Eli minun. 

Minut pahoinpideltiin vapaalla ollessani parisen viikkoa takaperin. Ensin en ollut moksiskaan, sitten poliisikuulustelun ja tunnistusrivistön tunnistuksen tehtyäni iski pelkotilat päälle. Ruokahaluttomuus. Unettomuus. Kaikki kolahdukset rappukäytävässä. Kellariin meneminen. Koirille turhaan räyhääminen.

Alkoikin pelottaa, että Se Pahoinpitelijä tulee oven taakse ja yrittää väkisin asuntooni. Kostaa. Jääkiekkomailan laitoin oven pieleen. 

En uskalla kävellä pimeässä illassa enää niinkuin ennen. Tuijottelen selkäni taakse, ympärilleni. Käytän koiratkin ulkona hyvin pikaisesti, kun aurinko on mennyt mailleen.

Sain työterveyslääkäriltäni lähetteen työterveyspsykologille. Aika on pitkien jonojen vuoksi vasta kuukauden päästä. 

Luuria minulle lyötiin korvaan kun soitin kaupungin psykoterapiapuhelimeen ja ehdin juuri ja juuri asiani esittää.

Tajusin, etten pärjääkään ilman tukea, kun töissä säikähdin enemmän kuin ikinä erästä uhkaavaa asiakasta. Samaten kun ymmärsin noista muista yllä mainituista jutuista, etten voikaan ihan hyvin. 🙁

Löysin kuitenkin tänne. Pikkusiskosta oli jonkinlaiseksi kuuntelijaksi ja korvaksi. Samoin työkavereista. Siltikään en ihan koko aikaa haluaisi puhuakaan tapauksesta.. Fyysiset vammat olen jo kepittänyt, henkisiäpä en. 🙁