Moikka! Mulla on pakko-oireinenhäiriö. Enimmäkseen pakkoajatuspainotteinen.
Mulla ei ole sellaisia tarkkoja rituaaleja mitä pitäisi suorittaa ennen kun voin tehdä asiaa x, mutta joskus tulee niitä, että pitää tehdä jotain ''tai tapahtuu jotain pahaa'' tms.
Nuorempana (nuori olen vieläkin) en pystynyt käyttämään samaa vesilasia uudelleen ja aina ennen käyttöä piti huuhdella vedellä kolme kertaa, enää tätä ei ole tai välillä huuhtelen, mutta se ei ole pakollista.
Mulla on enemmänkin ruokaan liittyviä pakko-oireita. Sain oman diagnoosini n. 1,5 vuotta sitten vaikka sitä aiemmin on ollut lievänä ihan pienestä asti luultavasti. Muina diagnooseina on määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö.

Minun mielestä sinun kannattaisi rauhassa antaa itsellesi aikaa. Mielenterveysongelmat varmaan vaan pahentaa sitä, ettet tiedä mitä haluat tehdä tulevaisuudessa koska ne rajoittavat niin montaa vaihtoehtoa.
En ole varmaan paras puhumaan tuosta ''ajan kanssa hyvää tulee'' - hommasta, koska välillä (usein) se minultakin unohtuu.

Todella paljon tsemppiä sinulle, tiedän mitä käyt läpi ☺️❤️
Jään seurailemaan sinun keskusteluasi ja vastailen jos jotain kysyttävää tms tulee. 🙂

Auringonkukkanen kirjoitti 10.6.2015 0:52

Minulla on todettu masennus ja pakko-oireinen häiriö. Olen tällä hetkellä kesäkuun loppuun saakka sairaslomalla ja ennen sen loppua olisi tarkoitus tavata psykiatri, joka varmaan arvioi onko tarvetta jatkaa sairaslomaa jne. Olen siis työtön, joten en ole sairaslomalla töistä, mutta sairaslomalla kuitenkin.

Hei
Minullakin on pakko-oireinen häiriö johon sairastuin masennushoidon aikana ja epäilen että se on käyttämäni mielialalääkkeen sivuvaikutus koska nuorempana en kärsinyt pakko-oireista. Olen nyt yli viiskymppinen mies ja olen työssä. Lääkitys oli päällä yli seitsemän vuotta eri vahvuuksilla ja häiritsi monella tapaa ajattelukykyä mutta lääkärini piti sitä silti minulle sopivana koska kärsin myös lievästä vainoharhaisuudesta.

Pakko-oireeni on pelkästään pakkoajattelua, en siis voi olla ajattelematta jatkuvasti jotakin. En siis ole pystynyt rentoutumaan kuin rauhoittavilla tai väsyttävillä allergialääkkeillä. Olen yrittänyt saada apua ongelmaani erityistä kirjaa lukemalla, jossa kerrotaan tekniikoista jolla pakko-oireista voi päästä kokonaan pois. Olen kohtalaisesti onnistunutkin mutta pakkoajattelu haittaa edelleen nukahtamista. Kevät talvella luin netistä että D-vitamiinilla olisi ehkäisevä vaikutus ja kokeilin sitä mutta on vaikea sanoa oliko siitä hyötyä mutta ainakin näin kesäaikana pakkoajatteluni on hieman vähentynyt, kun olen oleskellut paljon auringon paisteessa. Täytyypä syksyllä jatkaa D-vitamiinilla, jospa se toimii vasta pitkällä aikavälillä.

Pakkoajattelu ei juuri haittaa rutiini työntekoa mutta lukemista kylläkin eli kaikenlaista keskittymistä ja uusien asioiden oppiminen vaikeaa ja stressaavaa. 😠

Millä tavalla sinun pakko-oireesi ilmenee? Keskustelu asiasta on auttanut minua ja uskon että siitä on sinullekin apua. 🙂👍

Pakko-oireeni ilmenee erilaisina pelkoina/ajatuksina, esim. lasta hoitaessa. Usein pakko-oireet tulevat ilmi stressaavissa tilanteissa. Jotenkin pelkään, että tekisin jollekin jotain väärää. (vaikka en oikeasti halua tehdä kenellekään mitään väärää)

Olen n.10.vuoden ajan kärsinyt erilaisista pakko-oireista..on ollut esim pakkoajatuksia, .tarkistamista, käsien pesua jne. Ja monia muitakin juttuja. Tosi usein olen myös puolisoltani varmistellut erilaisia asioita.

