Olen sairastanut 15-vuotiaana bulimian. Olin nuori ja halusin laihtua nopeasti, vaikka en ollut lihava. Sitä kesti silloin ½-vuotta. Kävin koulun terveydenhoitajalla punnituksessa ja keskustelemassa. Selvisin siitä aika helpolla, vaikka silloin se tuntui todella muulta.

Olen nyt muutaman kuukauden ajan kärsinyt jostain syömishäiriöstä. Ahmin n. 1 x vk:ssa. muut ajat paastoan. Paino vaihtelee rajusti. Tunnen kovaa syylisyyttä syötyäni enemmän kuin haluaisin, vaikka tiedän järjellä syöväni kuitenkin vähän. Ympäristöni on huomannut, että mietin jatkuvasti syömisiä ja laihduttamista. Jos syön hyvää, teen sen yksin, en halua muiden näkevän sitä. Elämäni pyörii ruuan ympärillä. Ahmimiskohtauksen jälkeen en oksenna aina (kerran yritin, muttta en onnistunut siinä) mutta olen alkanut käyttämään ulostuslääkkeitä. Näistä kerroista seuraa paastoamis vaihe. Kova henkinen ja fyysinen tuska. Aamut, lounaat olen syömättä, mutta ilta-ahdistus laukasee ahmimisen. En voi lähteä usei kävelylle, tai ainakaan en voi ottaa rahaa mukaan. Tämä kaikki on vaikuttanut elämänhaluuni.

Pelkään mennä ravintoteraputille. Pelkään, ottaako se mut tosissaan tai ottaako se mut liian tosissaan. Kaikki ei ole kunnossa, sen tiedän itsekkin. En halua kuitenkaan kuulla: olet sairas. En tiedä pärjäänkö yksin, mutta en halua tuntea olevani heikko. Onko kukaan muu saaut apua tältä ammattiryhmältä?