Kuulemiani kommentteja sairaudestani:

"Masennus on keksitty juttu laiskuuden ja saamattomuuden tekosyyksi."

"Jos rakastat minua, menet töihin/käyttäydyt erilailla ja olet positiivinen."

"Menetin kaiken koska sinua ei huvittanut hoitaa asioita kuntoon."

"Sairautesi ei ole mitään verrattuna omaani. Minulla on oikea psyykkinen sairaus."

"Miksi et edes yritä?"

"Niin sanottu masennuksesi johtuu vain alkoholista tai huumeista." (joihin välillä sorruin 'itsehoitomenetelmänä')

"Vihaan sinua, pilasit elämäni."

"Olet hirviö: tunteeton ja kylmä, itsekäs ja hirveä ihminen."

"Olit itsekäs mennessäsi sairaalaan 'lomalle' ja jätit minut tänne selviytymään yksin." (vakavan kerran tapahtuneen viiltelyn ja myöhemmin itsemurhayrityksen jälkeen)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ymmärrän miten vaikeaa vakavasti masentuneen ihmisen läheisillä on. Miksi he eivät usein saa psykologista tukea? Mainitsemani kommentit ovat jättäneet syvät arvet itsetuntooni, enkä helposti uskalla enää myöntää tuntevani itseni masentuneeksi.

Millaisia kokemuksia sinulla on läheisten tuesta/tuen puutteesta masennuksen keskellä?

Heippa
Joo ehdottomasti hae heti apua??? ja aina kun on ongelmia niin ihmisen pitää
apua hakea yksin ei saa vaikeuksia miettimään.
Mitäs ongelmia / vaikeuksia sinulla on ????
tuosta sinun kirjoituksesta sain kyllä käsityksen että on paljon vaikeuksia.
Mutta kyllä se elämä siitä järjestyy ruvetaan vaan ongelmia purkamaan.
Et ole heikko ihminen päin vastoin olet vahva ihminen.
Jos ei ole ketään ystävää / kaveria jolle voisit heti puhua iloja ja suruja niin mene
nettiin ja googleen ja laita maaseuduntukihenkilo niin saat heti keskustelu apua.
Joo kirjoita miten olet jaksanut???
Kaunista kesää sinulle

Volvomies, kiitos vastauksestasi!

Tässä viimeisen parin vuoden aikana olen kokenut kovia. Sairastuin vakavaan masennukseen, minkä takia menetin työni, kotini, kaiken omaisuuteni ja koko tulevaisuuteni. En koskaan 'parantunut' tästä masennuksesta, jossain vaiheessa vain blokkasin kaikki omat tunteeni enkä enää tuntenut masennustakaan yhtä voimakkaasti. Nyt elämän rauhoituttua kaikki kokemani ja menettämäni alkavat painaa mieltä ja tuntuu, että se masennuskin on hiipimässä takaisin. Parhaillaan mietin lääkäriin menemistä mutta jotenkin kynnys on älyttömän korkea. Pelkään ettei minua oteta tosissaan, ettei tämänhetkinen tilanteeni anna aihetta avun hakemiseen. On vaikea arvioida oma masentuneisuutensa kun pahimpiin aikoihin verrattuna voin kuitenkin paljon paremmin. En vain halua tilanteen pahentuvan taas.

Mukavaa kesän jatkoa sinullekin!

Heippa
Olen pahoillani sinun puolestasi mitä olet joutunut elämässä
kokemaan ja olet todellakin joutunut ihan liikaakin vastoinkäymisiä kokemaan.
Mutta vaikeuksista huolimatta elämän on vaan jatkuttava mutta edetään
hiljakseen elämässä eteenpäin ja pyritään menemään vaan eteenpäin mutta tulee niitä
heikkojakin hetkijä mutta mennään niistäkin vaan eteenpäin.
Onkos sulla ystäviä / kavereita joille voisit kertoa iloja ja suruja.
Sillä se kyllä helpoittas elämääsi
Ehdottomasti hae ammattiapua ja käy lääkärissä heti kun siltä tuntuu sillä masennus on
todellakin salakalava joka vie ihmisen voimat ja toimintakyvyn ja masennuksesta
kyllä paranee mut ei pidä päästää pahenemaan et heti mene lääkäriin.
Samoin kuin nyt ongelmien kanssa et saisi jäädä yksin jos ei ole ketään jolle
voisit jutella vaikeuksista niin mene nettiin ja laita googleen haku.