Luin kirjan "Pakko-oireet ja OD" ja monet kuvauksista ainakin osittain sopivat minuun.

Minua ahdistaa tulevaisuus. Onko pakko-oireiselle ihmiselle mitään sopivaa alaa..Osaatteko suositella mitään alaa, missä ei olisi ihan hirveästi ylimääräistä stressiä/vastuuta? Haluaisin sellaisen työpaikan joskus, missä minun olisi helppo käydä.. stressaan aika paljon tuota alanvalinta kysymystä, kun en meinaa keksiä itselleni sopivaa alaa. Toki on hyvä ottaa aikaa miettimiseen.

Millä aloilla muut ocd-ihmiset työskentelee/opiskelee tms.?

Itse opiskelen. Aloitin syksyllä opinnot hoitoalalla ja ensimmäiset pari kuukautta menikin ihan hyvin, mutta sitten oon ollut enemmän tai vähemmän sairaslomalla.
Ala tuntuu sopivalta, mutta tällähetkellä sitä on vaikea käydä koska on niin paljon ongelmia itselläni. Olen 20-vuotias eli vielä nuori kuitenkin.

Mikä olisi sinulle mieleistä tekemistä? Ihan vaikka vaan vapaa-ajalla. Pystyisitkö niistä asioista kehittelemään itsellesi jonkin ammatin?
Hyvähän se on miettiä mikä ammatti kiinnostaisi, mutta älä liikaa stressaa siitä, koska se sitten taas pahentaa sinun oireita.
Olen sitä mieltä, että kannattaisi ensin hoitaa itsensä kuntoon ennenkun menisi kouluun.
Itsekin oletin, että olisi hyvä mennä kouluun niin saisi jotain rytmiä elämään, mutta en osaa sanoa oliko se huono vaihtoehto kun kuitenkin sairaslomalla olen ollut varmaan 60% ajasta.

Niin..en oikein tiedä mikä olisi sopiva ala. Vapaa-ajalla tykkään lukea, tehdä käsitöitä, joskus liikkua jne.

No täytynee kai ottaa ns. aikalisä siihen, että keksii sopivan alan. Itse aikaisemmin joskus opiskelin hoitoalaa, mutta jouduin keskeyttämään opinnot, koska uuvuin tosi paljon opintojen myötä..minulla oli jo silloin pakko-oireita.

Auringonkukkanen kirjoitti 11.6.2015 8:49

Pakko-oireeni ilmenee erilaisina pelkoina/ajatuksina, esim. lasta hoitaessa. Usein pakko-oireet tulevat ilmi stressaavissa tilanteissa. Jotenkin pelkään, että tekisin jollekin jotain väärää. (vaikka en oikeasti halua tehdä kenellekään mitään väärää)

Millä aloilla muut ocd-ihmiset työskentelee/opiskelee tms.?

Halvatun Windows kun pätkii ja muuttaa tietokonetta jatkuvasti ja olen koko iltapäivän hakenut tätä sivua. Uusi päivitys on kai tulkinnut tukinetin haittaohjelmaksi mutta jokohan onnistuisi.

Vastaus aurinkokukalle:
Jos pakko-oireesi ilmenee pelkoina ja että tekisit jollekin väärää vaikket ikimaailmassa niin tekisi kenellekään, tulee mieleen että kannat jostain syyllisyyttä, jotain sellaista mikä ei luultavasti ole edes totta eli kärsisit harhaisuudesta. Se ei minusta ole oikeastaan pakko-oire mutta voin olla väärässä sillä omat pakko-oireeni lähes pelkästään pakkoajatuksia, enkä ole koskaan pelännyt toimivani vastoin omaa tahtoa. Sinulla on kuitenkin myös pakko-oireilua ja ritualisoit saadaksesi oireilun jotenkin hallintaasi mikä kyllä viittaisi pakko-oireeseen mutta sinuna olisin enemmän huolissani peloista/harhoista.

