Paniikkihäiriöstä parantuneita?
Onko täällä paniikkihäiriöstä parantuneita tai edes niitä kenen oireet lieventyneet? Miten onnistuitte siinä? Terapia, lääkkeet, jokin muu?
Mä en olis uskonut että asia mikä on elintärkeetä ja mistä pidän muuttuu näin ongelmalliseks…
Pääsiäisenä alkoi kohtaukset. Muistan sen kiirastorstain vielä kirkkaasti. Kaikki alkoi kun söin töissä tietokoneella rahkaa. Yhtäkkiä rahka juuttui kurkkuun, nielemisrefleksi ei enää toiminut. Sitä kesti muutaman sekunnin mikä tuntui ikuisuudelta. Lopulta sain rahkan nieltyä, jonka jälkeen iski paniikki ja tärinä. Mulla ei oo ikinä ollut nielemisvaikeuksia tai muutakaan. Koko viikonlopun syöminen ja jopa syljen tai juoman nieleminen oli hankalaa. Tilanne helpottui viikonlopun aikana hieman, mutta töissä jännitti ruokalaan meneminen maanantaina.
Siitä asti mulla on ollut vaikeuksia syödä muiden kuin todella läheisten ihmisten seurassa. Pystyn nykyään syömään jonkin verran esim koulussa tai ravintolassa mutta yleensä n. puolet syötyäni kohtaus nostaa päätään ja tuntuu kun ruoka jäis kurkkuun – sen jälkeen iskee paniikki. En pysty pakottaan itseäni syömään enempää vaikka mulla olis vielä nälkä. Pystyn sen verran kontrolloimaan etten ala esim itkeen, haukkoon henkeä tai juokse pois mutta olo on tosi hankala.
Ite oon aika lääkevastainen ja ainoa mitä olen syönyt tähän vaivaan on verenpainelääke mitä sain työterveydestä. Siitä ei merkittävää apua ole ollut. Alkaa kuitenkin turhauttaan ja suututtaan tää ongelma ja se että jään usein nälkäseks. Jotain ratkasuja pitäis alkaa miettimään kun ei tää näytä menevän ohi.
Olen parantunut paniikkihäiriöstä, osin pitkän masennuslääkekuurin avulla mutta myös hyväksymällä häiriön osaksi persoonaani, enkä lainkaan väheksy vieläkään ketään joka tämä traumaattisen sairauden uhriksi joutuu, sillä edelleen paniikkihäiriö hirviö vaanii kintereilläni, iskien kimppuun jos en ole varuillani. Pahimmillaan paniikkihäiriö sulki minut neljän seinän sisään, josta ulos uskalsin vain rauhoittavilla.
Häiriön syynä on yksinkertaisesti hyperventilointi. Liian nopea syvä hengitys, joka saa sykkeen tihentymään ja tunteen että ilma loppuu. Pahinta on että kun on saanut ensimmäisen paniikkikohtauksen esim. kertomallasi tavalla, alkaa pelätä tilanteita jossa se on aiemmin tullut. Muisti siinä temppuilee. Valitettavasti muisti toimii itseen kohdistuvassa uhassa herkemmin kuin esim. jonkin miellyttävän tunteen tai nautinnon kohdalla. Ihmisen hengissä säilymisvietti on niin voimakas että vaikka kuinka taistelisi kielteisiä tunteitaan vastaan, elimistö laukaisee kohtauksen joka saa pakenemaan oireisiin. Paniikkikohtaus tulkitaankin usein sydänkohtaukseksi ja edessä saattaa olla ambulanssi kyyti sairaalaan (itselle kävi kerran niin). Mitä useamman paniikkikohtauksen saa sitä herkemmin sen myös saa ja joka kerta itseluottamus alenee entisestään ja lopulta ei uskalla enää turvallisesta ympäristöstä poistua. Omat paniikkihäiriökohtaukset alkoivat sairaalassa, korvaleikkaus operaation jälkeen kun menetin väliaikaisesti tasapainoni. Leikkausta edeltävä jännittyneisyys ja jälkivaikutukset yhdessä olivat liikaa minulle. Sen jälkeen sain aina sairaaloissa kohtauksen mutta myös muualla missä en olisi halunnut olla.
Itse kävin ym. ruljanssi läpi ja paranin paniikkihäiriöstäni sille asteelle ettei se enää kummittele mielessäni mutta erityisen kovassa paineessa tai uudessa tilanteessa huomaan kuinka lähellä kohtaus on. Saan tunteen kuitenkin häivytettyä hokemalla itselleni ettei tilanne ole niin paha kuin miltä näyttää. Otappa ihan iisisti vaan, kuiskii omatuntoni. Omaa herkkyyttä pystyy paimentamaan kun luottaa omiin päätöksiinsä. Itseluottamus on paniikkihäiriönhirviön vihollinen. Itsetuntoa pysty kehittämään ihan helposti: Tekemällä asioita joiden onnistumisesta on täysin varma ja kieltäytyä niistä joista on epävarma. Sitä ei kannata jäädä miettimään mikä aiheutti ensimmäisen kohtauksen. Yksi hyvä keino vähentää häiriöalttiutta on kertoa hyvälle, luotettavalle ystävälle ongelmasta.
Netistä löytyy tietoa esim. Terveyskirjaston sivulta:
"Paniikkikohtauksia ilmenee oireina myös joissakin somaattisissa sairauksissa. Tällaisia sairauksia ovat kilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kilpirauhasen sairaudet»3), lisäkilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kalsium - liikaa (hyperkalsemia) ja liian vähän (hypokalsemia) veressä»4), lisämunuaisen ytimen kasvain feokromosytooma, (ks. «Lisämunuaisen sairauksia»5) sisäkorvan toiminnan häiriö tai tietyt sydämen rytmihäiriöt (ks. «Sydämen rytmihäiriöt»6)."