Paniiki-häiriöön rauhoitusta
Kellää mitää hyvää keinoa rauhoittaa itseään näistä ,kun aikakonetta ei voi keksiä jolla korjata tilanteen joka laukas ensimmäisen häiriön joka vinksautti pään sitten pelkämis asteeseen eikä siitä ole toipunut vuosiin. Onhan sitä muitaki oireita taustalla traumaperäistä ja hyperaktiivisuutta nykyään laiskassa kehossa joka aiheuttaa ristiriitasta elämää kun pelko iskee päälle tehä asioita mitä haluaa. Oireet kuitenki helpottunut ajan saatossa mutta sitte tulee näitä päiviä kun joku turha vaiva tulee kuten eilen nukahin kuulokkeet päässä ja aiheutti ärtyneen imusolmuke patin korvan taakse joka aina tulee ku kuulokkeita käytän, mutta nuo paniikki oireet huomaa sen kivuliaaksi niin puskee saman tien päähän kaikki kuolemaan johtavat vaivat että menee oikeasti jo hermo näihin. Niin onko kellään mitään hyvää metodia helpottaa näitä oloja. En jaksais loppuelämää elää näissä hikisissä itsekeskeisissä oloissa ja kuolla pelkurina ois kuitenki vielä paljon annettavaakin.
Mua on erinäisissä ahdistuneisuus/hyperventilaatio-jutuissa auttanut jonkin verran se, että yritän suhtautua itseeni ja ajatuksiini korostetun myötätuntoisesti ja kärsivällisesti "kohtauksen" aikana ja jälkeen. Aikana voi tietty olla niin tunteen vietävänä ettei ole helppo alkaa ykskaks ajattelemaan että ei vaaraa, tää on kohtaus joka menee ohi, mut se on viime aikoina helpottanut. Ehkä siksi, että yritän muutenkin (silloin kun en ole paniikissa) suhtautua itseeni myötätuntoisemmin ja ystävällisemmin kuin esim. teinivuosina, joten harjoittelua kertyy kohtausten välillä.
Jos olen yksin kohtauksen aikana (kuten yleensä olen, osaan ilmaista tunteitani aika rajallisesti ihmisten ilmoilla liikkuessani joten on tyypillistä, että paniikki tulee vasta kun pääsen kotiin ja stressireaktio ikäänkuin "laukeaa"), saatan halata itseäni tai rauhoitella itseäni sanomalla vaikka ääneen että kaikki järjestyy (vaikka en siitä kohtauksen aikana välttämättä varma olekaan). Nämä toimineet siis jonkin verran, ainakin sellaisiin lievempiin kohtauksiin. Lääkettä on varalta kaapissa, jos tuntuu ettei kohtauksesta muuten selviä.
Yksi tosi merkittävä apu mulle on ollut siitä, että on yksi luotettu ihminen jonka kanssa pystyn puhumaan kohtauksista niiden jälkeen. Tai sit saatan kirjoittaa niistä jonnekin tänne netin syövereihin, tai päiväkirjaan. Eivät jää niin pahasti mieleen kummittelemaan.
Oiskin mukava jos saisin yksin olla kohtausten aikana ja antaa kulkea kohtausten mukana mutta minulla on kaks lasta enkä halua niitä huolestuttaa ja näyttää huonoa vointia . Aamulla nuo kohtaukset alko oli tossa päiväl pari hyvää hetkeä, mutta nyt kun sain lapset nukkumaan saa laittaa levolle tämän ruumiin kulkee lämmin aalto ja alkaa rauhottumaan joka paikka ja jännitys laskeutumaa. Otinhan nuita lääkkeitä mutta ei noista hyötyä ole 10minuuttia rauhotti niin nappasin sit närästys lääkkeen naamaa se sentää autto vähän enemmän loppu ainaki rinnan polttelut ja oksentelemiset kun hapot tasaantu liian pitkäaikasesti ressiä yhellä kertaa