Päällisin puolin kaikki hyvin mutta silti aivan hukassa
Päällisin puolin kaikki on hyvin, on koti ja hyvä työpaikka. AMK paperit opparia vaille hoidettu. Tunnen oloni tosi usein merkityksettömäksi ja yksinäiseksi vaikka mulla on läheiset välit perheeseeni ja ystäviä löytyy myös.
Mua pelottaa ja ahdistaa olla yksin, siksi roikun suhteessa vaikka tiedän että en tuu koskaan saamaan siitä tarpeeksi, pääasia että mun vaan ei tarvii olla yksin. Mä oon tosi väsynyt tähän ja pelkään että en tuu koskaan olemaan onnellinen. Oon ihan loppu enkä tunne enää mitään iloa mistään.Mun elämä tuntuu täysin merkityksettömältä eikä mulla ole mitään tavoitteita tai toiveita enää. Tää fiilis on vellonut sisällä jo koko tän vuoden ajan. Oon aivan hukassa.
Onko tää kaikki vaan jotain asenneongelmaa, kammottavaa läheisriippuvuutta jopa kiittämättömyyttä ehkä? Miten tämmösestä suosta pääsee ylös? Löytyykö kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta tai vinkkejä suosta nousemiseen?