Pakkosiivous (ötököiden pelon takia)
Mietin muutamankin kerran että haluanko tehdä tästä omaa ketjua tai julkaista koko juttua ollenkaan, mutta mietin että ehkä on joku muukin…
Ehkä joku saa lohtua ettei ole yksin, ehkä jollakin on jotain neuvoa, ehkä jollain on omiakin kokemuksia, menneitä tai nykyisiä…
—
Olen aina ollut ötökkäkammoinen. Edellisessä asunnossa (talon luonteesta johtuen, heitä mollaamatta) oli todella paljon erilaisia turkis- ja ihrakuoriaisia toukkinern. Siivosin ja sumuttelin silloin kun jaksoin, mutta en ihmeemmin niistä panikoinut.
Nyt ahdistaa kaikki, pelkkä ajatuskin. Kaikki tuntuu saastaiselta, lattiat, seinät, pöydät, vaatteet, kengät, kaapit (tyhjät ja täydet), kirjat, paperit, kortit… jne jne jne.
Ei voi siivota tarpeeksi.
Tämä on nyt kolmas päivä kun olen siivonnut ja kaiken mitä voin, pistän pakastimeen, sen mitä en voi, olen suoraan heittänyt roskiin, koska en voi luottaa etteikö sieltä jotain ötökkää löydy.
Luovutin pois yhden pöydän joka kerää niin paljon pölyä etten pysy sen perässä enää, ja nyt kun istun sängyllä, odottamassa pöydän hakijoita, kuvittelen vaan kuinka ne pikkuvipeltäjät matelee tuolla jalkalistojen alla ja sisällä, kiipeilee pimeän tultua vaatekaappeihin, jne.
Suurin osa tekstiileistä majailee nyt semipysyvästi kannellisissa muovilaatikoissa (mutta kuka sitä tietää onko ne tarpeeksi tiiviitä, ehkä ne pääsee sinnekin sisään jostain raosta) ja osa isoissa minigrip-pusseissa.
Imurin jättäminen sisätiloihin aiheuttaa myös suurta ahdistusta, koska sielläkin saattaa olla toukkia pesimässä ja se pitäisi pistää ulos, mutta tuo on pölypussiton imuri, joten se koko laite pitäisi pistää ulos… eikä tuolla edes ole tarpeeksi kylmä että se ilma mitään sieltä tappaisi. (Mutta ainakin se olisi ulkona. Parvekkeella, jossa on myös mun kengät tuulettumassa ja kylmettymässä…)
Huomenna on pakko jatkaa, PAKKO. Ensin pitä käydä labroissa (väsyttää ja kaikki paikat on kipeenä, en pysty kunnolla does kävelemään), sit pikaisesti hakea lisä minigrip pusseja, sitten on 2-3 tunnin pesulavuoro että saa lisää tavaraa ilmatiiviisin pusseihin säilöön. (Mitään muuta ei voi käyttää, muuten tuntuu siltä että olemattomat ötökät kulkee ihoa pitkin vaatteiden alla.)
Ja samalla pitää vetää pois sänky alkovista, imuroida, pistää ötökkämyrkkyä (sellaista ei ihmisille vaarallista) sinne, siivota hellan takaa…
En tiiä miten jaksan. Mut jos en tee, tää koko juttu vie mun ajatukset 24/7 enkä muuta pysty ajattelemaan. En ees tiiä miten nukun ensi yön.
Parasta tässä on se, että vaikka noi on hirveitä ja ällöttävä, tiedän että ne ei ole varsinaisesti ihmisille vaarallisia. Mutta silti ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa lisää.
Ja tämä kaikki lähti kuudesta toukasta. 6. Sen jälkeen toki löytyi muutama enemmänkin, mutta juuri niistä paikoista mistä niitä odotinkin löytyvän. (Mutta vain muutama, joten…?)
Itken kun en jaksais, ja itken koska en osaa sanoittaa tätä ihmisille oikein kirjoittamatta sitä ylös, ja itken koska on niin monta eri asiaa mitä voisin tehdä että saisin nää (todennäköisesti lähes olemattomat) ötökät kuriin, mutta kuulostaisin vaan vielä kahelimmalta eikä kukaan ymmärtäisi miksi mulla on oltava vaatteet minigrip-pusseissa, kuivaruoka-aineet joko jääkaapissa, minigrip-pusseissa rai muuten ilmatiiviissä astioissa, miksi en voi ostaa käytettynä mitään mitä en voi pistää pakkaseen muutamaksi päivää, ja miksi mun on vähintään huuhdeltava ruokailu- ja ruoanlaittovälineet ennen käyttöä, tai miksi mun imurin ON OLTAVA pölypussillinen.