Joo kirjoita miten olet jaksanut niin vastaan sinulle ja kyllä sinun elämä saadaan kuntoon.
Kaunista kesää sinulle

Sattuu, itkee, hengittää, potkii
Hetkellinen turmio, kaikki tuntuu turhalta
Olen epäsikiö, vailla paikkaa
leuka irvistää, sydän hakkaa
kuka auttaa, kuka voi auttaa
kun kukaan ei näe
ja kukaan ei kuule
tälleen pelleillen ei kukaan luule...

topcat

Kirjoittamasi perusteella kiteytit niin hyvin mitä diaknosoitu masennus on myös miun elääni tuonut. Onneksi koti on vielä olemassa. Joten kanssa ihmisenä luulisin ainakin ymmärtäväni miltä siusta saattaa tuntua/ei tunnu.

Et sie läheisiäsi petä, jos kerrot heille, että masennus on tekemässä paluuta. Tieto siitä voi helpottaa läheistesi oloa. Kuten täällä on jo kirjoitettukkin, niin yritätähän stempata itsesi lääkärin vastaanotolle ja hakea tarvitsemaasi apua. Mitä pitempään onnistutu yksin rypemään ajatustesi kanssa, niin sitä vaikeampaa on lähteä hakemaan apua. Vaikeaahan tuo on, mutta palkitsevaa, kun sinne saakka olet päässyt. Siinä kohdin laita se lääkäri ymmärtämään, että siulla on oikeasti paha olo. Siulla on oikeius tulla kuulluksi ja oikeus saada tarvitsemaasi apua. Jopa yleiseltä puolelta.

Voisitko kuvitella, että lähtisit lääkärin vastaaotolle jonkun läheisesi tai ystäväsi tukemana? Joka voisi ehkä auttaa myös sinnuu soittamaan sitä aikaa itsellesi? Voimia!

Menin lääkärille. En ole tarpeeksi vakavasti masentunut julkiseen terapiaan.

Viillän. Lähettäkää A-klinikalle ihminen, joka ei ole mistään riippuvainen. Tarvitsee vain apua masennukseen ja ahdistukseen. Mutta sitä ei löydy. Viillän. Sattuu. Viillän. Ei satu.

topcat

Oletko miettinyt, että ehkä yksityiseltä terapia puolelta voisit saada apua? Se ei tosin ole ilmaista, mutta se voisi ehkä auttaa sinnuu jos budjettisi sen kestää.

Prosessi toimii siten, että etsit ensin kela kelpoisen ammattiauttajan. Netissä on listaa heistä. Varaat hänelle ajan ja kerrot perustellen, että tarvitset apua. Voit huonolla tuurilla joutua ottamaan yhteyttä useaankin eri ihmiseen, jos heidän asiakas paikkansa ovat täynnä. Sen jälkeen laitat kelaan ja valtava rahastoon hakemusta, jotta saisit kela/valtava korvauksen, jonka jälkeen siulle jäisi oma vastuu osa terapia kuluista. Haet vuodelle 2011 rahallista tukea, koska tämän vuoden pudjetti noilla tahoilla on käytetty jo kuukausia sitten. Sitten jäät odottamaan päätöstä. Siihen voi mennä noin kolme kuukautta tai jopa enemmänkin aikaa. Tai hyvällä tuurilla päätöksen saanti ei kestä 3 kuukauttakaan. Jos saat hylkäävän päätöksen, niin voit joko perua terapeutti suhteen jos budjettisi ei riitä tai alkaa tapaamaan häntä jos taloutesi ei tuohon 60e:sta ylös päin olevaan kerta maksuihin kaadu.

Hei,

Yleensä tää menee näin; jos vahingossakaan mainitset käyttäneesi alkoholia tai huumeita, joudut A-klinikalle ja oikea apu jää saamatta. Kuinka monta tutkimusta on tehty esim. kaksisuuntaisista, joilla oikea diagnoosi jää saamatta, kun keskitytään vain A-ongelmiin. Suomessa päihteet on tabu, kerran juoppo on aina juoppo,vaikka ongelmat johtuisivat aivan muusta. näin se vaan menee.

Jaahas. Tosiaan tuli A-klinikalle lähete kun oli positiivinen kannabisnäyte, jonka jälkeen LOPETIN kun tajusin, että se on Suomessa tabu. Mutta uudelleen testaamatta (yksi näyte oli ainoa positiivinen tulos alkoholiin/huumeisiin), jolloin olisin testannut kaikesta negatiivisen, ei edes ehdotettu. "Olisi parasta että menisit A-klinikalle, kun Suomessa Kelallakin on nolla-toleranssi..." Mutta oikeassahan ne ovat, ei mussa ole muuta vikaa kun silloin tällöin pilven polttelu. Se selittää tämän masennuksen ja itsetuhoisen ajattelun ja selvin päin tap0ahtuvan ahdistuksen ja vii´ltelyn.