Olen 33-vuotias mies. Olen ollut sinkkuna kymmenen vuotta. Tänä aikana ei ole ollut edes irtosuhteita, lähinnä säälittäviä yrityksiä. Olen keskivertoa rumempi, lievästi ylipainoinen ja verbaalisesti lahjaton. En tykkää käydä baareissa ja työ täyttää kalenterin, joten harrastuksiakaan ei juuri ole. Olenkin hylännyt ajatuksen perheestä jo aikoja sitten. Kaikki hyvät kaverit on perustanu perheen ja saanu lapsia, joten heistä ei juuri kuulu. Työ kuljetusalalla on pitänyt minut pinnalla. Kavereille ja kollegoille olen kertonut valkoisia valheita pitääkseni kulissit pystyssä.

Viime vuonna työ alkoi käydä raskaaksi ja työnantaja ei paljoa työntekijöitä arvostanut. Hän vain haki säästöjä ja repi kaikki meidän selkänahasta. Tämänpäivän taloustilanteessa työpaikan vaihto osoittautui erittäin hankalaksi. Tuli tarjous alanvaihdosta läheisesti kuljetusalaan liittyen. Parin kuukauden jälkeen on ilmennyt, että nykyisen työn palkkaus on luvattua huonompi. Nyt yksinäisyyteen, piilevään kotijuoppouteen liittyi myös huoli omasta taloudellisesta selviytymisestä. Onko valo tunnelinpäässä sammutettu säästösyistä?