Ainoa pysyvä kontakti elämässä on puoliso, ja sen kanssa on välit kylmenneet pahasti. Koitan tsempata itseäni, että vielä löytyy ihmissuhteita elämään, mutta niitä ei tule löytämään jos koittaa turruttaa omaa yksinäisyyttään alkoholilla joka viikonloppu. Sisäinen puhe kertoo, että tämä on itseaiheutettua ja olen pahan oloni ansainnut. En toteuta niitä odotuksia, joita kumppanilla on minua kohtaan, ja riittämättömyyden tunne pahentaa ahdistusta sekä tarvetta kadota. Esikoinenkin olisi jouluksi tulossa, ja pelkään pahoin, että olen vain kironnut tämän elämään samaa rikkinäistä lapsuutta jonka itse aikanaan koin. Kuvotan itseäni, kun olen tehnyt vain huonoja valintoja.