Pahaa oloa aina vaan
On niin ahdistunut olo, että pitää yrittää purkaa taas pahaa oloa tänne. Mietin ensin, että kaivanko esiin vanhan viestiketjun, johon olen kirjoittanut viimeksi joskus vuosi sitten, mutta aloitanpa nyt kuitenkin uuden.
Elämä junnaa pahasti paikallaan, enkä vain osaa nousta ylös kuopasta, johon olen pudonnut. Olen joutunut pahasti sivuraiteilla: ei ole parisuhdetta, ei työtä, opinnot ovat jumiutuneet pahasti. Kaveripiiri on suppea, eikä kavereillakaan kovin hyvin tunnu menevän. Olen siis 37-vuotias mies, ja tuntuu, etten koskaan pääse elämään normaalia työssä käyvän ihmisen elämää.
Kielteiset ajatukset myllertävät mielessä nykyään aamusta iltaan, ja joskus yölläkin valvon ja vatvon sitä, miten pieleen elämä on mennyt. Viime yö oli sellainen, en tainnut muuta kuin torkahdella lyhyitä pätkiä ja silloinkin näin ahdistavia unia. Meinasin jo yöllä tulla kirjoittamaan tänne, mutta yritin sitten kuitenkin parhaani mukaan saada unta.
Elämä tuntuu nykyään hirveän turhalta. Koen olevani täysin tarpeeton ihminen ja olevani melkein kaikesta normaalista elämästä ulkona. Häpeän itseäni voimakkaasti. En osaa nauttiakaan entiseen tapaan asioista, jotka ovat olleet minulle tärkeitä, esim. musiikki, lukeminen ja elokuvat. Koko ajan on vaan hirvittävän painostava olo. En olisi halunnut tällaista elämää 😞
Moi, Kesäinen!
Ehkä se jollain lailla lohduttaakin, että tietää, etten ole täysin yksin masennukseni ja ahdistukseni kanssa. Vaikka toisaalta on tietysti kurja ajatella, että on muitakin, jotka joutuvat kärsimään samanlaisista ongelmista. Kyllä minäkin haluaisin vielä nousta tästä pahan olon suosta... mutta enää en ole ihan varma, onnistuuko se.
Hei Vermillion!
Pahan olon suossa vaellan minäkin joten et totisesti ole yksin ongelmiesi kanssa. Saanko kysyä millainen on suhtautumisesi hengellisiin asioihin? Minä nimittäin rukoilin puolestasi. Minä Rukoilen aika paljon kun minulla on ahdistusta melkein koko ajan valveilla ollessani. En tiedä miksi Jeesus ei vielä ole ottanut pois pakkoajatuksiani mutta ehkä hän sen jonain päivänä tekee. En osaa kirjoittaa pitempään mutta käyn usein katsomassa oletko antanut kuulua itsestäsi.
Hei
Kovin tuttua teidän kirjoitukset. Taistelen ahdistusta ja pahaa oloa vastaan.
En jaksa uskoa että tämä joskus helpottaisi. Haluaisin vain käpertyä peiton
alle piiloon pahaa maailmaa. Olen tehnyt virheitä joita kadun. Näyttää siltä
että saan maksaa niistä loppuelämäni. Yksinäisyys raskasta. Ei ketään
jolle soitella ja jutella. Joka jaksaisi kuunnella murheitani
Moi, arka!
En ole itse uskossa, mutta arvostan kyllä kovasti elettäsi, että rukoilit puolestani 🙂 Kiitos siitä. Ja kyllä minäkin luen sinun ketjuasi, vaikka en ole nyt kirjoitellutkaan sinne. Tuntuu pahalta sinun puolestasi, kun joudut kärsimään pakkoajatuksista. Osaisinpa jotenkin auttaa...
Olen nyt ollut viikonlopun Ilosaarirokissa ja tänäänkin olen menossa. Olen nähnyt joitain hyviä keikkoja ja tänä iltana odotan erityisesti Portisheadia, joiden musiikista olen tykännyt jo melkein 20 vuoden ajan. Festareilla olemiseen suhtauden kyllä vähän ristiriitaisesti: on mukava kuulla hyvää musiikkia ja nähdä festarihulinaa, mutta toisaalta se väenpaljous ahdistaakin jonkin verran. Ja olen kyllä tuntenut itseni aika ulkopuoliseksi, kun olen katsellut kaveriporukoita tai pareja, jotka näyttävät nauttivan elämästään täysillä - tanssivat, laulavat, halailevat, suutelevat ja tuntuvat elävän niin täysin hetkessä. Itse en osaa samalla tavalla heittäytyä mukaan tunnelmaan ja koen siitä jonkinlaista huonommuutta.
Vermillion kirjoitti 13.7.2014 12:48
Olen nähnyt joitain hyviä keikkoja ja tänä iltana odotan erityisesti Portisheadia, joiden musiikista olen tykännyt jo melkein 20 vuoden ajan.
