Et sinä luulosairas ole. Kyllä ne on todellisia oireita. Kannattaa mennä lääkäriin, eikä katsella niitä oireita "yksin" peloissaan.

Jotain siellä henkisellä puolella nyt sinulla on kallellaan.

Juu, et ole luulosairas.

Täällä toinen "luulosairas" jolla samoja oireita. Pelottaa, ahdistaa, kaikki stressaa, on päänsärkyä, näköhäiriöitä, unettomuutta, kuolemanpelkoa ja sydämentykytystä nukkumaan mentäessä, vatsavaivoja ja sosiaaliset tilanteet ovat aivan myrkkyä nykyään.
Lääkäri määräsi lääkeet masennuksen hoitiin, mutta epäilen että saattaa olla mukana myös ahdistuneisuushäiriö, kuten sinun tilanteessasi. Mutta paha se on ite ryhtyä diagnosoimaan. Joten, reippaasti nyt lääkärin puheille. Toivotaan että saat apua. 🙂👍

Kiitos teille vastauksista!

Oireet on välillä pysyny loitolla, ja välillä, kuten taas eilen, ne muistutti vahvasti olemassaolostaan. 😞

Mä uskon että työttömyys ja sen aiheuttama stressi ja "hyödyttömyyden" tunne on se suurin tekijä tässä. Mulla on muilta osin elämä ihan kunnossa, on ihana mies, ihania ystäviä (jotka ei tosin asu lähellä), ihana lapsi jne.

Olenkin pohtinut paljon sitä, että miksi annamme sen yhden asian, mikä meiltä puuttuu pilata kaiken muun?
Mutta surullinen faktahan on se, että työ on olennainen osa elämää, ja että sen elämän pitäisi pyöriä sen työn ympärillä. Ja kun sulla ei sitä työtä sitten ole, niin siinäpä olet ja ihmettelet sitten...

Tuntuu välillä, että elämä valuu hukkaan. Olen kuitenkin jo 30v, enkä oikeastaan koskaan ollut pidempiä aikoja töissä, lähinnä olen tehnyt vain kesälomasijaisuuksia jne. Tuntuu että niin moni muu on keskellä jotain mahtavaa uraa, ja itse olen vain kotona. 😞

Tosin, onhan mulla 7v. lapsi, ja hänen kanssaan meni monta vuotta kotona. Siinä ajassa sitä jotenkin ajautui pois työelämästä kokonaan.. vaikka enpä ennen sitäkään ehtinyt olla kuin n. 7kk vakituisessa työssä.

Huoh. ☹️

Moi!

Minulla samantyyppisiä oireita, ollut jo yli vuoden, kunnes tilanne meni todella pahaksi . En saanut nukuttua, tärisin vain ja sydän hakkasi, heräsin yöllä kauhuun. Lopulta menin sairaalaan osastolle, koska en enää kestänyt niitä fyysisiä ireita ja niiden aiheuttamaa ahdistusta. Lisäksi minulla oli hirveä kuolemanperlko noiden oireiden vuoksi, välillä pyörrytti hulluna, välillä sydän teki temppujaan. Nt olen saanut diagnoosin: yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Ja olenhan mä tosi ahdistunut, ihan todella. Onnekis nukun vähän paremmin jo mutta vieläkin iltaisin on pakko ottaa rauhoittavaa, unilääkettä en enää ole joutunut käyttämään.

Hei riepuliina!

Mullakin ollut nyt viimeaikoina tuota, että herää keskellä yötä jotenkin "kauhuissaan", siis että herää jotenkin siihen, että säikähtää. Todella epämiellyttävää...

Ärsyttää kun esim. mies sanoo, että eihän sulla voi olla mikään paniikkihäiriö/masennus, kun sulla ei ole siihen mitään aihetta.
Aijaa! Kiitos vaan diagnoosista ja masennuksen ja paniikkihäiriön vähättelemisestä. Käsittääkseni esim. masennukseen voi sairastua ns. "kuka vain", oli asiat sitten kuinka hyvin kunnossa tahansa.

Varsinaisesti mä en tosin koe, että mulla olis masennusta, ehkä lievää mielialan laskua kylläkin, mutta en kuitenkaan masennuksesta lähtisi puhumaan. Vaikka toisaalta, mistäpä minä siitäkään tietäisin, lääkäri kun en ole, eikä aikasempaa kokemusta tällaisesta ole.

Mua vaan pelottaa lähteä minnekään lääkäriin, kun tuntuu, että en kuitenkaan osaa/uskalla puhua näistä asioista kenellekään tuntemattomalle.. ja oikeastaan ainoa, joka näistä mun tuntemuksista tietää on tuo mies, eikä sekään oikein ymmärrä kuten huomattua.. Luulosairas vain olen hänen mielestään.
Ajattelen, että mitä jos lääkärikin vain toteaa, ettei mulla mikään ole, ja sieltä tulee jotain "ulkoile ja syö hyvin"-sontaa?

