Sisällä tulee vetelehdittyä liikaa. Ulkoilu ja ihmisten kanssa oleminen piristää ja antaa kyllä voimia, mutta enemmänkin se on niin päin, että edistyminen asioitten käsittelyssä ja terapiassa antaa voimia harrastaa ja mennä ulos ja ihmisten pariin.

Silloin, kun olin masentunut, makasin jotakin aikoja päivästä sängyssä. Kun vähän helpotti, pakotin itseni tekemään asoita. Joskus tiskaaminenkin tuntui aivan ylitsepääsemättömän isolle tehtävälle.

Ulkoilin säännöllisesti ja kuuntelin musiikkia. Päivärutiinit oli tärkeitä, mutta mun luonteella poikkeuksia piti olla, mutten olisin suorastaan "laitostunut" omaan elämääni.

Pikkuhiljaa olotila helpotti. Olen siitä onnellinen, etten enää tarvitse edes lääkitystä ja mieli on ihan hyvä 🙂

On onnellista, jos olo on vain lievästi masentunut. Nimittäin silloin pystyy vielä oloaan parantamaan sillä, että pakottaa itseään tekemään edes jotain pientä ja pikkuhiljaa aina enemmänkin.

Mulle työ on sekä selviytymistä että pakko. Paria harrastusta yritän ihan väkisin pitää yllä, vaikka saankin taistella itseni kanssa, että se onnistuisi. Muuten lähinnä nukun tai tuijotan telkkaria. Viikon pahin päivä on lauantai kun en meinaa päästä ylös ollenkaan ja aina en tosiaan pääsekään. Kämppä on yhtä kaaosta kun jaksan kotitöistä vain sen mikä on ihan pakko. Ei tänne ketään kehtaisi kutsua kylään, mutta eipä ole ketä kutsuakaan. Jotenkin onnistun arkisin kuoriutumaan tämän kaaoksen keskeltä ihan ihmisennäköisenä töihin. Samaa suorittamista ja selviytymistä siis päivästä toiseen... aina ja ikuiseti aamen. Ihmettelen vain milloin tämä korttitalo hajoaa lopullisesti. Ei tämä oikein mitään elämää ole.

Amend kirjoitti 20.10.2011 14:16

Hei

Minua kiinnostaa kovasti miten te muut masentuneet/ sairastuneet vietätte päivänne.
Oletteko sairaslomalla kotona, töissä, missä?
Töissä olevat; onko työ yksi keino selvitä vai pakko?
Mitä teette päivisin? Onko joka päivä ahdistusta vai vaan välillä?
Yritättekö aktivoitua johonkin per päivä vai meneekö suurin osa päivistä sisällä?
Onko ketään lapsellisia, miten aika menee masentuneena lapsen kanssa?
Onko syyllisyyttä tai riittämättömyyden tunnetta? Miten siitä selviätte?

Voimia meille kaikille.

Heissan

Minulla menee melkein kaikki päivät sisällä, ihan 24/7. Ulkona käyn pari kertaa viikossa kun vien roskat ja haen postin. Senkin kanssa saa pelata vaikka kuinka, että saa itsestään niinkin paljon irti. Nukun aina iltaan asti, sitten katson vaan telkkaria tai olen koneella. Päivät on ihan sietämättömiä, ahdistus on kova koko ajan. Ei tämä mitään elämää ole. ☹️ Mutta ei vaan kiinnosta tehdä mitään, ei ole mitään sellaista mikä saisi aamulla tai päivällä sängystä ylös. Kämppä on tosiaan minullakin aina kuin kaatopaikka, koska siivottua en saa. Opinnot on katkolla, ei ole voimia eikä kiinnostusta jatkaa, koska tulevaisuus näyttää synkältä muutenkin.
Syylllisyydestä ja riittämättömyyden tunteesta kärsin ihan koko ajan. Johtuu pitkälti siitä että noin puoli vuotta sitten tuli erittäin vaikea ero kihlatusta, ja syytän tästä itseäni. Kyllä tää olo syö naista.

Voimia kaikille joita elämä potkii päähän 🙂🌻