Terve kaikille!

Siitä on useita vuosia kun oon viimeksi ollut täällä. Silloin sivut olivat vielä toisenlaiset. Nyt tuntuu kuitenkin että tätä oloa on pakko päästä purkamaan edes jonnekin. Tuntuu etten vaan oo tarpeeks hyvä suomalaiseen yhteiskuntaan. Olen osatyökykyinen ja työn löytäminen on yhtä helvettiä. Oon laittanut kaikkialle mihin vaan voin niin hakemuksia ja minnekään en kelpaa. 

Haluaisin vaan töitä vaikka hyllyttäjänä kaupasta. Oon hakenu parin kuukauden aikana esim. n.40 kaupan alan paikkaan ja mikään ei ole tärpännyt. Työnantajat hirveästi mainostaa mm.uutisissakin että palkkaavat mielellään osatyökykyisiä. Mulla on ihan toinen kokemus. Kaikesta kovasta työstä omaa vointia kohtaan ei tunnu olleen mitään hyötyä. Jatkuva torjutuksi tuleminen on psyykeelle todella raskasta. Oon kokeillut ihan kaikkia keinoja. Palkkatukea ymv. mutta ei tärppää muillakaan aloilla.

Opiskelemaan uutta ammattia en enää kykyne. Koska sellanen 30-40 h viikossa on täysin pois suljettu. Pystyn tekemään 15 h viikossa. Testaamisen tulos. Olen oppinut vihdoin ja viimein rajani. Mulla on työelämä valmentajakin, mutta eipä sekään oo auttanu mitään. Siis hän tekee varmasti parhaansa siitä oon varma, mutta ei tule mitään tuloksia.

Sairastuin vakavasti yli 15 vuotta sitten masennukseen(ja kaikkea muutakin psyykkistä ja fyysistä vaivaa on)ja olen ylpeä siitä että olen päässyt tähän asti koska mm. vuonna 2018 olin lähellä tappaa itteni. Se oli niin lähellä kun vaan voi olla ja edelleen ihmettelen että oon täällä. Toisaalta mietin että miksi edes vaivauduin kun en edelleenkään kelpaa.

Oon 2 luokan kansalainen ja suomalainen yhteiskunta on aina ollut siitä julma että se ei kykene joustamaan tai antamaan uusia mahdollisuuksia. 

En oikeasti tiedä miten tässä enää taas jaksaa….en todellakaan…tuntuu että oma epävakaus on vaan pahentunut…haluan vaan kiljua ja huutaa maailman epäreiluutta ja sitä että miksi aina minä.