Minulla oli kerran lääkäri joka kohteli minua tosi kylmästi ja ilkeästi ja jotakin muuta potilastaan hän kohteli paremmin.se minua eniten hermostutti ja hämmensi kun hän kohteli potilaita eri tavoin. Mutta se voi johtua siitä, kun hän oli niin nuori ja kokematon lääkäri, vähän päälle kolmenkymmenen iältään. Eräs nuori nainen oli hänen erityinen suosikkipotilas. Hän kohteli naista eri tavoin kuin muita potilaita ja antoi tuolle potilaalle etuoikeuksia. Kerran lääkäri oli kuulemma halannut naista. Ja minä kun sain kuulla tästä, niin minä ajattelin, että onpas kiva lääkäri kun halailee potilaita. Ja pyysin että halaisi minuakin. Lääkäri kieltäytyi ja sanoi, että ei pidä halailusta. Kysyin, että miksi hän sitten A:ta halailee. Hän ei suostunut ottamaan asiaan mitään kantaa. Naureskeli vain ja tuntui nauttivan siitä tilanteesta kun on niin suosittu että potilaat kilpailevat hänen huomiostaan. Ja kun lääkäri oli jäämässä vauvalomalle ja minä kysyin että kumpiko on tulossa, tyttö vai poika. Niin lääkäri mietti että sanoisiko ollenkaan ja sanoi sitten:”Todennäköisesti poika” ja kun sanoin että hän on varmasti iloinen kun vauva syntyy, niin hän totesi kuivasti, että ”kieltämättä.” Mutta suosikkipotilaalleen oli vastaanotolla kuulemma hymyillyt leveästi ja sanonut ihan kysymättäkin, kuin jollekin hyvälle kaverilleen, että näyttäs siltä että poika on tulossa. Ja kun minä lääkärille kauniin onnittelukortinkin askartelin ja lähetin sen postissa sinne mielenterveyskeskukseen, niin lääkäri suuttui minulle ja sanoi, että ei tarvitse semmoisia. Mutta kun A oli antanut jonkun kortin, niin hän oli ollu hirmu iloinen. tuota A:ta lääkäri oli kuulemma myös kannustanut ja ehdottanut kaikkea kivaa mitä vois vapaa-aikana tehdä jne. Mutta minua ei kannustanut ikinä. Tiuski vaan ja näpäytteli. Koskaan en saanut minkäänlaista kannustusta enkä rohkaisua enkä tukea tuolta lääkäriltä. Hän moitti minua kypsymättömyydestä ja kohteli minua kuin rikollista vaikken edes ole tehnyt mitään pahaa. Hän myös laiminlöi minun hoitoani. Minulla oli kerran lääkitys joka aiheutti minulle jatkuvaa oksentelua ja huimausta ja pyörryin kaupassa kerran, mutta ei hän vaihtanut lääkitystä. Vasta sitten kun tilani paheni ja jouduin sairaalaan pahentuneen masennuksen takia, niin sairaalan lääkäri vaihtoi minun lääkkeeni toiseen lääkkeeseen. Ja kerran kun olin ottanut jonkun lääkkeen sivuvaikutukset puheeksi, niin lääkäri oli vaan huutanut minulle, että ”Tuskin sillä sivuvaikutuksia on!” Minua ihmetyttää ja hämmentää kovasti ja olen saanut tuosta kohtelusta oireita vielä tälläkin hetkellä kun kyseinen lääkäri ei enää kuulu mun elämääni. On alkanut yllättäin itkettää ilman syytä ja on tullut nuo ikävät asiat mieleen ja se laiminlyönti. Muistan kun tunsin pelkoa ja hätää hänen potilaana ollessani. Ja kun annoin asiasta palautetta, hän ei koskaan pyytänyt anteeksi eikä varannut aikaa sitä varten että olis voitu selvitellä asia. Lääkeasioissakaan hän ei koskaan kysynyt että miten on uusi lääke toiminut ja että onko sivuvaikutuksia jne. Eikä koskaan varannut aikoja minulle sitä varten että tarkistettaisiin lääkitys. Hän