Pitipä heti hakea Spotifysta tuo sun Portishead.
En tunne bändiä ennestään. Ihan mielenkiintoista.
Täytyy tutustua 🙂
Festareilla olemiseen suhtauden kyllä vähän ristiriitaisesti: on mukava kuulla hyvää musiikkia ja nähdä festarihulinaa, mutta toisaalta se väenpaljous ahdistaakin jonkin verran. Ja olen kyllä tuntenut itseni aika ulkopuoliseksi, kun olen katsellut kaveriporukoita tai pareja, jotka näyttävät nauttivan elämästään täysillä - tanssivat, laulavat, halailevat, suutelevat ja tuntuvat elävän niin täysin hetkessä.
Niin, samaistun täysin noihin tuntemuksiisi.
Hyvä silti, että pystyit menemään festareille!
Hei Vermillion!
Mukavaa festaripäivää sinulle. On varmaan hyvä että menet mukaan sinne muitten joukkoon vaikka vähän ahdistaakin. Sää on ainakin täällä tällä hetkellä pilvinen, toivottavasti ei ala satamaan. Tytär lähti juuri töihin. Minulle on tulossa tukihenkilö käymään puoli kymmeneltä. Alunperin oli aikomus mennä jonnekin rannalle mutta ei tuo sää taida olla oikein sopiva. Ehkä mennään kirjastoon sen sijaan. Mukava kun suhtaudui avoimin mielin siihen kun rukoilin, jotkut ei-uskovaiset saattvat olla tosi jyrkkiä näitten hengellisten asioitten suhteen.
Eilinen oli siis festareiden viimeinen päivä. Jos tuosta aiemmasta viestistä jäi kuva, että oli yksin liikkeellä, niin korjataan, että oli minulla yksi kaveri seuranani ja eilen jonkin aikaa olin yhden toisenkin kaverin seurassa. Oikeastaan olo ei eilen enää ollutkaan niin ulkopuolinen kuin aiempina päivinä, vaikka toisaalta edelleenkin kiinnitin erityisesti huomiota niihin onnellisiin pareihin ja kaveriporukoihin ja ajattelin, että miksen minä voi kokea tuollaista.
LonelyWolf: hyvä, jos Portishead herätti kiinnostuksen 🙂 Sunnuntai-illan keikka oli aivan mahtava - onneksi menin sinne!
Koko viikonlopun oli helteistä ja niin on tänäänkin, joten nyt taidan vihdoinkin mennä ekaa kertaa uimaan tälle kesälle.
Olen nyt syönyt masennuslääkettä muutamaa päivää vaille viisi viikkoa, mutta en ole huomannut mitään vaikutusta. Nyt viikonloppuna tuplasin annoksenkin. Syön noita vielä ainakin jonkin aikaa ja katson, tuleeko mitään vakutusta.
Olisi pitänyt tässä kesälläkin saada opintoja etenemään, mutta ei siitä ole tullut mitään. Nyt lupasin itselleni, että alkavalla viikolla pakotan itseni opintojen kimppuun. Helteiden takia ajatus ei kyllä juokse parhaalla mahdollisella tavalla. Viime ja tällä viikolla olen käynyt uimassa useamman kerran, ja se on tuntunut ihan mukavalta.
Kirjoitanpa puolentoista kuukauden tauon jälkeen taas tännekin. Olen nyt syönyt masennuslääkettä 10 viikkoa, mutta en ole vieläkään huomannut sen auttavan. Ehkä olen ollut viime aikoina vähän tavallista vähemmän masentunut tai ahdistunut, mutta se johtunee siitä, että olen ollut kuukauden kokonaan ilman alkoholia. Päätin lopettaa alkoholin käytön ainakin toistaiseksi, jotta se ei sekoittaisi aivokemiaa.
Viime päivinä olen ollut kuin tulisilla hiilillä sen takia, että tajusin erään viranomaistahon huijanneen minua jo vuosien ajan ja pimittäneen aika huomattavan summan minulle lain mukaan kuuluvia rahoja. En halua nyt tarkemmin sanoa, mikä taho on kyseessä. En ole vielä pystynyt ottamaan kyseiseen tahoon yhteyttä ja vaatimaan asiaan muutosta, mutta aion sen kyllä tehdä. En halua, että minua enempää viilataan linssiin. Toisaalta minua kyllä vähän pelottaa ottaa yhteyttä tällaisessa asiassa. Luulen, että he yrittävät keksiä joitain tekosyitä ja ehkä väittävät minun olevan väärässä. Mutta olen selvittänyt asiaa jo jonkin verran ja tiedän olevani oikeassa.
Olen ollut aika ahdistunut ja hermostunut nyt tuon huijausjutun takia enkä ole saanut kunnolla nukuttua. Päivälläkin ajatukset ovat vain pyörineet tuossa asiassa. Tästä huolimatta pitäisi yrittää opiskella parhaansa mukaan, mutta se on vaikeaa.