Minulla oli masennuksen lisäksi vainoharhaisuutta, mikä tarkoitti että uskoin olevan jatkuvan tarkkailun alla, vaikken tietenkään ollut, mutta harha ei aiheuttanut minulle pelkoja vaan epämielyttävän tunteen ja ahdistuksen.
Sinun kannattaisi puhua peloistasi jollekin ammattiauttajille. Harhoista kannattaa päästä eroon ja se merkitsee kyllä lääkitystä, ehkä myös terapiaa.

En osaa sanoa mikä ammatti sinulle sopisi sillä itse olin silloin terve kun hakeuduin nykyiseen työhön prosessiteollisuuteen eli tarkkailen näyttöjä ja teen hälytyksen jos tulee jokin häiriö. Työ on äärimmäisen helppoa ja sopii minulle hyvin ja työni on myös tärkeää sillä prosessi vaatii jatkuvaa tarkkailua. Ainoa haitta työssäni on että se on katkeamatonta kolmivuoroista. Sairastuin masennukseen muutamista vastoinkäymisistä mutta vainoharhaisuuteen sairastumista en pysty käsittämään.

Melkein suosittelin ammatiksi jotain muuta kuin suurta vastuuta tarvittavaa ei esim. sairaanhoitajaksi. Jotain toimistotyötä vähäisellä stressillä. Olet sen verran nuori että voit parannuttuasi hakeutua vaativampaan ammattiin.

Moi, päädyin lukemaan tätä ketjua ja halusin kirjoittaa, kun se kuvaa aika hyvin omaa tämänhetkistä tilannettani. Olen saanut viimeaikoina useita diagnooseja, masennuksesta, ahdistuneisuudesta, pakko-oireisesta häiriöstä,vaativasta persoonallisuudesta jne. Olen vähän yli 20 v nuori nainen ja kärsinyt OCD:stä useamman vuoden, aikaisemmin se oli "vain" pakonomaista hellan levyjen, hanojen ja kaiken mahdollisen tarkistelua yhä uudelleen sekä saastumisen pelkoa ja jatkuvaa käsienpesua, mutta viime kevään kuormittavien tekijöiden ja ilmeisesti masennuksen myötä se on päässyt puhkemaan kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Viime kuukausien aikana OCD:ni on muuttunut aikaisempien oireiden lisäksi erittäin ahdistaviksi ja voimakkaiksi pakkoajatuksiksi.

Auringonkukkaselle: minullakin on paljon esim. juuri sellaisia pakkoajatuksia, että tekisin jollekin jotain pahaa, vaikka olen kiltti ihminen enkä todellakaan haluaisi tehdä mitään niistä kauheuksista mitä mieleeni tulee. Pahinta on se, etten saa "nollattua" kaikkia ajatuksia etteivät ne voi pitää paikkaansa vaan mielessäni pyörii uusien lisäksi aina vaan myös vanhoja ajatuksia, mitä jos jotain onkin oikeasti tapahtunut. Tämä on varmaankin edellisessä viestissä mainittua harhaisuutta tai jotain vakavampaa, kun aina ei ole varmuutta siitä, mikä on totta ja mikä ei. Olen elänyt jo pitkään kuin jossain omassa maailmassa ahdistavien mielikuvieni kanssa. Itken vain nytkin kun en tiedä miten pääsen tästä tilanteesta pois, en tiedä kestänkö enää kauaa kun koko ajan on joku pelko tai ahdistava ajatus mielessä. Tuntuu, ettei tällainen elämä ole elämisen arvoista. 😭

black feather kirjoitti 12.6.2015 14:32

Pahinta on se, etten saa "nollattua" kaikkia ajatuksia etteivät ne voi pitää paikkaansa vaan mielessäni pyörii uusien lisäksi aina vaan myös vanhoja ajatuksia, mitä jos jotain onkin oikeasti tapahtunut. Tämä on varmaankin edellisessä viestissä mainittua harhaisuutta tai jotain vakavampaa, kun aina ei ole varmuutta siitä, mikä on totta ja mikä ei. Olen elänyt jo pitkään kuin jossain omassa maailmassa ahdistavien mielikuvieni kanssa.

