Pystyn samaistumaan tuskaasi, joka huokuu kirjoituksestasi. Ikävä kyllä siinä kaikki; en tiedä itsekään miten selvitä, kun kaikki asiat huolettavat. Mutta on hienoa ja ihailtavaa, että kykenet käymään töissä. Voimia sinulle ja meille kaikille toivon sydämeni pohjasta!

Kivet kirjoitti 6.5.2014 20:44

Pystyn samaistumaan tuskaasi, joka huokuu kirjoituksestasi. Ikävä kyllä siinä kaikki; en tiedä itsekään miten selvitä, kun kaikki asiat huolettavat. Mutta on hienoa ja ihailtavaa, että kykenet käymään töissä. Voimia sinulle ja meille kaikille toivon sydämeni pohjasta!

Kiitos ja voimia myös sinnepäin🙂

sleeples kirjoitti 6.5.2014 18:5

Hei!

Kärsin aika ajoin pahoista pakkoajatuksista ja se tuntuu vievän tosi paljon hyvää energiaa, joten siksi toivon ,että joku joka on kärsinyt samoista asioista uskaltaisi täällä niistä puhua ja varsinkin jos on vielä selvinnyt niistä niin aina vaan parempi asia 🙂 Käyn terapiassa ja minulla on lääkitys , sekä nukun äärettömän huonosti lääkityksestä huolimatta. Käyn töissä ja asun jo kohta täysi-ikäisen poikani kanssa kahden. Menen aina töihin, vaikka en olisi nukkunut tuntiakaan, vaan pakotan itseni työhön. Olen väsynyt.
Minua on hyväksikäytetty pienenä, josta nyt vasta aikuisena yli 30v myöhemmin puhun niistä ja huomaan , että se on vaikuttanut tuhoisasti omaan minä-käsitykseeni naisena ja yleensä ihmisenä.😭
Lisäksi lapsuuden perheessämme oli paljon ongelmia lähinnä sen takia, että perheessämme asui isäni naimattomia veljiä ja siskoja, jotka eivät hyväksyneet äitiäni, veljeäni, sekä minua. Äidillä oli paljon töitä ja ahdistavaa aikaa ja minusta tuli pikkuhiljaa hyvin pienestä asti äitini ns. terapeutti. Koin, että en ole missään muussa hyvä kuin toisten tsemppaamisessa, vaikka nyt vasta myöhemmin olen tajunnut, että minulla ei kuitenkaan lapsena ollut täysin kapasiteettia ymmärtää kaikkia aikuisten ongelmia. 4v. sitten sairastuttuani uupumukseen kerroin äidilleni miten koin kaiken. Hän on jo yli 80v ja ymmärrän, että hänellä itsellään ei aikanaan ollut kykyä hoitaa asioitaan toisin, mutta ei ole ymmärtänyt kuinka alituisen huolen se on jättänyt minuun. Olen aina huolissani kaikesta.
Pakkoajatuksista pahinta on se, kun ajatukset menevät esim. johonkin läheiseen esim. poikaani,,,miesystävääni niin tulee pakokauhun sekaisia ajatuksia siitä , että teen jotakin pahaa heille. Se on niin ahdistavaa, että en sellaista olotilaa toivoisi kellekään.
Yritän ajatella, että anna ajatusten tulla ja mennä, mutta kun on riittävän väsynyt niin se ei välttämättä toimi. 😭 mietin liikaa myös asioita ja varsinkin yöllä,,,
Kertokaa please omia tarinoitanne ja selviytymisstrategioitanne🙂👍

Hei sleeples

Sinun elämän tarinassasi on paljon samaa kuin omassani, joten ajattelin kirjoittaa sinulle.
Minuakin käytettiin hyväksi lapsena ja perhe-elämä silloin oli muutenkin ahdistavaa.
Luultavasti kaikki juontaa juurensa jo sieltä.. Oma itsetuntoni ja minäkuvani kasvoivat kieroon, jos ollenkaan.
Pari vuotta sitten pakkoajatukset olivat pahimmillaan. Ne koskivat juuri kaikkea mikä on ns kiellettyä tai pahaa. Läheisieni satuttamista jne. Elin silloin hirveän stressaavaa aikaa ja myös itselläni oli silloin univaikeuksia.
Elämän tilanteeni on nyt paljon parempi, ei suurempia stressin aiheita, ja sen myötä pakkoajatukset ovat hellittäneet. Eli minulla on auttanut se että olen karsinut kaikkea sitä elämästäni, minkä olen tiennyt aiheuttavan stressiä ja rentoutunut rentoutus-levyjen avulla. Ne auttavat hyvin myös univaikeuksiin, ainakin minulla.
Eli itselläni stressi on se mikä pahentaa tilannetta. Minua myös syyllistettiin lapsena jatkuvasti, en tiedä voisiko sillä olla tekemistä tämän kanssa.. Ainakin ne ajatukset aiheuttivat hirveää syyllisyyttä. Ja olen oikeasti ns kilttityttö ollut aina, enkä tahdo pahaa kenellekään.
En tiedä oliko tästä mitään apua sinulle sleeples, mutta toivon että olosi helpottaisi pian🙂

,,,kiva kuulla, että jollakin muullakin on tällaisia vaikeuksia ja on selvinnyt niistä🙂 itsekin olen kuunnellut jo vuosia rentoutus cd:tä, mutta aina ne eivät auta ja varsinkin jos yöllä on alkanut taas pohtimaan asioita liikaa,,,minusta nämä p-ajatukseni tulevat sieltä, että olen aina haudannut tunteeni ja vain mielistellyt muita ja ne paukahtavat päälle jos en uskalla tehdä ratkaisuja mitkä ovat omaltani kannaltani ne parhaat ratkaisut,,,tässä on opettelemista, kun olen liian kiltti luonne,,,aivan ristiriitaista ja sitten vielä kärsin yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä ja vaikka mistä,,,,
Onko sinulla lääkitystä ollut p-ajatuksiin?! jne

Moi sleeples

Minulla ei ole koskaan ollut niihin p-ajatuksiin lääkitystä, en ole oikeastaan edes tiennyt että siihen on lääkkeet. En ole koskaan uskaltanut kertoa kenellekään niistä p-ajatuksista, kun olen pelännyt että minua pidetään hulluna tai jotain. Vasta täällä olen huomannut että en olekaan ainoa joka niistä kärsii, ja se on helpottanut paljon kun tietää että ei ole yksin ongelman kanssa. Vaikka ei sitä tietenkään kenellekään toivo, on se niin kamalaa, kuten tiedät.
Oletko sinä kertonut läheisillesi niistä p-ajatuksista? Ja jos olet kuinka he reagoivat siihen?

Ai niin, itse olen kokenut että moni-b-vitamiinilisän syöminen päivittäin on minulla auttanut väsymykseen, ja myös tähän ongelmaan🙂👍