja kittii varmaan keskustelu apukin olisi hyvä....

Mutta panikoin jo sitäkin jos joutuisin pomolle sanoo että lähtisin aikaisemmin duunista..

Mutta mä toivon että lääkkeet auttavat ja vahvistun sitä kautta taas... Olenhan selvinnyt narsistesta ukostakin aikanaa... Ja kerännyt voimaa ja voimistunut...

Toisaaltaa tää netti on vihoviimenen paikka kun tätä lukee ja tekee omia diagnoosia ...Hitto kun tota huimasuta ollut jo jonkin aikaa...Ja sitten tekee testiä esim yrittää seisoo yhdellä jalla silmät kiinni niin ei pysty...

Lääkärissä kävin työpaikka mutta antoi vaan noita lääkkeitä ahdistukseen... Teki taspaino testin...Mutta ei siihen sen kummempaa todennut.. Muistaakseen..

No jos nää lääkkeeit eivät auta nii sit taas takas..

Pas...........aa lähdin kaupungille ja menin yhteen kauppaaa että kulutan aikaa...Mutta sain niin hirveen ahdistuskohtauksen että oli pakko palata kotiin... Alotin tiistaina sertrali lääkityksen ahdistukseen.. =)

pipsa66 kirjoitti 26.3.2015 12:52

Olen ollut nyt lomalla ...Mutta en hirveesti ole liikkunut kotoa...Nytkin tässä ystävä pyysi lähtee pienelle reissulle hänen seuranaa...Mutta jotenkin en tiedä alan panikoida jotekin sitä lähtemistä....

Lääkkeen aloitin tiistaina joten se ei vielä varmaan vaikuta vielä...

Onneks oli loma en tidä olisinko jaksanut olla töissä... Sielläkin eräs työkaveri on osottanut minulle jo ties monetta vuotta negatiivisuutta...Onneks 99,9 % on kuitenkin ihan mukavat fuunikaverit..

Mutta ahdistaa tää olotila...Ja vissiin jännittää auttaako nämä lääkkeet ... Ja onko todella paniikkihäiriötä..

Ja kittii varmaan keskustelu apukin olisi hyvä....

Mutta panikoin jo sitäkin jos joutuisin pomolle sanoo että lähtisin aikaisemmin duunista..

Mutta mä toivon että lääkkeet auttavat ja vahvistun sitä kautta taas... Olenhan selvinnyt narsistesta ukostakin aikanaa... Ja kerännyt voimaa ja voimistunut...

Tuttuja juttuja niiltä ajoilta kun minulla oli ahdistuskohtauksia. Kaikki sellaiset tilanteet joita joko joutui odottamaan tapahtuvaksi tai joihin joutui yllättäen, laukaisi kohtauksen ja siksi alkoi jännittämään ihan tolkuttomasti päivittäin. Itselle pahin paikka oli työpaikan palaverit jossa joutui "esiintymään". Kaupassakin piti odottaa niin kauan kassalle menoa ettei siinä ollut yhtään jonoa. Kun paniikkihäiriö oli pahimmillaan sain kohtauksia myös kotona, usein öisin ja silloin olin varma että kuolen siihen paikkaan. Ne kotikohtaukset minut lopulta ajoi hakemaan apua.

Valitettavasti lääkitys alkaa vaikuttamaan vasta parin viikon jälkeen ja sitä ennen voisit tarkkailla hengitystäsi kun huomaat kohtauksen olevan tulossa ja jos ei muuten onnistu niin hengitä paperipussiin. Hyvä ja halpa konsti mutta ei valitettavasti paranna sairautta.

Paniikkikohtaukselle on toinenkin nimi, nimittäin hyperventilointikohtaus, mikä tarkoittaa liian nopeaa hengitystä mutta ainakaan itse en oppinut ennen lääkitystä hengittämään oikein mutta nykyisin saan jännittyneen olon laukeamaan hengitystäni tarkkaillen. Se huimauskin johtuu siitä liian nopeasta hengityksestä kuin myös niska/hartialihasten jännittämisestä.
Enpä usko että kukaan pystyy silmät kiinni seisomaan yhdellä jalalla horjumatta.
🙄

Kiito..... Juu sainkin sitten ison kohtauksenn ja jälkeen päin muistin ton paperipussi jutun.

Kun kohtaus tuli niin menin paniikkiin ja tuli todella iso hätä ...Soitin ja ambulanssi henkilökunta kävi kurkkaa.. (vähän tietysti tuli tunne että turhaan tilasin) kun tää oli vissiin paniikkikohtaus...

Tässä menossa omalle lääkärille ...

Tietysti tässä tulee mieleen kun ikääkin on kaikenmaailman sairaudet kun on tota huimuasta palan tunnetta kurkussa.... Olen fysioterapeutin luona käynyt ...Pikkasta jumitusta niskoissa mutta ei pahempaa..