Nimen omaan juuri tuo ettei pysty "nollaamaan" ajatuksia on minullakin ollut se pahin ongelma näissä pakkoajatuksissa. Tietenkin on jatkuvasti ajateltava erinäisiä asioita jos ylipäätään tekee jotakin mutta mistä tulevat ne tyhmät ajatukset joilla ei ole mitään tekemistä todellisen, eletyn elämän kanssa. Jos pakkoajatukset olisi edes muistoja jostain menneisyydestä, sen käsittäisi mutta kun ovat täysin mielikuvituksen tuottamia.

Itse olen saanut apua kirjasta: "Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista", jonka ostin verkkokaupasta mutta en löytänyt sitä kauppaa enää netistä mutta kirja löytyy varmasti kirjastosta, uskoisin niin. Vaikken ihan kaikkea kirjasta ymmärräkään niin se kolahtanut monta kertaa niin osuvasti omiin oireisiin, että jo se helpottaa oloa kun esipuheessa on maininta että pakko-oireista voi parantua. Olen lukenut kirjan kannesta kanteen jo monta kertaa ja tällä hetkellä ongelmani on enää nukkuminen. Nukahdan kyllä helposti illalla mutta kun yöllä herään, ei ajatusten nollaaminen olekaan niin helppo juttu kuin päivällä. Päivällä olen onnistunut kirjassa neuvotussa rentoutusharjoituksessa mutta jostain syystä se ei toimi öisin. Käytän uudelleen nukahtamiseksi lievästi väsyttävää allergialääkettä.

Suosittelen siis tuon kirjan hankkimista ainakin helpottamaan oloasi mutta taidat tarvita myös jonkin lääkityksen sillä kertomasi vaikeudet ei ehkä omin voimin poistu. Pakko-oireilu saa kyllä pään tosi sekaisin ja sitä ei helposti sellainen ymmärrä jolla ei sitä vaivaa ole mutta minä kyllä ymmärrän ahdinkosi erittäin hyvin ja kannustan hankkimaan apua. Sitä on kyllä saatavilla etkä ole oireittesi kanssa yksin. Pakko-oireilijoita on tällä keskustelussakin useita tsemppaamassa toisiaan. 🙂👍

Muistan joskus 2-3 vuotta sitten lukeneeni tuota Kerrasta poikki-kirjaa, kun oireet olivat vielä lieviä. Nyt tilanne on ikävä kyllä niin paha, ettei kirjoista taida apua olla enkä vaikean masennuksen takia pysty oikein keskittymään lukemiseen - enkä juuri mihinkään muuhunkaan. Pahinta tässä on se, että käyn terapiassa ja lääkitystäkin on (tosin juuri vaihdettu toiseen kun edellisestä en kokenut mitään apua saavani).

Pitänee tehdä aiheesta oma ketju ettei käy niin että varastan tämän aloittajalta, kun pakko-oireisesta häiriöstä itselläni olisi tällä hetkellä niin paljon kerrottavaa/kysyttävää. Mutta tosiaan, vertaistuki on tosi tärkeää ja se on helpottavaa kun on muita samoista vaivoista kärsiviä, joiden kanssa jakaa ajatuksia ja tsempata toinen toisiaan 🙂👍

Ehkä on paras luoda oma ketju mutta itse en voi siihen osallistua kun lähden paikkaan jossa netti ei toimi (suomessa) ja taidan olla yli-ikäinen muutenkin teidän nuorten kanssa keskustelemaan. Mielellään kyllä lukisin kommenttejanne. Nämä pakko-oireet ovat kaikessa karmeudessa kuitenkin kiinnostava ilmiö. Se, että ihminen luo itselleen harmeja tyhjästä, siinä on jotain mystistä. Aivan kuin omaisi yliluonnollisia kykyjä, vaikkakin kielteisessä mielessä. Jotenkin se kyky pitäisi pystyä kääntämään positiiviseksi energiaksi.

