Olen lähtenyt väkivaltaisesta, todella ahdistavasta parisuhteesta n. vuosi sitten.

Aikuiset lapset kohtelevat minua kuin paskaa.

Vain yksi viidestä on käynyt luonani ja pidämme yhteyttä säännöllisesti.
Tyttäreni, joka jäi asumaan isänsä kanssa huolimatta todella vaikeasta kriisistä (lähdin turvakotiin ja sieltä omaan asuntoon), tapaa mummoaan,siis äitiäni, minun vieraillessani äitini luona monen sadan km:n päässä,tytär tulee äitiäni tapaamaan, mutta painottaa ettei tosiaankaan halua tavata minua samana aikana.
Hän on jo 23, en ole kuullut enkä nähnyt tytärtäni marraskuun 22.pvän jälkeen 2015.
Eräs lapsistani sai kaksoset.
Hän päätti ensin ettei kutsu minua lainkaan ristiäisiin koska olen eronnut (?!) mutta myöhemmin sain kuitenkin kutsun.
Olin paikalla,exäni ja tyttäreni jäivät ristäisistä pois,koska minä olin paikalla.

Olen ymmälläni.

Tajuaisin, jos olisin huvikseni eronnut.
Ahdistun kun ajattelenkin exääni,pelkään ja kammoksun kävelyä iltaisin.
Hänellä on mielenterveysongelmia,minä uskoin jaksavani kun hän aina vakuutti, että muuttuu, ei juo, ei ole ilkeä, käyttäytyy paremmin.

Kun tulin viime syksynä paiskatuksi keittiön lattiaan rajusti ties monennenko kerran, nousin siltä paikalta, otin etukäteen pakatun reppuni ja kävelin sairaalan päivystykseen ja tein ilmoituksen pahoinpitelystä.Siitä sitten turvakotiin.

Nyt kun on kaikin tavoin tilaa pohtia mitä on kokenut, ajatukset poksahtelevat kuin korkit pintaan ja tuovat mukanaan valtavasti tunteita:
epäuskoa, epäoikeudenmukaisuudesta johtuvia voimakkaita suuttumuksen ja katkeruuden tunteita, itsesyytöksiä, kun olen sietänyt moista kohtelua vuosikymmenet…

Piiskaan ja syyllistän itseäni siitä että olen varmasti ollut hirveän huono äiti,kun minut on työnnetty nurkkaan häpeämään, en ole lasteni yhteydenpidon arvoinen äiti enkä ihminen.

Näitä on vaikea purkaa sanoiksi, on arvoton ja tyhjä olo.
Tiedostan, että olen tehnyt vaikeissa oloissa parhaani, mutta kotiolosuhteet ovat olleet lapsilleni hyvin raskaat: exäni joi tosi rankasti ja riiteli rankasti myös.
Mutta koska on mt-ongelmainen, pahansuopuus ja uhkailu olivat arkea meillä.
Uskon että olen silloin ollut tosi uupunut ja loppuunajettu, pelännyt koko ajan mieheni reaktioita.
Exäni uhkaili itsemurhalla, perheen jättämisellä, löi ja hakkasi ensin minua, lapset näkivät monta tilannetta jossa mies yritti kuristaa minut.
Löi murkkuikäisiä lapsia myös.

Helvetin alinta sontakastia tilanne oli.
Olin taloudellisesti liemessä,koska minulla on parantumaton fyysinen sairaus,eläkeläisenä pienituloinen ja liikuntarajoitteinen nainen.
En uskaltanut jättää lapsia hänelle, vaan sitkeilin,jaksoin,yritin elää sitä helvettiä muokkautuen mahdottomiin vaatimuksiin vuosi toisensa perään🤕😞😭

En ymmärrä tätä tilannetta enkä lasteni reaktioita minuun nyt kun uhkaa ei ole.
En ole ollut ikinä heitä kohtaan väkivaltainen, olen raitis ja pitänyt perheen käynnissä kaikki ne vuodet kun exäni joi kaiken mitä rahalla sai.

En tietääkseni korosta omaa erinomaisuuttani, vaan nuolen edelleen haavojani.
Yksin, en siis heille isäänsä moittien,haukkuen.He tapaavat toisiaan, ilmeisesti ruotivat huonoa äitiään, näin kuulin tältä lapselta,jota vielä tapaan.

Yksinäisyys, suru, ahdistus, äimistys lasteni suhtautumisesta satuttaa.

Miten tästä pääsee eteenpäin ?
Elämäni on sairauteni takia ja taloudellisestikin hyvin epävarmaa, eläkkeeni ei riitä elämiseen, joudun hakemaan toimeentulotukea selviytyäkseni.
Ei ole varaa oikein mennä mihinkään, tehdä mitään.Seinät ahdistavat.
Voi mennä viikkoja ettei kukaan soita.

Ristiriita 5:n lapsen äitinä ja tämänhetkisen, hyvin yksinäisen elämän välillä on suurempi kuin pääni,sydämeni käsittää.

Lisäksi, kun mieheni ei ole suostunut ositukseen ja kun todella pelkään häntä, olen sidottuna tosipaskaan tilanteeseeni ties kuinka pitkäksi ajaksi.

Autoni tuulilasiin oli exäni toimesta laitettu uhkailuviesti mökillä olevan omaisuuteni poistamiseksi hänen vaatimallaan aikataululla.
Olen salannut osoitteeni, joten koska hän on löytänyt autoni, hän tietää myös, missä asun.
(Trafilta varmaan rekkarin perusteella saanut ?)

Sekava sepustus.
Mitä tekisitte ,mitä ajattelette ?

Exä on oikeasti vaarallinen,manipuloiva ja esitti hyvin uskottavasti mm.lastensuojelulle miten hyvä ihminen ja isä hän on,kunnes sossu tuli ovelle sanomaan minulle että älä anna hakata itseäsi.
Olin tuolloin pyörätuolissa, sossu ei kuitenkaan järjestänyt tuolloin mitään turvapaikkaa, hakkaaminen paljastui kun poliisi oli ilmoittanut että exä on taas käynyt käsiksi ja ollut putkassa.. 😞

Tuntuu etten pääse noista kokemuksista millään pois enkä ulos.

Olen uupunut, mutta toiveikas että elämä voittaa vielä.