Hei Hensku.Huolestuttavalta tuo sinun vointisi kuulostaa. Olen kahlannut samanlaisissa tuntemuksissa, joten tiedän, mistä puhut.
Kerroit, että sinulla on ollut pidempiaikaista stressiä ja huolta. Liittyykö se johonkin tiettyyn asiaan,vai onko useampia asioita,jotka huolettavat ?
Ihmisen huonovointisuus kasvaa usein lumipalloefektin tavoin. Masentuneena ja ahdistuneena omat voimavarat riittävät häthätää itsensä koossapitämiseen (sekin on jo vaikeaa). Jos tässä tilanteessa pitäisi alkaa selvittämään parisuhteen ristiriitoja, se on jo liikaa.
Onko puolisosi tietoinen, kuinka kovilla olet ja ymmärääkö hän sen ? Tarvitsisit nyt todellakin kaiken mahdollisen tuen, mitä on saatavilla.
Kerroit, että lapsesi auttavat jaksamaan. Sinulla on ilmeisesti kipeitä hylkäämiskokemuksia kommenttisi perusteella. Yritä olla repimättä itseäsi. Tuskaisuus saa tekemään kaikenlaista, että vointi tuntuisi edes sen hetken siedettävältä, mutta itsensä vahingoittaminen ei ole ratkaisu. Koska tiedän, miten syvissä vesissä olet tällä hetkellä, toivon, että hakeutuisit lääkäriin. Ykkösasia olisi saada helpotusta akuuttiin tilanteeseen. Sitten kun voit paremmin, olisi hienoa, jos asioille jotka sinua ovat pitkään stressanneet,pystyttäisiin nostamaan pöydälle, ja jos mahdollista, tekemään niille jotain. Ensiaskel kuitenkin on,että hakeudut lääkärille. Toivon sydämeni pohjasta, että ongelmat, jotka tällä hetkellä vievät voimasi, helpottaisivat. 🙂🌻

Kiitos vastauksestasi 🙂

Stressin aiheuttajia on monia;taloudelliset ongelmat, vanhempieni vakava sairastuminen ja heistä huolehtiminen, uskontokunnasta eroaminen..
Olen asunut miesystäväni luona vasta muutaman kuukauden, siihen vaikutti osaltaan myös se kun mulle kertyi vuokrarästejä olisi mennyt muutenkin kohta asunto alta.mutta tietenkin isoin syy että haluttiin yhteen.seurustelultu ollaan 1 1/2 vuotta.

Kävin lääkärissä tuossa reilu pari vkoa sitten,sain sairaslomaa ja
aloitettiin uudelleen lääkitys ja sain lähetteen mtt-toimistoon.

Välillä tuntuu kuin elämä vain valuisi sormien välistä....

Lapsuuden/nuoruuden asiatkin ovat osaltaan sairastuttaneet mut.oli alkoholismia,väkivaltaa/tappeluita,äidin sairastuminen kun olin 4v.oli aika kun olin useita kuukausia sairaalassa,olin 6v,samaan aikaan oli myös isä ja äiti. Sitten oli rankkaa koulukiusaamista ym.

Tää nyt rönsyili sinne tänne tää mun kirjoitus,nuo on vaan asioita jotka jättänyt jäljet

Moi Hensku. Paljon olet joutunut kestämään. Lapsuudessa kokemasi asiat ovat jättäneet syvät haavat,joita kannat mukanasi. Sieltä kumpuaa turvattomuuden tunne sekä pelko hylkäämisestä. Kasvoin itse alkoholistiperheessä, jossa päihdeongelmainen käyttäytyi sekä väkivaltaisesti että itsetuhoisasti. AAL:n ( alkoholistien aikuisten lasten) kirjoituksissa puhutaan haavoitetusta lapsuudesta ja tästähän omalla kohdallasikin on kyse. Suosittelen,jos sinulla on mahdollisuus, katsomaan Yle Arkistosta Inhimillinen tekijä-häiriötekijä olohuoneessa. Siinä käsitellään aihetta, jossa lapsi joutuu syystä tai toisesta ottamaan liian varhain aikuisen roolin perheessä.
On todella hienoa,että sinulla on lähete sinne MTT:n.Olen itse käynyt siellä säännöllisesti kolme vuotta,ja koen sen hyvin tärkeäksi jaksamiseni kannalta. Rinnalla menee psyykelääkitys. Olen itse joskus kokenut, että elämä menee eteenpäin ilman, että saan siihen minkäänlaista otetta tai tulee pelko, etten pysty vaikuttamaan siihen millään tavalla. Olen kuitenkin ajan myötä havainnut, että on asioita, joihin minulla on mahdollisuus vaikuttaa. Se vaan vaatii jatkuvaa työstämistä. En ole uskonnollinen, mutta tyyneysrukoukseen sisältyy olemassaolon ydin; Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,Rohkeutta muuttaa ne, mitkä voin ja Viisaus erottaa nämä toisistaan. Jaksamisia Hensku. 🙂👍