Ja tääkään teksti ei kuvaa täysin mun ahdinkoa tästä tilanteesta. Helvetti soikoon.
Mainitsen vielä et mulla on kyllä lekuriaika saikkua varten parin viikon sisällä, jolloin aion myös tuoda tän esille.
Niin.. Kyllähän tämä kuulostaa sellaiselta pakonomaiselta ahdistuneisuudelta asian suhteen. Niinkuin sanoit, sun on PAKKO siivota jne.
Mä ymmärrän, mitä tarkoitat. Lueskelin tämän ymmärtäen. Kyllä mä pystyn sun asian ymmärtämään ja tiedän, että tiedät ehkä itsekin, ettei tuossa kaikessa ole järkeä - mutta eipä se järki olekaan se pointti.
Tiedän, miltä tuntuu, kun ei voi ahdistukselleen mitään. Joskus nuorempana olin töissä päiväkodissa ja siellä oli kihomatoepidemia. Mä ahdistuin siitä aivan huolella. Loppujen lopuksi hakeuduin muistaakseni eri töihin, jotta mun ei tarttis jatkaa enää siellä.
Mä en osaa oikein neuvoa... muuta kuin, että tulee ehkä aika kun sinun "pakkomielle" jättää sinut rauhaan. Niinkuin ymmärrät, Suomessa ei juurikaan ole ihmiselle vaarallisia ötököitä. Ne voi olla ällöjä ja vähän inhottavia, mutta oikeaa vaaraa ei ole.
Nyt nää ötökät on tullut sun mielen keskiöön, etkä pysty ajattelemaan muuta. Ei tuosta ole muuta ulospääsyä kuin irrottaa itsensä tuosta asiasta. Oikeasti sun kuuluisi lopettaa tuon tekeminen, mitä teet - mutta ymmärrän, jos et pysty.
Toivon, että olosi helpottaa.
Olen pahoillani puolestasi! Onko mahdollista että ötököiden löytyminen osui sellaiseen saumaan jossa olit valmiiksi vähän stressaantunut, ja löydöstä johtuva ahdistus laukaisi jotenkin paniikin-/pakonomaisen toiminnan? Voin hyvin samaistua tunteeseen että haluaisi tehdä jotakin, mitä tahansa, siinä toivossa että olo helpottuisi. Välillä tuntuu siltä että jonkin tekeminen helpottaa oloa vaikka tietäisikin että sillä ei ihan hirveästi pysty vaikuttamaan ahdistusta aiheuttavaan ilmiöön. Toivottavasti siivoaminen toimii sinulla näin, ja ötököiden aiheuttama pelko tai kammo vähän kerrassaan muuten hälvenee.
Mietin pitkään että olen ehkä väärä ihminen kommentoimaan, koska en erityisemmin jaksa välittää asunnosta löytyvistä ötököistä. Totta kai niitä huomatessani huolehdin vaatteiden tai ruokatavaroiden puolesta, mutta lähinnä harmitus tai häpeä tuntuu mielessäni yhdistyvän siihen mitä muut mahdollisesti ajattelisivat minusta. Tuntuu että kulttuurissa on, tai ainakin on ollut, vallalla käsitys että ötökät kodissa olisivat merkki huonosta taloudenpidosta tai siivottomuudesta, mutta en usko että asunnoissa viihtyvät ötökät kertoisivat meistä paljonkaan ihmisinä. Jos saan pidettyä niiden populaatiot sen verran alhaalla etten näe niitä kovin usein, se on mulle ihan riittävä taso. Kodeissa ja kehoissa meidän kanssamme elää joka tapauksessa lukemattomia mikroskooppisia elämänmuotoja joista osa on hyödyllisiä ja osa haitallisia. Merkittävä osa on pöytävieraita, mikä tarkoittaa että ne hyötyvät ihmisen läsnäolosta mutta että niistä ei ole ihmiselle erityistä haittaa. Luonto ei ole jotain jota olisi mahdollista kokonaan sulkea seinien ulkopuolelle, ellei sitten ole valmis käyttämään koko elämäänsä siivoamiseen.
Nämä nyt lähinnä ajatuksina tai näkökulmina siihen, millä tavalla olen itse pystynyt/pyrkinyt rauhoittumaan ei-toivottujen pöytävieraiden suhteen. Toivottavasti niiden lukemisesta ei sinulle ole enempää haittaa kuin hyötyä.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 8 kuukautta sitten. Syy: Lisäys