Hei vaan.

En edes oikein tiedä miten aloittaa tämä kirjoittelu, tai onko tämä oikea paikka. Mutta jonnekin on pakko päästä purkamaan ajatuksiaan.
Tällä hetkellä tuntuu että hukun tähän ahdistukseen ja pahaan oloon.. Aikaisemminkin on ollut masis kausia, mutta nyt ehkä pahin kaikista.

Pari kuukautta sitten hyvä ystäväni, siskoni avopuoliso käytti minua seksuaalisesti hyväkseen kun olin sammunut heidän sohvalleen yhteisen illanvieton päätteeksi..

Ensin kerroin asiasta vain yhdelle ystävälle, viikko siitä eteepäin sain kerrotuksi asian siskolleni, joka siinä tilanteessa oli minun puolellani jne. Kuitenkin tilanne meni siihen että he jatkoivat elämää onnellisena eteenpäin (ei siinä sinänsä mitään, jokainen tekee niinku parhaaks näkee), mutta kun siskon kanssa jutellessa tuli mm. viestiä siitä miten hän on puun ja kuoren välissä kun joutuu seuransa valitsemaan ku en enää tämän miehen kanssa halua olla tekemisissä, tuntui se todella pahalta, tuli semmoinen olo että tämä on minun vikaani kaikki.. Kerroin sitten asiasta toisella paikkakunnalla asuvalle siskolleni, joka ei ottanut asiaa kovin heppoisesti ja aika kipakan puhelun soitti vanhimmalle siskolle, joka sitten päätti että helpompi vaan katkaista välit meihin muuhun perheeseen ja elää elämäänsä tämän miehensä kanssa.

Asiasta en ole kovinkaan monelle puhunut, ehkä eniten siksi, että jostain oudosta syystä en halua tälle miehelle harmia, ja että häntä aletaan ”sorsimaan” meillä kuitenkin paljon yhteisiä kavereita.. Siskoni kuitenki haluaisi minun kanssa vielä olla tekemisissä koska ”meitä ei kukaan erota” , ollaankin jonkunnäköisissä puheväleissä, ja välillä ajattelen ja olen ehdottanutkin näkemistä / asioiden läpipuhumista, mutta sitten aina sopivasti on tämän miehen fb profiili muistutellut heidän yhteisistä tekemisistään (nyt olen kyllä hänetkin poistanu fb kavereista etten niitä näe) niin ahistus valtaa heti mielen, miten voisin esittää että kaikki on hyvin..

Minulla ei ole myöskään kauheasti kavereita, tai ”kavereita” kyllä on, mutta ei semmoisia kenestä sitten oikeasti saisi pyytäessä seuraa ja kenelle asioista puhua.. Uteliaat kyllä haluavat urkkia mikä on vialla jos siihen aihetta antaa, mutta eipä paljon niille kiinnosta puhua kun haistavat vain draaman.. Ei sekään ole helpottanut tätä tilannetta / oloa kun on niin yksinäinen olo, huomaan että alan erakoitua, ja sängystä nouseminen on aina vain hankalampaa, tällä viikolla en ole edes joka päivä pystynyt menemään työharjoitteluun, ja sekös se taas saa mielen entistä alemmas kun haluaisi, mutta ei vaan saa itseään ylös…

Anteeksi sekava teksti, ehkä siitä jotain tolkkua sai.. Ainakin sain vähän purettua pahaa oloani ”jollekin”, vaikka sitten vain itselleni.. 🙂