Moikka!
Minulla oli itselläni ensimmäinen kerta muutama kuukausi sitten ja jännitin sitä valtavasti. Ensimmäinen kerta menee tai ainakin minulla meni ihan tutustumiseen jka lähtökohtia kartoittamiseen joten ei mitään erityis valmisteluja kaivattu. No jos ainoastaan sen verran että jännitykseltäni ja peloiltani tsemppasin itseäni ja MENIN.
Alkuun pääseminen ja uuden kohtaaminen pelottaa ja jännittää mutta sen jälkeen alkaa helpottaa. Muistaa vain olla mahdollisimman avoimin mielin ja ottaa kaikki apu vastaan mitä tarjotaan ja mitä toivoo saavansa. Omista oikeuksista onkuitenkin huolehdittava ja kokee ettei johonkin ole valmis, jokin ei kiinosta tai jotain ei halua kannattaa se sanoa ihan suoraan koska ihmisen itsensä ehdoilla siellä toimitaan. Itse olen asennoitunut siellä käynteihin niin että itse teen itseni eteen kaiken työn mutta heiltä saan neuvoja ja eväitä tähän. He ovat ammattilaisian ja omien mielipiteiden tai ajatusten kertomista ei kannata pelätä koska henkilökohtaisesti he eivät asioita ota vaan ajattelevat ja toimivat vain ammatilliselta kanalta.
Voimia sinulle jatkoon ja kertoilehan sitten miten sujuu ja mitä kuuluu.🙂👍

Tervehdys, jännitys kuulunee asiaan kun on sulle eka kerta. Saniga kirjoitti hyvin, ja olen aivan samaa mieltä. Kannattaa mennä mahdollisimman avoimin mielin ja luottavaisesti, kyseessä on ammatti-ihmiset joiden edessä ei tarvitse arkailla eikä varsinkaan hävetä mitään tuntemuksiaan ym. Puhut niin avoimesti kuin sillä kertaa pystyt, apua ja neuvoja on vaikea antaa jos jotain olennaista jätät kertomatta. Pääasia että olet saanut ajan, ja paikalle menet. Kerrohan kuulumisia.

Yhdyn myös Sanigan sanoihin. Itse olen käynyt kyseisessä paikassa ehkä noin 5 kertaa. Ensimmäinen kerta ei tuntunut mitenkään erilaiselta verrattaen aikaisempiin paikkoihin, joissa olen ollut (mm. psykologilla). Kuulin itse tänään, että ainakin asuinkunnallani päin käynnit ovat yleensä kerran kolmessa viikossa. Käyntejä on mahdoton saada kerta viikossa. Vain nuorten puolella se kuulemma voi onnistua. Petyin itse, kun haluisin käydä väh. kerran viikossa. Kyselin onko muita paikkoja sitten olemassa, jossa voisi käydä useimmin. Vaihtoehdoksi jäi vain psykoterapia.

Kysyit mitä psykiatrilla tehdään? Itse aina menen ovesta sisään ja istun vastakkaiselle puolelle työntekijää. Saan itse päättää lähinnä mistä puhutaan, mutta hän voi myös kysyä minulta jotain tai jatkaa kertomalla yleisellä tasolla asiasta. Puheenaiheet ovat meillä liittyneet lähinnä yksin elämiseeni, kavereihin, tukirahoihin, perheeseen, opiskeluun ja tunteisiin ja ajatuksiin. Eli vapaasti voit puhua asioista jotka sinua mietityttää. Odottelen itse pääsyä psykoterapia-arvioon.

Suurkiitos kannustavista viesteistä! Kumma, kun tuota ekaa käyntiä jännittää ja pelkää, vaikka tajuaakin, että apuahan sieltä ilmeisesti vain saa.Kunhan nyt pystyisin jotakin tuolla ensimmäisellä kerralla kurkustani kakaisemaan, että osaavat kartoittaa tilanteeni ja tehdä sitten sellaisen hoitosuunnitelman, joka myös omasta mielestäni minulle sopii.

No nyt on takana elämäni ensimmäinen kerta psykiatrian poliklinikalla! Jännitin käyntiä ihan tolkuttomasti. En ole koskaan aiemmin tavannut henkilöä, jonka ammattinimike on sosiaalityöntekijä ja hänen juttusilla nyt sitten käyn jatkossakin.
En kehdannut kysyä hänen ammattitaitoaan hoitaa mielen asioita, mutta vähän jäi vielä epäileväinen olo.

Julkisen puolen resurssit taitavat olla aika heikot, kun ei edes psykologin aikoja ole tarjolla. Varsinaista terapiaa ei julkisella puolella ole ilmeisesti lainkaan tarjolla? Psykiatrin näkee kuulemma kun reseptiä pitää uusia tai lääkitystä muutoin rukata. Onko teillä muilla kokemusta julkisen puolen mielenterveyshoidosta?

Kannattaa varmaan rohkeasti kysyä millä koulutuksella/kokemuksella tämä henkilö työtään tekee. Uskon kyllä ettei tuohon hommaan psyk.polilla ihan kuka tahansa pääse, no monesti taitaa olla aika paljon kyse myös siitä miten henkilökemiat natsaa. Kysy myös noista julkisen puolen muista palveluista, ellet jo kysynyt. No, eka kerta sulla takana ja eteenpäin...

Moi,

Psyk.polilla (kaupungin) vaihtuu lekurit ja hoitajat aika tiuhaan. Olen käynyt muutaman kerran lääkärin vastaanotolla ja se tuntui asialliselta. Psykologin tapasin useamman kerran, joka oli juuri valmistunut nuori nainen. tuntui tosi pöllöltä puhua ihmiselle joka taisi olla nuorempi kuin omat lapseni. Nyt olen muutaman kerran käynyt hoitajan vastaanotolla ja viimeisin kerta oli melko turhauttava. Kyseltyään ja kuunneltuaan minua, vastaus oli vain "jaa-a, mitähän tuohonkin nyt sanoisin" tyyliä. Lähtöä tehdessäni hän tokaisi, että yritä olla miettimättä asioita joille et voi tehdä mitään. Hmmm, ihan kun en sitä tietäisi. No sovittiin seuraava aika vasta joulukuulle, en koe tarvitsevani useammin.

Itse olen ollut julkisen puolen asiakkaana kohta vuoden. Olen tyytyväinen. Muistan kun itse alussa turhauduin koska koin ettei minua tajuta tai oteta vakavasti. olin välillä niin kyllästynyt kun tuntui että jauhoimme vain paikoillamme. En vain itsekkään tarkaan silloin tiennyt mitä vielä halusin ja eiväthän hekään suoralta kädeltä voi kaiken näköistä vaan päättää ja ehdotella. Tutustumiseen meni aikaa. Heidän oli tutustuttava minuun että tietäisivät millaisen henkilön kanssa ovat tekemisessä ja mitä voisivat tarjota. Minun piti tutustua heihin että saisimme edes jonkinlaisen luottamus suhteen rakennettua mistä liikkeelle lähteä. Minä tiedän itse jossain vaiheessa aloittavani terapian jossain vaiheessa. Nyt vasta pikkuhiljaa olen tajunnut että kiirettä näissä asioissa ei pidä olla. Minulle terapia on vielä vain lähenevä haave mut tiedän että minun on saatava itseäni ja sioitani parempaan kuntoon että jaksan käydä terapiassa asioita läpi.
Jaksuja🙂👍