Sää ei nyt oikein suosinut tänään eikä suosi huomennakaan säätiedoituksen mukaan 🙁 Olisin niin mielelläni ollut ulkona ja haravoinut, vaikka ehtii sitä myöhemminkin. No onneksi kevät on vasta aluillaan, vaikka toukokuussa on joinakin vuosina ollut jo helteitäkin. 

Nyt kuuntelen klassista musiikkia tapani mukaan ja on tarve kirjoittaa, jakaa asioita ja ehkä jopa pohtia jotain ja analysoida. Veli kävi poikineen. Pojilla oli ollut pääsiäisriita. Eivät oikein murkkuikäisinä siedä toisiaan. Toinen on varhaisnuori ja toinen murrosikäinen. Luulisi veljesten pitävän yhtä, että ihmettelen miksi riidellä. No riitelevät toki aikuisetkin, jos eivät tule ymmärretyiksi ja ovat turhautuneita. Ehkä sitten lapset ja nuoret samoin.

Mainitsin veljelleni tämän yhdistyksen sivuston ja palvelut. Hän alkoi puhumaan sosiaalityöntekijöiden palveluntarpeen arvioinnista….. mitä, mitä….. mainituksi tuli myös SPR:n ystäväpalvelu. Hmmmm…..tarpeeni on lähinnä kirjoittaa, pohtia ja analysoida asioita ja tapahtumia. En koe tarvitsevani ulkoiluttajaa…en ole koira… enkä koe tarvitsevani kahviseuraa, ja puhua asioista jossakin julkisessa tilassa, kuten kahvilassa vieraalle ihmiselle, joka olisi todennäköisesti vain pelkkänä korvana. 

No pääsiäiseen….Minulle pääsiäinen on vain kevään juhla, jolloin luonto herää tai on heräämässä talven jälkeen enemmän eloon. Nyt on jo pensaissa silmuja. Narsissitkin helmililjan kanssa uskalsin jo laittaa ulos kukkaruukkuun, Voi olla, että yökylmät vievät ne, mutta kestänevät kuitenkin muutaman päivän eli nyt pääsiäisen yli.

Nuorena kristittynä ollessani tv:stä tuli Jeesus-elokuva, joka piti joka kerta katsoa. Rankkaa oli nähdä vakavaa väkivaltaa. Roomalaisten ristiinnaulitsemisrangaistus oli hirvittävä sen kokevalle henkilölle. Se vain kuvasti sitä kuinka hulluja maailmahistorian aikana vallanpitäjät ovat olleet ja sairaita. Vielä tänä päivänäkin maailma uutisointien kautta näyttäytyy todella hulluna ja sairaana paikkana. Onneksi minulla ei ole omia lapsia. Jo varhain päätin, että ei tähän maailmaan, joka on täynnä pahuutta. Olen ollut myös viime vuosina hyvin tietoinen omasta vajavaisuudestani ja pahuudestani. Eläintenoikeudet ovat asia, jotka näyttäytyvät sellaisina, että esim. ns. tuotantoeläinten ja lihakarjan olot ovat edelleenkin hyvin surkeat. Ei ole kivaa olla eläin, jota sen tuottamien munien, maidon tai lihan takia riistetään ja viedään jopa henki ihmisten lihanhimon takia. Siitä huolimatta en pysty olemaan vegaani. Olen liian laiska siihen nähden. Toki villieläimet ovat vieläkin julmempia petoja toisia eläimiä kohtaan. 

Joskus nuorena yksin asuessani juhlapyhät saattoivat olla rankkoja sen yksinäisyyden kokemuksen myötä, joka saattoi ilmetä, kun koki ettei kukaan välitä ja ymmärrä. Toki jos en ollut töissä, niin aina tulin lapsuuden kotiini vanhempieni luo. Olen aina ajatellut, että perheen kuuluisi pitää yhtä, olla tukemassa, lohduttamassa ja rohkaisemassa. Kuitenkin ns. kristityn uskovaisen kodin lapsena en niin tullut kokemaan. Vanhempani olivat sota-ajan ja pula-ajan lapsia. Heillä ei ollut mielestäni kykyä kannatella jälkeläisiään heidän kokemissaan elämän myrskyissä. Joten koin aina jääneeni yksin omine tunteineni ja vanhempani eivät edes vierailleet yksin asuessani luonani tai soittelivat nihkeästi. Jäin avuttomana yksin. Mietin aina, että jos vanhemmillani olisi ollut kykyä tukea minua, niin kuinka monelta surulta olisin säästynyt ja kuinka monelta ikävältä tapahtumalta. Mutta vanhempani eivät osanneet toimia toisin, koska heiltä itseltään ilmeisesti puuttui tuo sama tuetuksi, rohkaistuksi, ja lohdutetuksi tulemisen kokemus. Jos ei ole itse saanut tukea, niin voi olla kynnys ja vaikeaa sitä itse antaa.

Lukiossa ollessani psykologia oli minulle hyvin tärkeä oppiaine. Sen myötä opin ymmärtämään itseäni edes vähän ja muita myös. Tosin elämän riepotellessa monet lukion psykologian opit ja totuudet unohtuivat. Silloin kun ihminen vaipuu itsekkäästi omaan itseensä ja keskityy vain siihen, mitä minulle tapahtuu elämässä muiden taholta tai ei tapahdu, niin tulee sokeaksi monille asioille. Monet kerrat olen lyönyt pääni seinään, kun unohdan, että muutkin ovat vain ihmisiä, ja heillä on omat näkemyksensä muista ja elämästä. Jokaisella on oma kokemusmaailmansa tällä planeetalla elämisestä. Toivoisin vain ihmisiltä enemmän muiden ymmärtämistä, vaikka tarvitsen sitä toki itsekin. Emme ole yksin kärsimyksinemme tällä planeetalla. On vaikeaa, kun tarpeet ja ymmärrys eivät kohtaa. Kaikki eivät elä samoin kuin me. Kaikilla ei ole samaa elämäntilannetta. Olemme kaikki elämänkokemuksinemme uniikkeja. Ja silti meillä kaikilla voi olla jotain yhteistä. Vähintäänkin meidän jokaisen ihmisyytemme.

Hyvää ja siunattua kevättä kaikille sivuston käyttäjille. Meissä kaikissa on salattua voimaa, joka meidän jokaisen tulee vain löytää itsestämme, ja valjastaa käyttöömme. Me jaksamme, me pärjäämme, me emme vaivu epätoivoon ellemme itse anna sille lupaa tulla elämäämme. Voi hyvin ja anna myös muiden ihmisten ympärilläsi voida hyvin. Anna itsellesi lupa nauttia elämästä, ja anna muille tilaa elää myös heidän omaa elämäänsä. Tue, rohkaise, kannusta ja lohduta!