Ootteko kukaan keksiny mitään hyvää konstia, miten lievittää ahdistusta? Tietenkin puhuminen varmaan auttaa eniten esim. hoitajan kanssa. Tai ulkoilu... Huomion kohdistaminen muualle, ehkä myös auttaa...

Ahdistuneisuuden suhteen on ollut vähän helpompi talvi kuin vuosi sitten. Oman kokemukseni mukaan helpotusta saa, jos pääse tilaan, jossa itsetietoisuus hitusen vähenee ja suhteellisuudentaju paranee. Puhuminen ei aina ole minulle paras keino.

Musiikki on parhaimmillaan jumalallista ja kuin kosmisen tarkoituksenmukaisuuden ilmentymä. Kuunteleminen ei ehkä aluksi tunnu helpolta, mutta vähitellen musiikkiin vain uppoutuu. Suosittelen esimerkiksi Antonin Dvorakin Stabat materia.

Kuuntelen itsekin klassista aika paljon. Sibeliusta viime aikoina. Oon Dvorakiakin jonkin verran kuunnellut.

Niin se puhuminen on vähän kaksipiippuinen juttu, kun joskus voi ahdistaa se että on keskustelu-aika hoitajan kanssa tulossa. Joskus se taas tuntuu helpottavalta että saa mennä puhumaan huolistaan hänelle.

Lukemisen ja musiikin yhdistelmä toimii välillä aika hyvin.

Kaikkeen tässä elämässä kuuluu jonkin asteinen ahdistus. Teki mitä tahansa. Senhän takia niin monet käyttää viinaa, koska he eivät tahdo kohdata sitä ahdistusta. Alkoholin käyttö on vain pakoa todellisuudesta... Tuli vaan tässä mieleen tällainen... Ahdistus on osa elämää. Se ei tosin ole kiva tunne... Mutta silti se kuuluu elämään jossain määrin. Joitakin vaan sitten jostain syystä ahdistaa useammin kuin toisia... Pitäisi vaan jotenkin ahtaa elämä täyteen menoja. Eikä välittää ahdistuksesta... Pitäisi olla harrastuksia enemmän. Tai jotain vastaavaa... Jokin tarkoitus pitäisi löytää kaikelle... Vaikka toisaalta tuntuu siltä ettei mitään tarkoitusta lopulta ole... Tällaista oleilua vaan elämä. Joskus ahdistaa. Joskus ei. Vaikea vaan kyllä elää ilman tarkoitusta, vaikka kyllä se mahdollista on... En tiedä mitä ahdistus haluaa ihmiselle sanoa... Onko se vaan jokin primitiivinen tunne? Kyllä varmaan apinoillakin on vähän samanlaista ahdistusta kuin ihmisillä kun mehän ollaan oltu apinoita aikanaan. Ja ollaanhan me eräänlaisia eläimiä vieläkin. Ja melkein kaikilla muillakin eläimillä varmasti jonkin asteista ahdistuneisuutta. Ainakin kehittyneimmillä. Ihminen vaan sitten on kaikkein kehittynein eläin... Ja ihminen pystyy paremmin käsittelemään tuota ahdistusta kuin muut eläimet,,, Välillä sitä vaan silti toivoo ettei elämässä olisi yhtään ahdistusta ja että maailma olisi jonkinlainen Paratiisi... Mutta se tuntuu olevan vain toiveunta...