Olen myös viimeaikoina itkenyt paljon, ihan typeristäkin syistä, ja kuolemakin on pyörinyt mielessä. En kyllä mitään itsemurhaa tekisi ikinä, mutta jotenkin olen itse havahtunut siihen, että miksi edes mietin moista? Miksi pyörittelen ajatusta kuolemisesta niin usein mielessäni? 😑❓

Kyllä sinä taidat olla masentunut. Voisit yrittää päästä johonkin juttelemaan tuntemuksistasi. Jokaiselta terveysasemalta löytyy psykiatrinen sairaanhoitaja. Sinne ei tarvitse lähetettä ja riittää, että soittaa ja varaa ajan.

Kiitos kommentista Anksu.

Mulla tuli tänään kaupassa ihan ihmeellinen olo. Tuntui jotenkin "epätodelliselta", ihan kuin olisin katsellut itseäni jonkun muun silmin.. tai jotain. En osaa oikein selittää, mutta todella outo olo oli.

Koko viikonloppu on ollut ihan kamala. Yksinäisyyden tunne, nukahtamisvaikeuksia, pelkoja.. jne. Mies on siis työreissulla ollut kohta kaksi viikkoa, ja mä tunnen itseni niin yksinäiseksi.

Tuntui aamulla, kun en päässyt etuovesta ulos, kun lunta oli tippunut katolta niin paljon, että alan itkemään. Tuntui kamalalta vastoinkäymiseltä sekin, niin typerältä kun se kuulostaakin... Ja sitten kun kahlasin takapihan kautta kolaamaan ne lumet pois, tuntui sekin ihan ylivoimaiselta, vaikkei se periaatteessa edes kovin raskasta ollut.

Täytynee varmaan harkita sitä soittoa, että pääsisi jonkun kanssa juttelemaan... Mutta mitä ne (se?) siellä sitten sanoo? Mitä mun pitäisi sanoa? Miten aloitan koko keskustelun?

😞

Psykiatriselle sairaanhoitajalle ajan varaaminen olisi varmasti hyvä. Kerrot että epäilet että sulla on paniikkihäiriö ja ahdistusta ja että se haittaa sinun jokapäiväistä elämääsi. Apua kannattaa hakea, niin et kärsi yksin ajatustesi kanssa.

Mulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö. Jouduin viime keväänä jäämään pois ylioppilaskirjoituksistakin, kun en pystynyt ahdistuksen takia kertaamaan matematiikkaa... Sain kumminkin kirjoitettua sen viime syksynä ja sain valkolakin päähän 🙂 Nykyään pärjäilen kyllä ahdistus ja paniikkikohtausten kanssa, mutta vaihtelevasti. Sydän alkaa välillä tykyttämään ja mieleen tulee ihan hulluja ja ahdistavia ajatuksia. Onneksi se ei kumminkaan ole pysyvä olotila. Saan siitä ajatuksesta lohtua, että paniikkikohtaus loppuu kyllä. Se kestää jonkin aikaa ja sitten helpottaa.

Mulla saattaa ihan hyvin olla tuo ahdistuneisuushäiriö.

Mä oon nyt muutamana yönä herännyt kesken unien, enkä ole millään meinannut nukahtaa uudelleen. Päässä on pyörinyt ihmeellisiä ajatuksia, kuten mitä jos nyt kuolisin? Ja välillä tuntuu ihan oikeasti, että saan sydänkohtauksen tms.. Viime kesänä sattui tapaus, jossa oltiin miehen kanssa juuri alkamassa nukkumaan, että mulla alkoi sydän hakkaamaan ihan tuhatta ja sataa, kädet hikosi, tärisin ja pyörrytti. Mies sitten vei mut väkisin päivystykseen, siellä otettiin sydänfilmi jossa todettiin lieviä rytmihäiriöitä (niille ei voi kuulemma mitään) ja se oli sitten siinä. Eli en tiedä aiheuttiko nuo lievät rytmihäiriöt silloin tuon ihan selvän paniikkikohtauksen, vai päinvastoin?

Mutta anyway... on todella ahdistavaa herätä yöllä, n. klo 01-02, eikä saada uudestaan unta.

Ja mä oon viimeaikoina alkanut ihan oikeasti pelkäämään, että mulle tulee joku veritulppa tai aivoverenvuoto... Ylipainoakin kun on, ruokavaliokaan ei mistään parhaimmasta päästä ja liikkuminen tällähetkellä aika pyöreässä nollassa.. Nytkään en ole käynyt kämpästä ulkona melkein kolmeen päivään...

.. Niin, ja en ole saanut soitettua vielä terveyskeskukseenkaan... 🤔