LonelyWolf kirjoitti 11.6.2014 11:40

Minne festareille olet menossa? Haluaisin itse myös jonnekin, mutta tosiaan en tiedä minne yksin olisi kiva lähteä.

Ilosaarirockiin olen heinäkuussa menossa. Siellä käyminen on mulla jo sellainen pitkä perinne. Ja vietin tässä juuri pari päivää poissa kotikonnuilta: olin pari päivää Helsingissä, jossa kävin mm. yhden bändin keikalla ja tein muutakin hauskaa. Tuntui hyvältä päästä irtautumaan vähän arjesta. Nyt on olo reissun jäljiltä väsynyt, mutta onnellinen.

Hei Vermillion!
Mitä aiot tehdä juhannuksena? Mukavaa Ilosaarirockkia sinulle ja kiva että kävit Helsingissä virkistäytymässä!

Hei, arka! Juhannuksen vietän äitini kanssa, vaikka suoraan sanoen haluaisin tehdä ihan jotain muuta, mutta kun äiti on jo iäkäs ja aika huonokuntoinen, niin en kehtaa jättää häntä yksin juhannukseksi. Varmaankin grillataan makkaraa ja muuta syötävää, tuollaista pientä puuhailua. Mieluummin kyllä viettäisin juhannuksen kavereiden seurassa, mutta kaveritkin taitavat lähteä kuka minnekin, joten ei se taida nyt edes olla mikään vaihtoehto.

Vaikka minulla siis on joitain kavereita, niin se kaveripiiri on sen verran sekalainen seurakunta, että on muutenkin vaikea keksiä sellaista tekemistä, josta useampi ihminen innostuisi. Olen kateellinen ihmisille, joilla on useampia samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa harrastaa ja puuhailla kaikenlaista.

Hei Vermillion!
Hyvä kun vietät juhannuksen äitisi kanssa, se on varmaan hänelle tärkeää. Toivottavasti tulee poutasäät että on hyvä grillata. Minulla ei oikeastaan ole enää ystäviä kun tämä häpeäntunne eristää. En halua kertoa kenellekään että olen eläkkeellä. Kaksi stävää on entiseltä kotipaikkakunnalta mutta heillekään en ole kertonut. Onneksi on perhe. Aiemmin olin ihminen jonka oli helppo tutustua uusiin ihmisiin. Hyvä että sinulla on ystäviä.

Kävin nyt puhumassa lääkärille masentuneisuudestani ja sain masennuslääkereseptin. Olen vaan vähän kahden vaiheilla, että haluanko oikeasti syödä lääkkeitä. Olen aiemmin, vuosia sitten, kokeillut useampaa lääkettä, mutta niistä ei hyötyä ollut. Voxraan on tämä uusi resepti.

Hei, oletko vielä päättänyt mitään masennuslääkkeiden suhteen?

Päätin nyt sitten kokeilla tätä Voxraa. Ihan tässä tänä aamuna söin ensimmäisen tabletin, joten vielä ei tietenkään pysty sanomaan mitään mahdollisista vaikutuksista. Toivon parasta, mutta rehellisesti sanoen olen hieman skeptinen.

Lääkkeet saattavat auttaa, mutta ei niiltä tosiaan mitään ihmettä kannata odottaa. Mä olen myös kokeillut Voxraa. Ei minkäänlaista vaikutusta, ei edes sivuvaikutuksia. Olen kyllä kuullut tarinoita, että se on auttanut. Toivottavasti auttaa sinulla.

Moi teille kaikille. Luin tämän ketjun ja mietin et mitä vastaisin. Toisaalta mulla olis paljonki sanottavaa. Itse olen ollut masentunut ja ahdistunut ja olen varmaan loppuelämäni,se onkin vaikea hyväksyä. Lääkkeitä olen syönyt noin 10 vuotta, Triptyliä. Viime talvena vihdoin ja viimein uskaltauduin psykologin juttusille,tosin siitä ei ratkaisevaa hyötyä ollut. Sitten löysin netistä hsp:n eli erityisherkät ja "löysin" itseni. Eihän sekään tietysti ongelmia poistanut mutta nyt ymmärrän itseäni paremmin.Silti tämä elämä tuntuu todella tahmealta tieltä kulkea. Ja perheestä huolimatta koen usein yksinäisyyden tunteita, monesti mietin että mistä ihmeestä ne tulee? Vermillion, mitä alaa sä opiskelet? Kauanko sun opinnot kestää? Mikä sun olo on nyt,onko lääkkeet auttanu?

Moi, h!

Opiskelen humanistista alaa, mutta en nyt haluaisi sen tarkemmin kertoa. Opinnot ovat pitkittyneet pahasti mm. näiden mielialaongelmien takia, ja se hävettää - en kehtaa edes kertoa, monettako vuotta opiskelen. Tarkoitus olisi saada opinnot päätökseen nyt syksyllä, jos vaan voimat riittää.

