Mulla on ihan sama juttu. Nyt kahteen päivään en ole poistunut kotoa enkä ole edes verhoja avannut. Tuntuu vaan paremmalta olla neljän seinän sisällä "turvassa" ja poissa muiden katseilta. Elämä haluaa mulle vaan pahaa, niin olen päättänyt että vähiten mua pystyy vahinhgoittamaan kun olen omissa oloissani kotona.

Ulos tulee lähdettyä vain jos on pakollisia menoja tai kaverin näkeminen.. eli pari päivää voi mennä helposti sisällä. Vaikka halu ois suuri tehdä kaikkea mutta yksin nii vaikeeta..tuntuu että on täysin yksin tämän asian kanssa neljän seinän sisällä. Olen 23 vuotias ja tuntuu että oisin jo elänyt elämäni☹️

Minäkin pystyn samaistumaan tähän. Itselläni on koira ja sen vuoksi on oikeastaan pakko lähteä ulos, muuten en varmasti poistuisi kotoa ollenkaan. Mulla on todettu sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta en itse oikeen tiedä onko tämä sitä. Masennus ainakin vaikuttaa myös ettei jaksaisi lähteä ollenkaan, mutta sitten ulkona tulee sellanen olo että ihmiset katsoo mua koska olisin jotenkin poikkeavan näköinen tai jopa ruma. Tykkään tosi paljon olla luonnon rauhassa mutta kotoa pitää kävellä jonkin matkaa että edes pääsee mihinkään metsään piiloon katseilta. Haluaisin vaan elää kuten kaikki muutkin, nauttia esimerkiksi kesäisitä päivistä ulkona mutta sen sijaan kuuntelen kotona musiikkia ja uppoudun omaan maailmaan.☹️