oli kamalan kylmä ja välinpitämätön minua kohtaan. Tunsin että saan häneltä osakseni vihaa ja halveksuntaa. Se vaikutti myös minun itsetuntooni enkä nyt oikein luota itseeni. Sairaalassa kun olin talvella niin sieltä soittelin hänelle ja silloin hän oli ihme kyllä myötätuntoinen ja empaattinen. Mutta sen jälkeen hän kylmästi hylkäsi minut ja sanoi, että en saa enää soitella hänelle. Kun kerran sanoin, että tahtoisin joskus nähdä hänen vauvansa ja pitää vauvaa sylissä, hän ei pitänyt koko ajatuksesta ja kuulin hänen äänessään syvää inhoa minua kohtaan kun hän sanoi:”Minä en rupea työtäni ja perhettäni sotkemaan toisiinsa!” mutta A:lle hän on kaikenlaisia vauva-asioitakin ihan kysymättäkin kertonut. Minulle jäi semmoinen kuva, että minun hoitaminen on ikävää ja paskaista hommaa, mutta A:n hoitaminen on erittäin antoisaa ja mukavaa työtä. Tottakai lääkärikin on ihminen siinä missä kuka tahansa, mutta ei se saa töissä näkyä, että ei tykkää jostakin potilaasta. Kaikille on oltava asiallinen. Ehkä tuo lääkäri oli myös hämmentynyt siitä, kun joutui kohtaamaan potilaan jolla on Aspergerin syndrooma. Ja ehkä hän ei kestänyt tilannetta, jota hän ei hallitse ja oli niin nuori ja ylpeä ja pätemisenhaluinen, ettei halunnut edes ottaa selville tietoa siitä, miten Asperger-henkilön kanssa on viisasta toimia, koska ei kestä sitä kun ei tiedä kaikkea ja että on olemassa sellaisia lääkäreitä jotka tietävät jostakin asiasta enemmän kuin hän. Ja Aspergerhan ei varsinaisesti edes ole psyykkinen ongelma vaan neurologinen. Minulla oli Aspergerin lisäksi myös masennusta ja olin ennen hänen potilaaksi joutumista joutunut sairaalaan sen takia kun olin käyttäytynyt häiritsevästi. Ehkä hänellä oli myös epävarmuutta ja pelkoa uuden tilanteen ja oudon potilaan kohtaamisessa ja ehkä hän pelkäsi, että minä alan käyttäytyä häiritsevästi. Ymmärrän tämän asian hyvin ja jos vaikka minä itse olisin lääkäri, niin kyllä minua saattas pelottaa esim semmoinen tilanne, että saan potilaakseni jonkun moniongelmaisen ihmisen. Se pelottaa ja hämmentää ketä tahansa. Mutta silti, kun lääkäri on kuitenkin aikuinen ihminen, niin aikuisen pitää osata kypsästi kohdata myöskin oudot ja erilaiset tilanteet. Ja pitää muistaa käyttäytyä järkevästi ja asiallisesti joka tilanteessa kun lääkäri kuitenkin on TÖISSÄ eikä vapaalla silloin kun kohtaa potilaitaan. Minulla on paljon ongelmia, on Asperger ja sen lisäksi mm käytös-ja tunne-elämän ongelmat, psykoottiset oireet, joku persoonallisuushäiriö ja neurologisia vaikeuksia ja oppimishäiriöitäkin vielä päälle. Neurologiset ongelmat johtuvat todennäköisesti siitä, kun syntyessä minulla oli napanuora kaulan ympärillä enkä saanut happea ja aivoni vaurioituivat. Tosin hyvin lievästi, mutta kuitenkin. Minä luulen, että hänelle olin aika uudenlainen ja outo potilas. Hänen oli vaikea suhtautua minuun luontevasti. Se kun hän kohteli minua väärin, suututtaa ja harmittaa minua, mutta minun pitää silti yrittää ymmärtää asiaa hänenkin kannaltaan. Lääkärin työ ei todellakaan ole se kaikkein helpoin mahdollinen työ. Myös ennakkoluuloja outoja potilaita kohtaan on lääkäreilläkin.