Lääkettä olen syönyt siis vasta pari päivää, ja ainakaan toistaiseksi en ole huomannut minkäänlaista vaikutusta. Positiivista on se, ettei mitään inhottavia sivuvaikutuksiakaan ole tullut. Pelkäsin vähän, että jos olo meneekin selvästi huonommaksi.

Tuo on hyvin sanottu, että "elämä tuntuu todella tahmealta tieltä kulkea". Siltä se on minustakin tuntunut pitkään. Yritän kuitenkin parhaani mukaan räpistellä irti siitä tahmeudesta, mutta vaikeaa se tuntuu olevan.

Kiitos repukallekin viestistä. Joo, tiedän, että lääkkeet ei aina auta. Olen itse aiemmin, vuosia sitten, kokeillut neljää eri lääkettä, mutta ei niistä ollut mitään apua. Toivon nyt tosiaan, että tämä Voxra auttaisi edes vähäsen, mutta vielä en osaa sanoa juuta enkä jaata.

Moi. Tänään kun heräsin niin tuo tahmeus liimaantui heti sieluun kiinni. Tää on kumma juttu, sit kun mulla on kaikki hyvin niin mä ahdistun ja tuntuu että sielussa ois valtava reikä, niinkuin nyt, olen lomalla, on kesä ja jne. mutta mua vaan ahdistaa. Olen miettinyt että mistä se tulee ja luulen syynkin tietäväni mutta kun kaikkea ei elämässä voi muuttaa, pitäs vaan hyväksyä. Yritän keksiä kaikenlaista toimintaa että reikä täyttyisi mut ei se auta, kaikki vaan valuu siitä läpi. Inhottava tunne. Vermillion, sullahan on opinnot jo loppusuoralla. Ahdistaako sua senjälkeinen elämä? Voi tulla tyhjä olo kun on vuosia elänyt tietyllä tavalla. Ootko miettiny mitä teet sen jälkeen? Älä nyt ahdistu näistä mun kyselyistä, eikä oo pakko vastata. Mulla itellä vaan pitää olla aina jonkinlainen suunnitelma valmiina. Voimia sulle ja toivottavasti lääkkeet auttaa.

h kirjoitti 26.6.2014 11:55
Vermillion, sullahan on opinnot jo loppusuoralla. Ahdistaako sua senjälkeinen elämä? Voi tulla tyhjä olo kun on vuosia elänyt tietyllä tavalla. Ootko miettiny mitä teet sen jälkeen? Älä nyt ahdistu näistä mun kyselyistä, eikä oo pakko vastata. Mulla itellä vaan pitää olla aina jonkinlainen suunnitelma valmiina. Voimia sulle ja toivottavasti lääkkeet auttaa.

Kyllä mua tulevaisuus jonkin verran ahdistaa, kun en ole ollenkaan varma työllistymisestä. Jos meinaan kunnollisen työpaikan vielä saada, niin joudun täydentämään opintojani vielä tämän tutkinnon jälkeen. Ja oikeastaan haluaisinkin täydentää, koska mun ammattihaaveet on tässä matkan varrella vähän muuttuneet. Ahdistaa, kun en tosiaan tiedä, pääsenkö koskaan kunnolla työelämään mukaan, kun en ole enää mikään nuorikaan.

Mäkin ahdistun helposti epävarmasta tulevaisuudesta, aina pitää olla jonkunlainen suunnitelma kaiken varalle. Mun oma koulutus on aivan eri mitä nyt tänä päivänä teen. Oman alan töitä ei ole täällä päin. Nykyistä työtä on vaan pakko sietää ja koitan olla kiitollinen että on edes se työ. Ja noita työttömyyskausia on ollu useampi tässä elämän varrella. Voimia sulle sinne jonnekkin tällä elämän tahmealla tiellä.

Olen nyt syönyt Voxraa kahden viikon ajan 150 mg/pv, mutta en ole huomannut minkäänlaista vaikutusta, en hyvää enkä huonoa. Seuraavaksi lääkäri varmaan ehdottaa annostuksen tuplaamista, mutta lääkärin tapaamiseen on vielä muutama viikko aikaa.

En ole ollut nyt erityisen syvällä masennuksen syövereissä, mutta vähän tällainen saamaton olo on. Pitäisi koittaa saada gradua etenemään, mutta motivaatio on ollut kadoksissa. Viikonloppuna pääsee onneksi vähän irtautumaan arjesta, kun menen festareille.

Hei Vermillon, kovin tutun tuntuista tekstiä. Ihan kuin mun kirjoittamaa. Tiedän, että sinua ei lohduta mutta minusta on loohduttavaa huomata että en ole yksin masentuneine ajatuksineni. Olen kyllä luvannut itselleni, että vielä tästä noustaan ja aion myös tehdä sen! Ja kaiken lisäksi olen kadottanut aloitusviestini, sen ainoan jonka olen tänne kirjoittanut...