Pitää vielä kommentoida tuota edellisen viestin huijausjuttua. Olen selvitellyt asiaa netissä ja tajusin nyt, ettei minua ainakaan niin pahasti ole viilattu linssiin kuin vielä eilen luulin. Paljastanpa nyt kuitenkin, että asia liittyy siis toimeentulotukeen. Pitää ottaa vielä yhteyttä kunnan sosiaaliasiamieheen ja selvitellä joidenkin päätösten lainmukaisuutta, mutta alan olla jo aika rauhoittunut asian suhteen.
Nyt vähän nolottaa, kun olen käynyt pari päivää tämän jutun takia aikamoisilla kierroksilla, vaahdonnut asiasta parille kaverilleni ja äidillenikin ja ajatellut jo, että juttu saattaa mennä oikeuteen asti. Onneksi nyt oli viikonloppu niin en päässyt nolaamaan itseäni soittamalla virkamiehille tulikivenkatkuisia puheluja 😀
Hei! Minulla on joka päiväinen pahoinvointi,en pysty aina edes syömään. Minäkin olen työtön välillä ollut lyhyt aikaisissa töissä mutta enää en jaksa ja mietin mihin suuntaan elämäni oikein menee. Toivon sulle voimia jaksaa eteenpäin! Hyvää alkusyksyä ja pidä ittes kiireisenä niin ei ala ahistaa toimii mulla ainaki.
Kiitos, Elena 🙂 Voimia ja kaikkea hyvää toivotan sinullekin! Ei kannata jäädä liian kauaksi aikaa yksinään miettimään elämän suuntaa ja pyörittelemään ahdistavia ajatuksia päässä. Toivottavasti löydät apua tilanteeseesi.
Soitin tänään kunnan sosiaaliasiamiehelle ja kyselin hänen mielipidettään yhden päätöksen lainmukaisuudesta. Hän oli sitä mieltä, että ainakin pieni rike päätöksessä on tehty ja että minun kannattaa tehdä oikaisuvaatimus.
Eipä tuosta Voxrastakaan minulle apua ollut. Harmittaa, koska toivoin, että jospa nyt vihdoinkin löytyisi minulle sopiva lääke. En huomannut kuitenkaan minkäänlaista vaikutusta, ja nyt siis lääkäri antoi luvan lopettaa lääkityksen.
Tympäisee ajatella, että elämää täytyy vain jatkaa saman raskaan taakan kanssa kuin ennenkin. Yritän kuitenkin elämäntavoilla saada oloani edes vähän paremmaksi: olen alkanut taas kesätauon jälkeen käydä kuntosalilla ja lisäksi olen ollut nyt 1,5 kuukautta täysin ilman alkoholia. Kuitenkin jokin epämääräinen paha olo vaivaa joka päivä; en tiedä, miten sen saisi pois.
Yli kuukausi taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Nyt teki mieli kirjoittaa, koska on ollut viime aikoina taas normaalia ahdistavampi olla. On hirvittävän raskas olo, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Olen todella pettynyt itseeni ja elämääni enkä jaksa uskoa, että tämä tästä edes kääntyisi parempaan päin. Kaikki tuntuu vaan niin turhalta.
Ahdistaa liiallinen yksinäisyys, köyhyys, opintojen jumittuminen, elämän kaikenlainen niukkuus... Päässä pyörii vaan, että mitä järkeä tällaisessa elämässä on. En ole niin epätoivoinen, että olisin yrittämässä itsemurhaa, mutta jotenkin tästä jatkuvasta pahasta olosta pitäisi päästä eroon. En vain ymmärrä, miten. Joskus vedän kännit, että pääsisin edes hetkeksi ns. lomalle omasta päästä. Mutta ei sekään hyvä keino ole. Tuntuu, että olen jo kauan sitten pudonnut syvään kuoppaan enkä kerta kaikkiaan jaksa nousta sieltä omin avuin ylös.
Tarvitsisin varmaan jotain sosiaalista toimintaa, joka auttaisi unohtamaan oman elämän ahdistavuuden. En vaan tiedä, mitä se toiminta sitten olisi.
Kaivoin tämän vanhan ketjuni taas pitkästä aikaa esille. On ollut taas niin paha ja painostava olo, että teki mieli kirjoittaa tänne jotain. Tuntuu älyttömän pahalta: pää on kuin jokin tonnin painoinen lyijymöykky, ja on myös palan tunne kurkussa. Kaikki tuntuu ihan tervanjuonnilta. Tavallisiin kotitöihin kuten tiskaamiseen ja imuroimiseen ryhtyminen on hirveän työn ja tuskan takana. En jaksaisi oikein mitään.
Mulla ei ole nyt minkäänlaista hoitokontaktia, mutta en oikein jaksa enää uskoa, että minulle toimivaa hoitoa löytyisikään. On älyttömän toivoton olo.