Pitää paikkansa ei tämä ole osatyökykyisten yhteiskunta. Lehdissä annetaan ymmärtää että osatyökykyisiä otetaan työelämään helposti...se ei pidä paikkaansa.

Hoiva-alantöihin pääsee tekemään osa-aikaisia, mutta työstä maksetaan sama 10.5e./h kuin kaupassa ja työ on vastuulista. Matkakuluja ei korvata, ja yleisesti et saa mitään sairauspalveluita työpaikan puolelta.

Mä olrn tehnyt muutaman tunnin viikossa kansalaisopistoihin eläkkeen ohella. Korona aikana se ei onnistunut, nyt pääsin alittamaan muutaman tunnin kuukausi takaperin, ja se mitä tienaan syö asumistukea...ihan syvältä tää on.

Avustustyön tekeminen vaatii aika suurella todennäköisyydellä oman auton käyttöä, josta jo mainitsin ei saa mitään korvausta.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Kuulostaa niin tutulta. On melkein kuin omasta elämästä. Paitsi en ole tällä hetkellä työkykyinen ollenkaan. Tavoitteena on tulla edes osatyökykyiseksi. Mua myös mietityttää toi, että saako niitä osa-aikatöitä edes. Tsemppiä Axulinen83!

Olin itse saanut hyvän työpaikan nuorisotilalla ja palkka oli itselle noh "hyvä" 12,27 e. En oo koskaan saanut noin suurta summaa...mikä kertoo jo kaiken.

Mun mielestä työnantajat voisivat sitten vaan olla ihan hiljaa. Juuri uutisissa tuli että palvelualoille tarvitaan niin paljon työvoimaa että se haittaa jo yrityksen kasvua kun ei löydy ketään. Just joo🙄😤. Ollaan mielummin ilman kun palkataan osatyökykysiä. Mikä on todella järkyttävää. Kaikkihan tässä tarvitaan yhteiskuntaan mukaan veroja maksamaan. Varsinkin kun ite tehny töitä aina paljon ja saanut jokaisesta työpaikasta kiitosta ja ovat olleet valmiita palkkaamaan vakituiseksi(en voinut sillon kun olin vielä opiskelija jolla oli tulevaisuus).

Kaksi kertaa on käynyt niin että ensin ovat olleet palkkaamassa mutta kun näkevät että osatyökykyinen niin ollaan sanottu että palkattiin joku muu. Sitten oon mennyt kattomaan Molin sivuille ja siellä on edelleen samat ilmoitukset. Olleet jo yli puoli vuotta. Eli ollaan mielummin ilman kun otetaan osatyökykyinen. Mikä on todella masentavaa:(.

Miksi meille ei anneta mahdollisuutta?! Ehkä alan olla liian vanhakin kun täytän 40 v ensi vuonna. Kauhea ajatus että olisin ilman töitä aina oikeaan eläkeikään asti...Ahdistaa ja masentaa.

Kiitos Anemone!

Kyllä työn hakeminen on hankalaa. Kun saisi sen kuuluisan jalan sinne oven väliin. Kun joku uskaltais luottaa ja antaa mahdollisuuden.

Mulle tämä että oon tässä kunnossa niin on todella suuri ihme. Lääkäreidenkin mielestä. Viimeksi kun näin päivystävän ei tutun psykiatrin(joka kertahan noi on eri tyyppejä. Oliski sama ollu aina🙄)hän oli jopa lukenut mun tiedot(sekin harvinaista) ja jutteli mun kanssa yli 2 h(mikä sekin ihme kun yleensä niillä todella kiire) ja sanoi sen mitä kukaan muu ei koskaan mulle oo sanonut ja siksi se on jäänyt mieleen.

- Mulla on ollu potilaita samanlaisella sairastaustalla kun sulla. Todella rankalla sairastaustalla ja heistä kukaan ei enää valitettavasti ole elossa. Sun pitäis tajuta miten ylpeä sä voit olla että oot kuntoutunut noinkin hyvään kuntoon kun sulle ei juurikaan annettu toivoa. Sä oot tehny sen mihin kovin moni ei kykene. Ja huomaan tässä jutellessa että terapia on selkeästi antanut sulle keinoja millä tavalla pääset eteenpäin ja vaikka sulla tulee aina olemaan ylä ja alamäkeä niin huomaan jo miten sun ajatus tavat on muuttuneet. Aina se ei onnistu tai tietenkään tule onnistumaan niin kun juuri huomautit, mutta pidän edistymistä merkittävänä.

En ollu koskaan tavannut ennen kyseistä psykiatria, enkä sen jälkeen. Mutta kehuista tuli todella hyvä mieli. Ja se sai miettimään asiaa tarkemmin.2018 olin kuitenkin päivystyksessä niin huonossa kunnossa että olin varma että itsemurha on ainoa oikea ratkaisu. Olin dissosiaatiokuvitelmien vallassa ja nyt istun tässä😳. Se on vieläkin itsestä todella käsittämätöntä.

Tuntuu että pitäis jonnekin päästä työnantajille kertomaan että mitä kaikkea sitä on joutunu käymään läpi ja ikään kun tällä tavalla myös saada kerrottua että jos selvisin tästä niin kuule teidän työt on helppoja pikku juttuja tämän rinnalla😆. Ettei me romahdeta heti jos joku aivastaa:D. Kävin läpi vuosia sen pään hakkaamisen seinään ja heti kun oli parempi olo niin raavin itelleni kaikki työt ja raadoin iteeni takaisin huonoon kuntoon.

Nyt useamman erehdyksen jälkeen oon oppinut pitämään mun rajoista kiinni. 15 h viikossa. Eikä yhtään enempää. Ja eläkkeellä ollessa on se lohtu että töitä ei ole pakko ottaa vastaan. Jos väsyn niin voin jäädä kotiin ja toimeentulo on turvattu. Että osaa vaikka jonkun työn jälkeen pitää taukoa ja katsoa jaksaako vai pitääkö levätä.

Aika kuluu ja kuluu. Mun elämässä ei tapahdu mitään edistystä.

Toukokuussa tulee vuosi työnhakua täyteen. Ilmeisesti en kelpaa minnekään tänä työvoimapulan aikana jona aiotaan raahata vielä ulkomailta tekijöitä kun ei omat riitä(en ole ulkomaalaisia vastaan). Jaksetaan lässyttää työvoimpulasta ja siitä että osa-työkykyiset otetaan mukaan töihin. Mitään edistystä ei oo tapahtunut, eikä varmana tapahdukaan. Ei ole 20 vuotta aikaa odottaa että joskus joku saisi jotain aikaan.

Nytkin A-talkissa jauhetaan paskaa työvoimapulasta. Mä oon niin vihainen ja epätoivoinen.Mä vihaan poliitikkoja.

Ne tekee meidän elämästä vaan vaikeampaa. Ne ei koskaan kuuntele ketään eikä mitään....tai noh rikkaita tietenkin.

Suomi...hyvinvointivaltio.

Pahoinvointivaltio tämä on ollut jo vuosikymmeniä ja paranee vaan...

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 1 vuosi, 5 kuukautta sitten. Syy: -

Joo tämä on uskomatonta miten jauhetaan ettei saada työntekijöitä  . Osa-aikainen kun eioo mitään. Turha kysellä töihin. Kuvitteleeko työnantajat heti että se jää kuitenkin sairaslomalle kun on osatyökykyinen. Ettei kannata palkata. Ihan syvältä koko systeemi.