Pakko koittaa tätä kautta

Pakko koittaa tätä kautta

Käyttäjä jmtr aloittanut aikaan 25.01.2015 klo 00:05 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä jmtr kirjoittanut 25.01.2015 klo 00:05

Nyt oon tullu siihen tilanteeseen et on pakko päästä johonkin avautuun. Mä oon yleensä se vahva, luotettava, hauska ja ennen kaikkee huoleton sälli kelle kaikki avautuu. Kuulostaa omat murheet vaan aina niin pieniltä mut nyt kaatuu seinät päälle ja ahdistaa. Eli siis oon 30v mies ja viettäny aina ns. poikamies elämää. Kävi nyt kuitenki niin et päästin itteni rakastuun ja pari vuotta kerkesin seurusteleen. Nyt tää suhde sit päätty ja meinasin vaan et ihan ok… Mut ei ollu. Edelleen pitää vaan kaikille esittää sitä samaa huoletonta kaveria samalla ku talous vetää pakkaselle kokoajan ja pää hajoo ikävään. Ei tarvii kauaa enää sätkiä ku tekee konkurssin niin taludellisesti ku henkisesti. Kiitos ja anteeks

Käyttäjä haitula kirjoittanut 26.01.2015 klo 17:55

En osaa sanoa muuta kuin HIRMUISESTI voimia sinulle!!!!

Käyttäjä Nannanen86 kirjoittanut 27.01.2015 klo 10:44

Kuinka kauan erosta on? Sydänsurut on kaikkein pahimpia, niistä ei selviä välttämättä edes ajan kanssa vaikka niin jotkut viisaammat väittää. Mutta se suru muuttaa muotoaan ja sen kanssa pystyy elämään. Nimimerkillä kokemusta on. Jos erosta on vain vähän aikaa niin tottakai se on ymmärrettävää, jos se maailmaa kaatuu päälle ja kaikki menee päin pyllyä.

Toivotan sulle paljon jaksamista! 🙂

Käyttäjä Serafine kirjoittanut 27.01.2015 klo 18:57

Moikka!

Minkä takia sun täytyisi muka esittää niin vahvaa, ja ettei mikään muka satu? Tunteet pitäs päästää pihalle, muuten ne tulee jollain mulla tavalla esiin.. esim juuri ahdistuksena. Kokemusta on vähän liiaksikin tuosta tunteiden tukahduttamisesta. Jos ei kavereissa tai perheessä ole ketään kenelle jutella, niin entä jos soitat ja varaat ajan jonnekin terapeutille ja käyt juttelee? Maksaa vähän mutta voisi olla paljonkin avuksi.

Kirjottele tänne miten menee! Tsemppiä 🌻🙂🌻 🙂👍

Käyttäjä jmtr kirjoittanut 05.02.2015 klo 19:53

Kiitos vastauksista! Yllätyin et oikeesti niistä on jopa jeesiä. Kysymyksiin vähän vastausia eli siis lopullisesta erosta ei oo ku pari viikkoa. Kyllähän meillä ongelmia on ollu jo puolisen vuotta mut aattelin vaan et kyl tää viä tästä jatkuis. Nyt on sit selvinny et tällä toisella on jo uus suhde. Ja ilmeisesti alkanu heti meijän eron jälkeen jos ei jo aiemmin. Nytpähän tiiän et miks oon aiemmin ollu vaan sinkkuna! Ei tuu turhia sydän suruja. Toivottavasti sanonta pitää paikkans et se mikä ei tapa ni se vaan sattuu v...usti... vai millai se oli. Kuitenki kiitos kaikille kommentoijille. Tästä vaan taas uutta hymyä naamaan huomiselle...

Käyttäjä repukka kirjoittanut 06.02.2015 klo 11:30

Sydänsurusta toipuu kyllä, mutta aikaa se vie. Anna itsellesi oikeus surra äläkä pakota itseäsi hymyilemään. Jos nyt hautaat tunteesi etkä anna niiden tulla, ne tulevat väkisin pintaan joskus myöhemmin. Kokemuksesta tiedän. Onko ketään, jonka kanssa voisit jutella asiasta? Jos sinulla on hyviä kavereita tai ystäviä, niin olisiko heistä kukaan sellainen, jolle voisit jutella? Sellainen, johon luotat ja jolle uskaltaisit puhua? Olisi hyvä, että pääsisit puhumaan tunteistasi ja ajatuksistasi etkä joutuisi hautomaan niitä itseksei. Voimia sinulle!

Käyttäjä helemi kirjoittanut 06.02.2015 klo 13:44

Ei sinun tarvitse, koko aikaa hymyillä kuin hangon keksi, lasketella hyviä juttuja, kavereiden iloksi, sinullakin on lupa olla hiljaa ja miettiä syntyjä syviä.

Sanoit, että talouskin on pakkasella, niistä selviää, ne on ihmisen tekemiä ongelmia ja ihminen voi ne korjatakkin.
Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, vaikka en ole vielä vaikeimmissa paioissa, sitä tarkoitusta, itsekkään löytänyt, mutta jotenkin olen mennä rämpinyt, tähän asti.

Käyttäjä jmtr kirjoittanut 07.02.2015 klo 23:20

Sepäs se onki mulla se yks ongelma kun en osaa puhua tunteista. Varmasti kaveri piirissä olis sellasia kelle vois puhua, mut oon rakentanu itelleni sellasen kilven et en vaan jotenki pysty puhuun näistä asioista. Senpä takia oonki täällä anonyymisti.

Käyttäjä Serafine kirjoittanut 08.02.2015 klo 16:23

Rohkeasti vaan sitä kilpeä avaamaan jonkun kanssa.. Auttaa ihan varmasti ja uskon että kaveripiirissä on sellasia tyyppejä jotka mielellään juttelee vähän henkevämpiäkin. Ei ero kenellekään helppoa ole, mutta siitä selviää kyllä 🙂👍

Olen samanikäinen kuin sinä ja itselläkin välillä jo usko mennyt vastakkaiseen sukupuoleen. Mulla on muutama todella rankka ero takana viime vuosien aikana. Jotenkin olen päätynyt siihen tulokseen, että onnistun itse alitajuisesti valitsemaan väärät tyypit tai olosuhteiden takia mahdottoman suhteen. En silti ole menettänyt toivoani, vaan uskon että jostain se oikea vielä löytyy..

🙂

Käyttäjä jmtr kirjoittanut 12.02.2015 klo 18:16

Eipä kait se nyt vaan auta muu ku koittaa vaan unohtaa ja jatkaa omia touhujaan. Tarvis vaan koittaa saada ajatukset tulevaisuuteen ja mennä sitä kohti. Kiitos vaan kaikille kommentoijille. Eiköhän se tästä ala taas uuteen nousuun ku kevättä kohden mennään. Taidan alkaa lukeen enemmänki tätä foorumia. Huomaa et omat murheet on todella pieniä ja toivoo voimia kaikille muille