Sen voin kuitenkin vanhempana ja "viisaampana" (heh heh joopa joo) sanoa, että nopeaa parantumista ei kannata odottaa ja siihen terapiassa kai pyritäänkin. Minäkin olen ollut nuori ja muistan kuin eilispäivän miten kiihkeästi silloin elin ja kuinka vaikeaa oli hyväksyä että tietyt asiat tapahtuvat tuskastuttavan hitaasti, kuin ei mitään edistystä tulisikaan mutta ihminen kasvaa koko ikänsä. Sen tiedän nyt yli viiskymppisenä. Yleensä pakko-oireisiin sairastutaan nuorena eli olen poikkeusyksilö. Pitäisikö siitä olla iloinen, en tiedä mutta siihen ainakin uskon että paranen tästä pakko-oireestani. Mihinkään muuhun en sitten uskokaan. 😉

Moi! Ei kannata menettää elämäniloaan tai varsinakaan elämänhaluaan pakko-oireiden takia! Aina on toivoa paranemisesta ja jos ei täysin paranisikaan, niin ehkä tämän ongelman kanssa oppii elämään. Ajatuksien kanssa usein itselläni toimii kaikenlaisten ajatusten hyväksyminen, koska eihän ns. "pahatkaan" ajatukset tarkoita, että oikeasti tekisi pahaa!

Myöskin epävarmuutta ym. on hyvä oppia sietämään. Elämä kuitenkin monessa määrin on epävarmaa, mutta se on osa elämää.

Ikävä kyllä omalla kohdallani elämäniloni- ja haluni on jo mennyt. Tämä tila on päässyt liian pitkälle ja olen menettänyt uskoni parantumiseen. Odotan vain pääseväni illalla nukkumaan, mikä on tällä hetkellä yksi harvoista pakokeinoistani pakkoajatuksia ja ahdistavaa oloa vastaan. Itselläni mieli syöttää edelleen jatkuvasti sellaisia moraalini vastaisia pakko-ajatuksia, joissa tekisin jollekin jotakin pahaa ja pahimmat kohdistuvat lapsiin (en voi todellakaan ymmärtää miksi ja siksi ne ahdistavat aivan valtavasti) tai muita epämiellyttäviä asioita, mitä en haluaisi ajatella. Enkä vaan pääse niistä, vaikka olen yrittänyt hyväksyä, että tähän sairauteen kuuluu kaikenlaisia kamalia ajatuksia joita ei voisi kuvitella tekevänsä, niistä on todella pitkä matka tekoihin jne. Erilaiset ajatukset kuitenkin vainoavat lähes koko ajan valveilla ollessani.

Minusta tuntuu, että suurin ongelma on tässä: olen antanut ajatuksille vallan ja alkanut pitää ajatuksia totena ja pelkään, että jotakin pahaa on jossain vaiheessa oikeasti tapahtunut. Valtava taakka putoaisi harteiltani, jos joku vain voisi kertoa, että en ole tehnyt mitään kamalaa kenellekään missään tilanteessa eikä myöskään minulle ole tehty, että tämä kaikki on vain mielikuvitukseni tuotetta. (en siis pelkää itse tehneeni mitään näistä asioista humalassa vaan selvin päin, että olisin jotenkin tahtomattani menettänyt kontrollini siitä mitä teen). Kohta en varmaan uskalla poistua kotoa enää ollenkaan, ettei minun tarvitse miettiä, onko jokin todellista vai ei.

Kirjoittaminen helpottaa näköjään vähän, kun voi purkaa tätä tuskaa sanoiksi. ps. tuo oli hyvä pointti, että epävarmuutta tulisi oppia sietämään. Itse en nähtävästi ole siihen pystynyt vaan yritän kaikin keinoin kontrolloida, ettei mitään pahaa pääse tapahtumaan.

Minulla on ja on ollut seuraavanlaisia pakko-oireita

Bakteeri,likaisuus
Seksuaalisuus
Väkivalta
Vahingon aiheuttaminen toisille, virheen tekeminen
Tarkistelen
Numeroiden toistaminen,laskeminen
Puheiden toistaminen, musiikin toistaminen
Terveys?
Uskonto? Rukoilu
Pakkoliikkeet

Olikohan tässä kaikki? Väsyttää sairaus kaikkiaan.
Parhaiten auttaa ketipinor, rauhoittava

Heräsin paniikki kohtauksen, joka liittyy puheen pakkotoistoon. Olin aloittamassa yli 30 tuntia kestävän pakkoajatusketjun. Paniikki kohtauksessa alan huutaa. Pelottaa, että tulee valitus.

Miten olette toimineet, kun sairaus vaikeuttaa asumista?